Perennapenkin myllerrys

Reilu vuosi sitten huhtikuussa kirjoitin saunamökin edustan perennapenkin uudistamissuunnitelmista. Pohdiskelin ammattilaisen palkkaamista suunnitelmaa tekemään, mutta loppujenlopuksi tein koko suunnitelman itse. Mari antoi minulle vapaat kädet suunnitelman tekemiseen ja hyväksyi mukisematta luonnokseni uudeksi penkiksi.

www.kivistossa.com

Tästä kuvasta näkee hyvin kuinka kulmassa oleva suuri kivi on täysin mullan ja kasvien peitossa.

Suunnitelma tehtiin mukaillen vanhaa. Esimerkiksi penkin muotoa ei ollut tarpeen muuttaa, mutta halusin tuoda penkin keskellä olevan valtavan kiven paremmin näkyviin.

www.kivistossa.com

Kartta kasveista tulee varmasti tarpeen, kun ensi vuonna taas ihmetellään, että mitäs penkissä olikaan.

Insinöörimiehestä oli apua, kun laskeskeltiin tarvittavaa multamäärää. Päätimme, ettemme käytä penkin vanhaa multaa uudelleen, sillä rikkaruohojen putsaaminen siitä olisi ollut liian iso urakka. Halusimme siis mahdollisimman puhtaan kasvualustan ja päädyimme siksi tilaamaan kolme suursäkkiä multaa pihaan toimitettuna. Se olikin erittäin hyvä ratkaisu, sillä säkit saatiin nostettua kuorma-autosta suoraan perennapenkin viereen, joten multaa ei tarvinnut roudata kottarilla toiselta puolelta pihaa.

Ajoitimme projektin heinäkuun loppuun ja se kesti kokonaisuudessaan noin viikon. Kirjoittelen vielä erikseen postauksen työvaiheista ja teen listaa asioista, joita kannattaa ottaa huomioon ennen projektin aloittamista.

Saunaperenna

Humala-aita koki myllerryksessä pienen järkytyksen mutta emme näköjään onnistuneet tappamaan köynnöstä kokonaan. Toivottavasti jo ensi vuonna se antaa näkösuojaa saunaterassille.

Tänä keväänä minua ja Maria taisi molempia vähän jännittää se, miten kasvit ovat talvehtineet, ja miltä penkki näyttäisi ensimmäisenä kesänään. Märkä syksy ja kovat lumettomat pakkasjaksot tappoivat ainakin pikkutalviota, yhden jaloakileijan, tulikelllukan ja keltavaleunikon sekä osan syysleimuista. Paikkauksia on tehty ja vielä on paikattavaa ainakin pionien osalta. Niitä ei saanut nostettua isona juurakkona ja takaisin istutetut mukulat eivät ole lähteneet kunnolla kasvuun. Laihat lehtivarret nousevat ylös miten sattuu ja lähinnä vääristä paikoista.

Pienistä kauneusvirheistä huolimatta olen melko tyytyväinen suunnitelmaani ja myös siihen, miltä penkki nyt näyttää. Koska toukokuu oli niin lämmin, ovat kasvit kukkineet tosi aikaisin ja sellaista jatkuvaa kukkaloistoa penkissä ei ole ollut. Pitää seurata tilannetta vielä ensi vuosi ja ryhtyä sitten toimenpiteisiin jos näyttää, että kukinta on kovin epätasaista.

Saunaperenna3

Saunan päätyyn halusin alunperin kultapalloa, mutta sitä ei löytynyt mistään. Tilalle istutettiin kahta erilaista päivänsilmää sekä valkoista syysleimua. Reunassa kasvaa kahta erilaista tuoksukurjenpolvea.

Mutta plussan puolella siis ollaan ja vahvasti. Huomaan pysähtyväni tuijottelemaan kukkapenkkiä lähes joka kerta, kun kävelen ohi. Se kultapallo minua edelleen vähän kaivelee, mutta toisaalta paikka on puolivarjoinen, joten ehkä se ei siinä niin menestyisikään. Tänä kesänä on vielä tarkoitus viimeistellä penkin reuna maahan upotettavilla reunuslaatoilla. Se tulee helpottamaan nurmikonleikkuuta ja tekee yleisilmeestä siistimmän. Tarkkasilmäisimmät saattavat nähdä kuvissa penkin reunassa repsottavan juurimaton, joka tullaan piilottamaan laattojen alle.

