Torstain drinkkivinkki – Syyssangria

On ilmoja pidellyt! Me olemme olleet kyynärpäitä myöten mullassa muutamat viime viikonloput: syyskukkia, syysasetelmia, syyskitkemistä, syyshortensioita. Jos siinä on syys ja se liittyy puutarhaan, olemme taatusti sen tehneet. Ja myös syyssangrian syysmölkkyturnauksen vauhdittajaksi.

syyssangria2

Erona tavalliseen sangriaan syysversiossa maistuvat lämmin kaneli, metsäinen rosmariini ja kirpeät omenat. Makeutta ja luonnetta tuo ginger ale. Viikunan satokausikin on juuri nyt ja hinta sen mukainen, niinpä ei tunnu ihan tyhmältä laittaa niitä juomaa kaunistamaan, vaikkeivät ne meillä oikein koskaan herkullisia ole, raakoja yleensä ja hieman happamia. Tässä sekoituksessa se ei kuitenkaan haittaa! (Sitä paitsi rakastan niiden hampaissa rapisevia siemeniä.)

syyssangria1

Syyssangria

1 litra punaviiniä
8 cl sitruslikööriä
2 kanelitankoa
2 rosmariinin oksaa
3 syysomenaa lohkottuna
4 viikunaa lohkottuna
1/2 appelsiinin kuori ilman valkoista osaa

1 appelsiinin mehu
0,33 l plo ginger alea
0,5 l kuplavettä

Tee sangian pohja jo aamulla tai edellisenä päivänä. Kaada kannuun punaviini ja likööri, ja lisää hedelmät ja mausteet. Anna muhia viileässä ainakin 4 tuntia, mieluummin pidempään.

Ennen tarjoilua sekoita joukkoon appelsiinin mehu, ginger ale ja kuplavesi. Tämä versio on vain moderaatisti makea, jos pidät oikein makeasta, korvaa osa kuplavedestä sitruunalimsalla.

Ps. jos punaviinisi on 0,75 l pullossa eikä esim. tonkassa (öhöm), sekoita mukaan hiukan alle pullollinen gingeralea ja vähennä kuplaveden määrä 4 desiin.

syyssangria3

Kesäkurpitsasadon selättämistä

Kesäkurpitsapensaiden juurella kurkkii harva se päivä syöntikokoisia vihanneksia. Varo vaan, jos ajattelet noukkivasi ne ruoaksi seuraavana päivänä: yön aikana ne paisuvat ihan ilkeyttään kolmanneksen lisää ja saat ruokittua enemmän suita kuin tarvis olisi.

Kasvattelemme vakikesäkurpitsana vihreää, pyöreää Eight ball-kurpitsaa, joka on parhaimmillaan raakana salaateissa – raakana muutenkin pidän kesäkurpitsasta eniten, kypsennettynä se on minusta helposti tylsä. Kasipallon kaverina on tänäkin vuonna keltainen pitkulainen, kiinteä ja rapea Atena Polka. Niiden kahden satoa on noin kuukauden päivät kulutettu ahkerasti ja annettu poiskin kaikille vieraille, jotka vain ovat niitä vastaan ottaneet.

kasipallo Pohdiskelimme, että jos muillakin on samankaltainen positiivinen ongelma suursadosta, voisimme listata meidän tämän vuoden suosikkejamme – helppoja ja nopeita lisäkesalaatteja. Samalla poimimme mukaan muutaman vanhan hyvän sekä pari kiinnostavaa muualta. Kertokaapas tekin, miten käytätte kesäkurpitsasatoa, tulee sitä sitten kasvimaalta tai kaupan tiskiltä!

Kesäkurpitsa-carpaccio

Tarvitset: ohueksi viipaloitua kesäkurpitsaa (isosta kurpitsasta on hyvä ottaa siemenet pois ennen siivutusta), oliiviöljyä, sitruunamehua, raastettua parmesaani-juustoa, ripauksen suolaa ja mustapippuria.

Tee näin: levitä viipaleet ohuelti vadille. Purista päälle runsaasti sitruunamehua, valuta oliiviöljyä ja mausta suolalla. Raasta kesäkurpitsoille juuri ennen tarjoilua reilulla kädellä parmesaania ja kierittele myllystä mustapippuria.

(Hihii, kurpizakarpazo!)

Kesäkurpitsa-slaw

Tarvitset: muutaman kesäkurpitsan, kepasipulin varsineen, turkkilaista jugurttia, sitruunamehua, tahinia, suolaa ja mustapippuria. Hyvä apuväline on esim. julienne-rauta.