Saunaperenna5

Suuren kiven taakse istutettiin isotähtiputkea, siperiankurjenmiekkoja ja maksaruohoa. Entisille paikoilleen pääsivät helminukkajäkkärä, jalopähkämö ja japaninjaloangervo.

Vanhoja kasveja on penkissä mukana noin puolet. Kasvilajeista vain yksi (syysasteri) jätettiin kokonaan pois, kun se oli mielestäni niin mitätön. Nyt kun ajattelen asiaa, olisi sitä ehkä voinut säästää johonkin valeistutukseen, mutta rapatessa roiskuu. Alla olevassa listassa suluissa oleva v-kirjain tarkoittaa penkissä aiemmin ollutta vanhaa perennaa.

Kasvilajit:

  • Komeamaksaruoho, Sedum herbstfreunde (v)
  • Komeamaksaruoho, Sedum hybr. “Matrona”
  • Kamtjatkanmaksaruoho, Sedum kamtschaticum variegatum
  • Kaukasian maksaruoho, Sedum spurium “Schorbuster blut”
  • Pikkutalvio, Vinca minor (v)
  • Pikkutalvio, Vinca minor alba
  • Pikkutalvio, Vinca minor illumination
  • Suikeroalpi, Lysimachia nummularia (v)
  • Patjarikko, Saxifraga arendsii “Carpet White”
  • Patjarikko, Saxifraga arendsii “Purpurteppich”
  • Isotähtiputki, Astrantia major “Abbey road”
  • Isotähtiputki, Astrantia major, valkoinen
  • Tarhakurjenmiekka, Iris “Nibelungen” (v)
  • Tarhakurjenmiekka, Iris “Nummentuoksu” (v)
  • Tarhakurjenmiekka, Iris
  • Helminukkajäkkärä, Anaphalis margaritacea “Neuschee” (v)
  • Jalopähkämö, Stachys macrantha (v)
  • Jaloangervo, Astilbe, valkoinen ja vaaleanpunainen (v)
  • Syysleimu, Pholx paniculata “Rembrandt” (v)
  • Tuoksukurjenpolvi, Geranium macrorrhizum
  • Kyläkurjenpolvi, Geranium praterise “Dark reiter”
  • Jättipoimulehti, Alchemilla mollis “Thirller”
  • Parsa, Asparagus (v)
  • Keltavaleunikko, Meconopsis cambrica
  • Morsiusleinikki, Ranunculus aconitifolius
  • Tulikellukka, Geum coccineum “Borisii”
  • Pioni (v)
  • Humala, Humulus lupulus (v)
  • Lehtoakileija, Aquilegia vulgaris (v)
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum rostern
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum maxi
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum koralle
  • Päivänsilmä, Heliopsis helianthoides “Summer nights”
  • Päivänsilmä, Heliopsis helianthoides “Loraine Sunshine”

Yllä listattujen lisäksi penkissä on myös viime syksynä istutettuja sipulikukkia, jotka nousivat ihan älyttömän huonosti märän syksyn ja kovien pakkasten vuoksi. Tänä vuonna tilannetta paikkaillaan varmaan niiltäkin osin, sillä ainakin kirjopikarililjaa soisin penkistä nousevan, kun lumet ovat sulaneet.

Yksinkertaisuuden ylistys

Istun Kivistön kuistilla ja käyn läpi kameran muistikortteja. On pitänyt sataa jo pari päivää, mutta aurinko on useimmiten ottanut sateesta voiton. Nytkin paistaa, kasvimaa kaipaisi kuopsuttamista ja pieni tuuli pitäisi pahimmat hyttykset loitolla. En kuitenkaan malta, olen niin inspiroitunut kortilta löytyneistä kuvista.

Olen kuvaillut ja kirjoitellut reseptejä paljon ylös kevään mittaan. Puutarhastakin on paljon kerrottavaa, kun vain oppisi puutarhabloggauksen jalon taidon. Se on niin erilaista kuin ruokakirjoittaminen; jutuista tahtoo tulla kilometrin pituisia jaaritteluja, eikä innoissaan oikein osaa karsia.

Tänään oli tarkoituksenani aloittaa kuvavarastoista poimittu Kivistön kesäklassikot-minisarja, mutta inspiraatiovoiton vei taannoinen iltaruoka, jonka ei edes ollut tarkoitus päätyä blogattavaksi.

Nyt tuntuu olevan tapana listata keittokirjoja, jotka ovat niin hyviä, että ne haluaa kokata kokonaan läpi. Jos listaisin, laittaisin listalleni Nigel Slaterin The Kitchen Diaries III:n. Rakastan sitä, miten Slater rakentaa reseptinsä ja maailmansa kirjoissaan. Yksinkertaista ruokaa, muutamia hyviä raaka-aineita, puhtaita makuja. (Todellisuudessa en tekisi kirjasta kaikkia kakkuja ja torttuja, sillä epäilen, että näistä läpikokattavista keittokirjoista oikeasti on tarkoitus ihan jokainen resepti kokata. Ainakin minä huijaisin hitusen.)

Kirjaa lukiessani olen tajunnut, että yksinkertaistaminen on oikeastaan uskaltamista. Mitä vähemmän raaka-aineita, sitä paljastavampaa, osaako todella rakentaa hyviä reseptejä, kokata hyviä ruokia. Ruoan sielu on helppo piilottaa monien makukerrosten ja komponettien alle.

Siispä: yhä parempia reseptejä yhä yksinkertaisemmin Slaterin innoittamana, siinä minulle tavoitetta. Aloitan harjoitteluni kokkaamalla keittiöpäiväkirjasta tomaatti-papusalaatin. Slater käyttää alkuperäisessä ohjeessaan useita erilaisia papuja, minulla on laatikossa vain voipapuja. Ehkäpä hän ei pahastu.

Tomaatti-papusalaatti

Tomaatti-voipapusalaatti ja ricottaa

2-3:lle

300 g kuivattuja voipapuja tai/ja esimerkiksi cannellini- ja borlottipapuja*
2 laakerinlehteä
2 suurta oksaa rosmariinia
4 kypsää kesätomaattia
6 kirsikkatomaattia
0,5 dl oliiviöljyä
kourallinen silopersiljaa karkeasti silputtuna
suolaa ja mustapippuria
100 g ricottaa

Liota papuja yön ajan runsaassa kylmässä vedessä. Seuraavana päivänä laita pavut kattilaan runsaaseen veteen ja kuumenna kiehuvaksi. Kuori vaahto pois ja vähennä lämpöä niin, että pavut kiehuvat keveästi. Lisää laakerinlehdet. Keitä 45-60 minuttia, kunnes pavut ovat kypsiä, mutta eivät rikkimenevän pehmeitä. Lisää keitinveteen suola vasta noin 30 minuutin keittämisen jälkeen, ettei suola koveta kypsyviä papuja. Valuta kypsät pavut.

Huom! Jos keität erilaisia papuja, liota ja keitä kukin paputyyppi erikseen, koska keittoajat vaihtelevat hurjasti riippuen pavuista ja myös siitä, kuinka kauan ne ovat olleet kuivattuina tai koska ne on kerätty.

Kuumenna syvällä pannulla oliiviöljy ja rosmariinin oksat. Lisää pannulle tomaatit ja kypsennä kannen alla noin 15 minuuttia, kunnes tomaatit alkavat hiukan halkeilla. Ravistele pannua muutaman kerran kypsymisen aikana. Lisää pannulle pavut ja persilja, mausta suolalla ja pippurilla ja kääntele varovasti sekaisin. Lisää annosten päälle ricottanokareita ja tarjoa leivän kanssa.

*Reseptiä voi nopeuttaa käyttämällä purkkipapuja ja huuhtomalla ne ennen pannulle lisäämistä. Kääntele silloin erityisen varovasti, purkkipapujen rakenne on pehmeämpi kuin tällä ohjeella keitettyjen.

 

Grillattu maksa

Yksinkertainen ja nopea herkku. Sitä grillattu maksa totisesti on. En tiedä voiko tätä nyt oikeastaan reseptiksi kutsuakaan, ehkä ennemminkin kehotukseksi grillata välillä muutakin kuin ribsejä.

Maksavartaat

Ostin kesän grillailuja silmälläpitäen Herrakunnan lampaalta REKO-myynnin kautta vasikan picanhaa,niskaa ja maksaa, karitsan viulun sekä laidunpossun ribsejä . Ribsit savustettiin juhannuksena ja olikin yhdet parhaista ribseistä ikinä. Maksa grillattiin viime viikonloppuna helteisen päivän illalliseksi.