Tee näin: Suikaloi kesäkurpitsat siemenosaa lukuunottamatta ohuiksi joko veitsellä, mandoliinilla tai julienne-raudalla. Viipaloi sipuli ja varret ohuiksi ja sekoita kesäkurpitsasuikaleiden kanssa.

Sekoita kastike 1 dl:sta jugurttia, 2 rkl:sta tahinia ja 1/2 sitruunan mehusta. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kurpitsasuikaleisiin ja anna maustua hetki.

Kesäkurpitsa-fetasalaatti

Tarvitset: muutaman kesäkurpitsan, puolikkaan fetalevyn, tilliä, minttua, sitruunamehua tai valkoviinietikkaa, oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria.

Tee näin: Kuutioi kesäkurpitsat, hienonna kourallinen tilliä ja muutamakymmenen mintun lehteä. Sekoita yrtit ja kurpitsa salaattikulhossa ja murenna päälle feta.

Sekoita kastikkeeseen 2 rkl oliiviöljyä ja puolikkaan sitruunan mehu tai 2 rkl valkoviinietikkaa. Mausta suolalla ja pippurilla ja kaada salaatin päälle.

Kesäkurpitsa1

Muita ihania ja omia vanhoja

Hyväksi havaittu Smitten Kitchenin kesäkurpitsapitsa (hihii, kur-pitsapitsa!), jonka nimeäisimme ehkä paremminkin suolaiseksi piirakaksi kuin pitsaksi, mutta joka maistui hyvältä yhtä kaikki.

Fannin ja Kanelin Tiinan vastajulkaistu, uutuuskirjasta testiin poimittu kesäkurpitsapasta, jota varmasti tehdään meillä piakkoin.

Lisukkeeksi tai hampparin väliin Kivistön keittiöstä pikapikkelöidyt kesäkurpitsat tai kesäkurpitsasalsa.

Liisan sympaattinen ristikkopiiras.

 

Syötävää kukkapenkistä

Syötävät6Viime keväänä päätimme kaivaa ylös Kivistön tontin sisäänajon viereisen heinittyneen ja ruman perennanjäänteen. Koska penkki sijaitsee kasvimaamme vieressä, tuntui luontevalta suunnitella paikalle syötävistä kukista ja kauniista hyötykasveista kasvatettu syötävä kukkapenkki.

Syötävät3Tavoitteena oli rakentaa penkki, joka olisi värikäs, kaunis ja tarjoaisi sekä satoa että kauniita koristeita. Viimevuotiseen penkkiin ryhmittelimme mm. palmukaalia, kääpiösamettikukkaa, kehäkukkia, lehtiselleriä, yrttejä ja mangoldia.

Syötävät5

Heinäkuussa penkki kylmästä kesästä huolimatta alkoi kukoistaa ja satoa päästiin keräilemään vähitellen heinäkuun lopulla. Mangoldia ja lehtiselleriä riitti säilöntään saakka, palmukaalia rapsittiin penkistä vielä pakkasella ja keskitalvella loput söi joku nälkäinen jänö.

Syötävät2

Yksi ehdottomista suosikeistani oli penkin takaosaan riviin kylvetty tilli, joka loi kukkimisvaiheessa äärettömän kauniin kehyksen penkille. Jostain syystä en muistanut sitä ennen kuin kaivoin nämä kuvat esiin, niinpä tilliä ei tänä vuonna syötävässä kukkapenkissä näkynyt.

Tillin sijaan kokeilimme nyt uusia kasveja, joista osa jää jatkossakin käyttöön, osa tipahtaa takaisin kasvimaan puolelle. Kahden kokeilevan kesän jälkeen on kuitenkin selvää, että jatkossakin Kivistön kasvimaa jatkuu viereisessä penkissä iloisena värimattona.

Syötävät 7

Syötävään kukkapenkkiin sopivia kukkia

Kehäkukka, kasvimaiden klassikko, jonka kauniilla ja miedon makuisilla terälehdillä voi koristella lähes ruoan kuin ruoan. Kestää myös hyvin maljakossa. Todennäköisesti seuraavana vuonna löydät kehäkukan alkuja tämän vuoden kasvupaikasta.

Samettikukat, erityisesti kääpiösamettikukka. Sitruunaisen parfyymiset lehdet ja kukka käytettäväksi salaatteihin ja lämpimiin ruokiin. Kasvaa kesän mittaan komeaksi tuuhokseksi ja kukkii syksyyn saakka. Kukka on sievä koriste myös leivonnaisille.

Kruunusuvikakkara, kaunis keltavalkoinen korkea ja tukeva kukka, jonka nuoret versot, miedosti kirpeät lehdet ja kukat ovat syötäviä. Myös tätä tuikitaan meillä maljakkoon.