Grillattu maksa (3-4 annosta)

n. 500 g naudan tai vasikan maksaa
suolaa ja mustapippuria
öljyä
(yrttejä ja sumakkia)
grillitikkuja tai -vartaita

Jos käytät puisia grillitikkuja, laita ne noin tuntia ennen grillaamista veteen likoamaan. Kuumenna grilli reiluun 200-asteeseen (suora lämpö).

  1. Poista maksasta kalvot ja siivuta se noin sentin paksuisiksi siivuiksi.
  2. Taputtele siivut kuivaksi ja ripottele pintaan kevyellä kädellä suolaa. Jos haluat, voit tässä välissä hienontaa kourallisen yrttejä ja sekoittaa ne tahnaksi oliiviöljyn ja sumakin kera.
  3. Pujottele siivut vartaisiin ja sudi ne yrttiöljyllä tai pelkällä öljyllä.
  4. Grillaa maksavartaita 2-4 minuuttia per puoli.

Maksojen kaveriksi sopii pelkkä vihersalaatti tai esim. oikein yrttinen kukkakaalikuskus. Ja lasiinhan kannattaa kaataa chiantia, sen kertoi jo Hannibal Lecterkin.

Torstain drinkkivinkki: Kookos-GT

Kookostonic1

Kookosvesi on hiipinyt huomaamatta ruokakauppoihin. Siinä missä joku saattaa nähdä kookosvedessä urheilutuokion palautumisjuoman, minä näen uuden cocktailin raaka-aineen. Tässä vaiheessa lienee sopivaa tunnustaa, että Kivistössä ei olla kovin suuria kookosfaneja, mutta siitä huolimatta halusin ehdottomasti testata kookos-gin tonicin.

Suhautin tölkin auki epäileväisin mielin. Epäilykseni kasvoi, kun haistoin tölkin sisältöä. Tuoksu oli sellainen pyöreähkö, hieman kookosrasvainen eikä se kauheasti houkutellut minua maistamaan. En kuitenkaan aikonut perääntyä suunnitelmista. Iltapäivän helteinen hetki vaati virvoittavaa juomatuokiota ja erää mölkkyä saunaa lämmittäessä.

kookostonic2

Kookos-GT (1 annos)

4 cl giniä
2 cl tonicia
6 cl kookosvettä
1/2 limen mehu
(tuoretta minttua ja basilikaa)

Täytä lasi jäillä ja mittaa päälle nesteet. Sekoita lusikalla ja koristele tuoreilla yrteillä.

Kookoksen maku on tässä drinkissä melko mieto, joten kookosvihaajillekin tätä uskaltaa melko leppoisin mielin tarjota. Juoman makeus riippuu käyttämäsi tonicista. Meillä kaapissa oli Fentimansia, joka ei ole makeimmasta päästä, joten lopputulos oli melko raikas. Kookosvesi itsessään maistuu mielestäni melko samalle kuin mille kuvailin sen tuossa yllä tuoksuvan. Ihan ok tuote mutta se ei saanut minua ainakaan vielä kääntymään kookoksen ystäväksi.

Rukiinen raparperikakku

Suolaa ja hunajaa-blogin Jonna pohti tarvitseeko ihminen viittäkymmentä eri raparperipiirakan reseptiä jos joka vuosi leipoo vain muutaman piirakan. Muutaman piirakan leipominen hyödyntäen pelkästään Kivistön omaa raparperikasvustoa ei onnistuisi. Siinä mielessä kai kannattaisi satsata yhteen tosi hyvään reseptiin ja käyttää koko sato siihen.

www.kivistossa.com

Vaihtoehtoisesti voi myös päättää perustaa uuden raparperipenkin (jo kolmatta kertaa) ja ostaa raparperit kaupasta siihen asti kunnes satoa saadaan. Jos saadaan. Raparperipulasta huolimatta ajattelin tässä alkukesän mittaan testata ainakin tämän Mysi Lahtisen piirakan reseptin, jonka Annaleena julkaisi muutama viikko sitten. Voin vain kuvitella, miten hyvältä se maistuu jääkaappikylmänä.

Pahinta piirakkanälkää taltutin viime viikonloppuna tällä rukiisella raparperikakulla, jonka reseptin löysin viime vuonna Pinterestistä. Kakun juju on taikinan ruisjauhoissa ja fariinisokerissa, jotka tuovat siihen mukavan maltaista ja mausteisen paahteista makua. Kakku on melko tuhti ja on mehevimmillään leivonnasta seuraavana päivänä. Kyllä sitä tosin kehtaa syödä hieman jäähtyneenäkin vaniljajäätelön kanssa.

Rukiinen raparperikakku

Rarperperikompotti
500 g raparperia
2,5 dl ruokokidesokeria
1 appelsiinin kuori raastettuna
1 dl valko- tai roseeviiniä

Kakkutaikina
150 g voita (huoneenlämpöisenä)
1 dl fariinisokeria
1,5 dl kidesokeria
2 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3/4 tl ruokasoodaa
3/4 tl suolaa
1 appelsiinin mehu + sen verran maitoa, että nestettä on 2,5 dl

Aloita ottamalla voi (ja munat) huoneenlämpöön. Tee sitten raparperikompotti:

  1. Kuori raparperinvarret ja paloittele krouveiksi paloiksi.
  2. Pese appelsiini huolellisesti ja raasta kuori. Purista myös appelsiinin mehu ja laita se syrjään odottamaan.
  3. Laita raparperit, ruokokidesokeri, viini ja appelsiininkuori kattilaan ja anna kiehua keskilämmöllä 20-30 minuuttia välillä sekoittaen. Kompotti sakenee vielä jäähtyessään, joten tarkkaile, ettei neste haihdu kokonaan keittämisen aikana.

Tee taikina sillävälin, kun kompotti jäähtyy:

  1. Laita uuni lämpenemään 180-asteeseen.
  2. Vaahdota sokeri ja pehmeä voi vaaleaksi vaahdoksi yleiskoneella tai vatkaimella.
  3. Lisää munat yksitellen hyvin haarukkavatkaimella sekoittaen.
  4. Lisää sitten 1/3 osa jauhoista ja sekoita.
  5. Lisää puolet nesteestä, osa jauhoista, sekoita ja lisää sitten loput jauhot ja neste. Sekoita taikina tasaiseksi.
  6. Pingota 24cm irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi niin, että paperin reunat tulevat reilusti yli. Voitele vuoka voilla.
  7. Kaada taikina vuokaan, tasoita nuolijalla ja kaada päälle kompotti. Nostele taikina ja kompotti lusikalla sekaisin muutamasta kohdasta.
  8. Paista kakkua noin 45 minuuttia, tee tikkutesti ja paista kakkua vielä hetki jos tikkuun jää taikinaa.

www.kivistossa.com

Kakku sopii varmasti hyvin myös pakastettavaksi, mutta meillä ei ole vielä kertaakaan säästynyt yhtään murenaa pakkaseen laitettavaksi. Alkuperäisessä food52.com:in ohjeessa kompottiin laitettiin myös sultanarusinoita, mutta niiden kanssa kakusta tuli meidän makuumme liian makeaa. Myös kompottiin tuleva nesteen määrä oli ylenpalttinen, joten sitä olen vähentänyt ohjeessa reilusti. Jos ei halua laittaa viiniä voi sen korvata tilkalla vettä, jotta raparperit lähtevät keittymään ja sokeri sulamaan, eikä keitos pala pohjaan.

Torstain drinkkivinkki:raparperia ja ruusua

lavieenroseMelkoinen kevät! Lämpö on ajanut kivistöläiset pihalle jo useamman viikon putkeen, eikä juuri muulle ole jäänyt aikaa. Kasvimaalta puuttuvat enää kurkut ja kurpitsat, kesäkukkia alkaa olla jo parin talouden tarpeisiin ja syötävä kukkapenkki on istutettu ja kylvetty täyteen.

Syötävästä kukkapenkistä kerron lisää tuonnempana, nyt aiheena on  hienostunut cocktail, jota on mukava siemailla, kun röhnöttää auringossa ihailemassa ahkeruuttaan ja kaivelee multaa kynsien alta. Raparperia ja ruusua, huumaavan keväistä ja tyttömäistä, mutta ginillä ja pienellä sumakkilisällä riittävän luonteikasta myös niille, jotka eivät sievistelystä innostu.

Raparperia ja ruusua. R&R, Ruuperi, ruusarperi, rapasu, raparpesu – drinkin nimen keksiminen on minulle torstain drinkkivinkin epämiellyttävin vaihe. Ehkäpä se on vain pinkki, pinksu, tai ehkä la vie en rose. Hmm, joo, miksikäs ei, ostatteko?

lavieenrose2

La vie en rose

yksi annos

2 cl raparperisiirappia
2 cl vastapuristettua sitruunamehua
4 cl giniä
Ruusulimonadia tai -soodaa
Jäitä

Koristeeksi kuivattuja tai tuoreita syötäväksi kasvatetun ruusun lehtiä ja sumakkia.
Lasi on the rocks tai muu lyhyt lasi.