Ruiskaunokki saatavilla sinisen lisäksi vaaleanpunaisen ja violetin sävyissä. Ihana, herkkä koriste ja kaunis maljakossa.

Krassit muodostavat hienoja tiheitä kasvustoja ja lehdet ovat kauniin muotoiset. Ne ovat maultaan raikkaan ja hieman sinappisen kirpeitä, suosikkini maustamaan salaatteja ja muita suolaisia ruokia. Kukka on komea koriste lähes mihin tahansa.

Sarviorvokki, syötävien kukkasten klassikko, joka tekee mistä tahansa kakkuräpellyksestä hetkessä sievän.

Kurkkuyrtti ja sen kaunis sininen kukka. Kasvi on heinäkuussa jo liiankin jykevä ja homssuisen näköinen, ja hylkäsimme sen penkistämme ensimmäisen kesän jälkeen. Siementää niin maan pirusti, varaudu nyppimään seuraavana vuonna pieniä alkuja maasta.

Syötävään kukkapenkkiin sopivia vihanneksia ja yrttejä

Lehtikaalit kasvavat komeiksi, kunhan selviävät kaikista ötököistä. Tykkään erityisesti laittaa palmukaalien väliin kasvamaan jotain oranssia tai punaista, väriyhdistelmä on komea. Samettikukat myös torjuvat lehtikaalin vihollisia. Punainen lehtikaali tuo penkkiin kivaa väriä, jota muista kasveista ei löydy. Kukka- tai parsakaalien kasvusto ei ole riittävän kaunis tähän penkkiin.

Salaatit muodostavat kauniita muotoja ja väriyhdistelmiä ja ovat nopeakasvuisia.

Yrtit. Tilli on upea kukkivana loppukesästä, lehtipersilja kasvaa tuuheaksi ja kauniiksi. Myös mm. timjamin ja laventelin kukat ovat kauniita penkissä. Harkitse minttua hyvin tarkkaan, ettet menetä isoa osaa penkistäsi ajankuluun sille.

Varsiselleri kasvaa kauniisti ja ryhdikkäästi ja lehtien sävy on viehättävän tumma.

Mangoldi, etenkin värisekoituksena tuo penkkiin iloa ja rytmiä. Kasvaa nopeasti ja tiheään kylvettynä tuottaa mukavasti harvennussyötävää jo aikaisessa vaiheessa.

Porkkanan naatit kasvavat sympaattisen ryhdikkäänä massana.

Syötävät4

Hyvä muistaa syötävää kukkapenkkiä suunnitellessa

Istuta ja kylvä tiheämpään kuin ohjeissa sanotaan: nyt haetaan näyttävyyttä. Esimerkiksi varsisellerit ja lehtikaalit ovat komeimmillaan tiheänä ryhmänä.

Ota huomioon värin lisäksi kasvien korkeus ja kasvutapa penkkiä suunnitellessasi. Takareunaan istutettu matala timjami ei näy mihinkään ja hentovartiset ruiskaunokit eivät pysy kunnolla pystyssä suurena massana, vaan ensimmäinen sade lakoaa ne pitkin poikin.

Kasvata itse syötävät kukkasi. Kaupan taimet eivät kelpaa, ellei niissä erikseen sanota, että ne on kasvatettu syötäväksi. Jos ei itse jaksa puljata krassien ja hitaasti kasvuun lähtevien samettikukkien kanssa, syötäväksi kasvatettuja taimia löytää todennäköisimmin Hyötykasviyhdistyksen ja vastaavien taimitapahtumista. Kehäkukat, ruiskaunokit, kurkkuyrtit ja kruunusuvikakkarat voi kylvää suoraan maahan.

Hyväksy jo suunnitellessasi, että penkkiä on tarkoitus syödä kesän mittaan. Se muuttaa hieman muotoaan, saattaa väliaikaisesti harveta tai vaatia uusintakylvöä (mangoldit, tilli, salaatti) ollakseen näyttävä vielä syksylläkin.

 

Etikkakurkut

Etikkakurkut ovat perinne, josta ei Kivistössä luovuta. Ohje on kulkenut suvussa jo vuosia joskin se perustunee yhteen keittiöiden perustiiliskivestä, Kotiruoka-kirjasta, löytyvään ohjeeseen. Jos olet makeiden maustekurkkujen ystävä, tämä ohje ei ole sinulle, mutta me happaman ystävät rakastamme näitä etikkaisen kirpeitä kurkkuja.

www.kivistossa.com

Suosittelen kurkkujen ostamista torilta tai suoraan tilamyymälästä jos mahdollista. Me käymme ostamassa kurkut joka vuosi Suttisen tilalta Pälkäneeltä. Siellä on hinta ja laatu kohdillaan ja ostosreissulla voi rapsutella miniheppoja ja käydä määkimässä lampaille tai niiden kanssa. Tilapuodissa on iloinen ja ystävällinen palvelu ja laaja valikoima tilan omia vihanneksia ja marjoja sekä muita tuotteita lähialueelta.