Täytä lasi sekä ravistin jäillä. Kaada ravistimeen siirappi, sitruunamehu ja gini ja ravista voimaakkaasti. Siivilöi lasiin jäiden päälle ja pidennä ruusulimulla. Koristele murskatuilla kuivatuilla tai kokonaisilla tuoreilla ruusunlehdillä ja ripauksella sumakkia.

Raparperisiirappi

3 dl raparperinpalasia, n. 2 tuhtia raparperin vartta
4 dl vettä
2 dl sokeria

Laita raparperi ja vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä muutaman minuutin ajan ja lisää sokeri. Keitä sekoitellen, kunnes kaikki sokeri on liuennut, jäähdytä ja siivilöi. Säilytä jääkaapissa.

 

 

Caesar-voileipäkakku

Käsi ylös kuka tykkää voileipäkakusta! Veikkaan, että ruudun takana nousee useampi käsi. Miksi tätä herkkua ei sitten tule juuri koskaan tehtyä itse. Eihän se edes ole kovin vaivalloista, hieman aikaavievää kylläkin. Mutta suurimman osan tuosta ajasta voi käyttää nukkumiseen, joka näin kevätväsymyksen riivaamana olisi parasta ajanvietettä. Jos vain malttaisi nukkua esim. viikonloppuisin. Minä en malta, Kivistössä on aivan liikaa kaikkea kivaa puuhaa.

www.kivistossa.com

Voileipäkakkujen täytteistä ehdottomat suosikkini ovat kala ja kasvis. Vettynyt kinkkusilppu ei houkuttele minua ollenkaan. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut voileipäkakusta ja kevään juhlia silmällä pitäen ryhdyin tuumasta toimeen. Testiin päätyi Sanna Kekäläisen Kotivinkille tekemä täydellinen voileipäkakku, joka on saanut inspiraation caesar-salaatista. Muokkasin reseptiä ihan hitusen saatavilla olevien tarvikkeiden mukaan.

Caesar-voileipäkakku (n. 12 palaa)

n. 700 g paahtoleipää (esim. 1 pkt Fazer Paahto Ruis)

Täyte:
2 valkosipulinkynttä
4 sardellifileetä
250 g savustettua nieriää
2 dl majoneesia (esim. Hellmann’s)
1 dl turkkilaista jugurttia
35 g kapriksia (1 pieni prk)
1 dl raastettua parmesaania
1 dl hienonnettua tilliä
0,5 dl hienonnettua ruohosipulia
2 kevätsipulinvartta hienonnettuna
2 tl sinappia
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
350 g pieniä katkarapuja sulatettuna

Kuorrutus:
300 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl turkkilaista jugurttia
valkopippuria myllystä
sitruunamehua

Koristelu:
retiisiä
versoseosta (esim. Mimi’s)
ruohosipulisilppua
parmesaanilastuja

  1. Aloita täytteen tekemisellä. Kuori ja hienonna valkosipuli sekä sardellifileet. Laita suureen kulhoon. Palastele savukala joukkoon ja lisää kaikki loput aineet paitsi katkaravut.
  2. Pingota leivinpaperi irtopohjavuokaan, halkaisijaltaan n. 22-24 cm.
  3. Leikkaa leivistä reunat pois. Lado viipaileita pohjalle vieri viereen.
  4. Lusikoi leipien päälle puolet täytteestä ja ripottele väliin puolet katkaravuista. Laita toinen kerros leipää, täytetahnaa ja katkarapuja. Tee vielä yksi leipäkerros.
  5. Pingota kelmu vuoan päälle ja laita esim. lautanen päälle painoksi ja nosta jääkaappiin vetäytymään yön yli tai vähintään 4:ksi tunniksi.
  6. Tee voileipäkakun kuorrutus. Vatkaa tuorejuusto notkeaksi ja lisää joukkoon jugurtti. Mausta valkopippurilla, suolalla ja sitruunamehulla. Levitä kuorrutus kakun päälle rennosti palettiveitsellä tai sileällä paistinlastalla.
  7. Koristele versoilla, retiisisiivuilla, parmesaanilastuilla ja ruohosipulilla.

www.kivistossa.com

Hep! Totesimme yksissä tuumin kakkua maistellessamme, että valkosipulia oli liikaa meidän makuun. Jos siis olet yhtä herkkis kuin me, laita suosiolla ihan pieni kynsi kahden sijaan. Kaipasimme myös vähän lisää sitruunan kirpeyttä, joten seuraavalla kerralla lisään täytteeseen hieman enemmän sitruunamehua ja kuorrutteeseen raastettua sitruunankuorta. Alkuperäisessä ohjeessa oli 400 g tuorejuustoa, mutta isompi juustorasia oli 300 g, joten päädyin jatkamaan kuorrutetta jugurtilla, joka passasikin siihen hyvin.

Torstain vappudrinkkivinkki – Sano Hugo!

Pirteä Prosecco on nyt muodikas – vilkaiskaa vaikka tämän päivän Helsingin Sanomien vappujuomatestiä*. Viimein muutaman vuoden ajan hurjasta kasvusta nauttinut ja myyntilistojen kärkikahinoihin kiivennyt italialainen kuohuviini sopii hedelmäisessä kepeydessään kevään juhliin kuin vesimyyrä Kivistön pihaan.

Tänä vappuna Kivistössä tehdään Proseccosta kevyt ja keväinen drinkki. Tämä Aperol spriztin perintöprinssi on nimeltään Hugo, ja se maistuu raikkaasti mintulta, keveästi seljankukilta ja kuplii kuin vain vappucocktailin kuuluu. Mieto juoma sopii hyvin vaikkapa vappubrunssin alkuun. Nyt tarvitsee enää odottaa, mitä sääbingo meille arpoo!

Hugo

Hugo

1 annos

2 cl seljankukkasiirappia tai -mehutiivistettä
12 cl proseccoa
n. 5-10 cl kuplavettä
1 viipale limettiä
noin 8 lehteä minttua
jäitä

Laita viinilasiin kourallinen jäitä ja lisää siirappi ja prosecco. Täytä lasi kuplavedellä, lisää minttu ja limetti ja sekoita.

*Jos et usko minua tai hesaria usko tätä ihmisen kokoista todistusta. Ranskalainen appeni kertoi taannoin innoissaan maistelemastaan uudesta kiinnostavasta  italialaisesta kuohuviinistä nimeltään Prosecco (ette te täällä Suomessa sitä varmaan vielä saa..). Jos Italian kuohuva on päässyt tunkeutumaan kohtuullisen viinikonservatiivin burgundilaisen eläkeläisen tietoisuuteen ja lasiin, kyseessä on Ilmiö.

Torstain drinkkivinkki: Hapan vappu

Etikkaiset shrubit ovat tehneet tuloaan Suomeen jo tovin mutta eivät ihan vielä ole lyöneet kunnolla läpi. Mari teki pari vuotta sitten sitruuna-minttushrubia ja esimerkiksi Rajamäen sivuilta löytyy muutama shrub-resepti. Shrubit ovat siitä kivoja, että niistä saa helposti loihdittua myös maistuvia alkoholittomia drinkkejä kevään juhlia silmällä pitäen. Vappukin on jo ensi viikolla!

www.kivistossa.com

Tämän viikon drinkkivinkissä ollaan vähän shrubimaisella linjalla, sillä tämän juoman happamuutta lisättiin Rajamäen mansikka balsamikastikkeella, josta saimme näytepullon muutaman viikon takaisessa What’s cooking Helsinki -tapahtumassa. Happamuutta lisää myös sitruuna, joten lisää am. sokerin määrää jos pidät makeammasta.

Hapan vappu (1 annos)

0,5 dl sitruunanmehua
1,5 tl sokeria
pieni kourallinen tuoretta basilikaa
4 cl giniä
1-2 tl mansikka balsamikastiketta
sooda- tai tonic-vettä
muutama basilikanlehti koristeluun

  1. Kaada sitruunanmehu sheikkerin pohjalle ja lisää sokeri ja basilika.
  2. Möyhennä seosta puunuijalla tai lusikalla niin, että basilikan lehdet menevät rikki ja sokeri liukenee.
  3. Kaada päälle gini ja muutama jääpala. Sheikkaa n. 10 sekuntia.
  4. Laita lasiin 3-4 jääpalaa ja mittaa päälle balsamikastike.
  5. Siivilöi mukaan gini ja pidennä juoma soodalla tai tonicilla. Koristele basilikanlehdillä.

www.kivistossa.com

Balsamikastike on melko geelimäistä ja jäiden päälle annosteltuna se pitää koostumuksensa. Jos tarjoilet juoman pillillä koristeltuna, voi jokainen itse päättää sekoittaako kastikkeen juoman joukkoon vai imeekö sen pillillä pohjalta.

Jos jostain syystä et todellakaan innostu etikkaisen kastikkeen käytöstä drinkissä, niin voit korvata sen vaikka mansikkasoseella.

Kevätmietteitä ja herkullista parsaa

Sardelliparsat2

Viimeksi, kun olimme Kivistössä, oli täysi talvi. Liisa ja Juha viettivät pääsiäisen tienoilla  useamman viikonlopun Ranskassa, minä olin kiireinen What’s cooking Helsingin parissa. Kivistö jäi kakkoseksi.

Pitkän poissaolon jälkeen paluun kruunasi aurinko ja lintujen kuoro. Kivistöönkin oli saapunut kevät! Lunta oli vain kaksi pikkuista lämpärettä ja tulppaaninalkujen terävät kärjet törröttivät sieltä täältä. Laitoimme Liisan kanssa syksyllä maahan sata sipulikukkaa ja nyt kuljimme pitkin vanhoja jälkiämme ihastelemassa niitä, jotka jo olivat uskaltautuneet mullan päälle.

Puutarhatöiden lista on ilahduttavan pitkä ja raksimme siitä aurinkoisen lauantain aikana paljon puuhia tehdyiksi. Talvikukat saivat kyytiä, vadelmat on leikattu ja niillä on uudet komeat ja tukevat tuet. Tänään aamulla teimme lopullisen viljelysuunnitelman kasvimaalle ja laitoimme kasvit järjestykseen syötävän kukkapenkin piirustuksiin.

Lounaaksi herkuttelimme grillatuilla parsoilla. Tämän vuoden suosikkiparsareseptini on napattu Italiasta, ja Liisa tuomitsi sen parhaaksi heti hollandaise-kastikkeen jälkeen. Tämä kannattaa siis ottaa talteen ainakin niiksi hetkiksi, kun ei jaksa vatkailla emulsiokastikkeita.

Sardelliparsat

Vihreää parsaa ja sardellivoita

4:lle

2 nippua vihreää parsaa
öljyä

Sardellivoi:
75 g voita
3 suurta tai 4 pientä sardellifileetä
1 pieni valkosipulinkynsi
4 lehteä basilikaa
pari kierrosta mustapippurimyllystä

Lisäksi:
parmesaanilastuja

Ota voi hyvissä ajoin pehmenemään. Hienonna sardelli ja basilika ja hienonna tai raasta valkosipuli. Sekoita kaikki ainekset pehmeään voihin ja nosta jääkaappiin maustumaan ja kovettumaan.

Napsauta parsojen kova pää pois. Öljyä parsat kevyesti ja grillaa tai paahda ne uunissa. Grillissä ne vaativat suoralla lämmöllä 3-4 minuuttia per puoli. Halsteri tai parsarivistön päiden läpi työnnetyt tikut auttavat kääntämään parsat ilman, että ne tippuvat grillin ritilän väleistä hiilille. 225-asteisessa uunissa taas riittää 12-15 minuuttia.

Nosta kuumat parsat vadille ja leikkaa päälle maustevoi. Höylää ruoan kruunuksi runsaasti parmesaanilastuja. Voin määrä saattaa tuntua hurjalta, mutta uskokaapa vain, joka tippa menee viimeistään siinä vaiheessa, kun seurue taistelee leivänpaloilla aseistettuna tyhjentyneen vadin pyyhkimisestä.

Vinkki 1: Sardelli löytyy kaupan kylmähyllystä öljyyn säilöttynä yleensä pienestä lasipurkista. Jos englanninkielisessä reseptissä käytetään anchovya tai ranskaksi anchoisia, on kyse tästä kalasta, ei Janssonin kiusaus -anjoviksesta! Parhaan sardellin olen löytänyt Hella&Herkusta, jos visiteeraatte, kannattaa ottaa purkillinen matkaan.

Vinkki 2: Kannattaa valita oikeasti pieni valkosipulinkynsi, raaka valkosipuli voi olla hurja, jos sitä on liikaa. Jos tarjolla on vain suuria, käytä puolikas.