Valitse pienehköjä ja napakoita kurkkuja, niistä syntyy parhaat etikkakurkut. Astiaksi tarvitset puhtaan 10 litran ämpärin kannella sekä lautasen painoksi kurkkujen päälle. Alla olevalla ohjeella teet kurkut noin neljälle hengelle vuoden tarpeiksi.

Etikkakurkut (n. 5 kg)

n. 5 kg avomaankurkkuja
1 puntti kruunutilliä
mustaherukanlehtiä (n. 20-30 kpl)
n. 5 cm pätkä piparjuurta ohuelti siivutettuna
3-4 rkl sinapinsiemeniä

Etikkaliemi

3 l vettä
1,5 l väkiviinaetikkaa
3 dl suolaa
1,5 rkl neilikoita
1,5 rkl valkopippuria
1,5 rkl maustepippuria

Pese kurkut harjalla ja anna liota kylmässä vedessä muutama tunti. Huuhtele myös mustaherukan lehdet. Valuta lionneet kurkut. Laita sangon pohjalle väljä kerros herukanlehtiä. Lado seuraavaksi kurkut vieri viereen, ripsauta päälle sinapinsiemeniä, muutama piparjuurilastu sekä tillinvarsia ja -kukintoja. Jatka kunnes sanko on täynnä ja laita viimeiseksi kerros herukanlehtiä.

Kiehauta etikkaliemen aineet teräskattilassa ja kuori liemen pinnalle mahdollisesti syntyvä vaahto pois. Pippurit ja neilikat voi laittaa suoraan liemeen ja siivilöidä pois jäähtymisen jälkeen mutta kätevämpi on kääräistä ne harsokankaaseen. Vaikka liemi on tujun etikkaista ja suolaista, maista sitä ennen jäähdyttämistä. Maistamalla varmistat makujen tasapainon. Jäähdytä liemi kattilassaan esim. kylmällä vedellä täytetyssä tiskialtaassa.

Kaada jäähtynyt liemi kurkkujen päälle ja laita päälle painoksi puhdas lautanen. Varmista, että kaikki kurkut ovat liemen alla ja sulje kansi. Kurkut ovat valmiita maisteltaviksi noin kuukauden kuluttua. Säilytä kurkkuja pimeässä ja viileässä paikassa.

Huom!

  • Perintöohje ei itse asiassa kerro, mikä hyöty liottamisesta on, mutta olen ajatellut sen vaikuttavan kurkkujen rakenteeseen. Liottaminen käy kätevästi sillä välin, kun keität ja jäähdytät etikkaliemen.
  • Mustaherukanlehdet ovat oleellinen osa kurkkujen mausteseoksessa, joten ilman niitä en lähtisi kurkkuja tekemään. Ne voi korvata myös viherherukanlehdillä jos sellainen sattuu omasta tai mukavan naapurin pihasta löytymään.
  • Jos et tunne ketään, jolta lehtiä saisit, kannattaa kurkata Satokartasta lähin mustaherukkapensas.
  • Samaa peruslientä käytämme myös chilikurkkujen tekemiseen. Lisäämme liemeen 2-3 tuoretta chiliä viipaloituna (siemenineen kaikkineen).

Kivistön kesäklassikot: kana-halloumivartaat

Halloumivartaat2

Kivistön kesässä kaikki hyvin. Aurinko kypsyttää vadelmia kiihtyvällä tahdilla, herukat odottavat, että joku tulisi ja poimisi. Kasvimaa lupailee ennätyssatoa kesäkurpitsoista, ja kunhan pavut kerkeävät, olemme niiden kanssa vielä pulassa. Kurkut kasvavat, toisin kuin viime kesänä, ja näyttäisi siltä, että kaalikoivitsauskin olisi vähitellen ohi.

Teimme tänä vuonna kasvimaalle kunnon käytävät ja reunukset. Vaikka ulkoreunatyö odottelee vähemmän helteistä jaksoa, voin tässä kaikkien kuullen myöntää, että kasvimaa on nyt niin kaunis, että tekisi vain mieli hengata sen liepeillä ja tuijotella.

Kaiken työn ja tuijottelun lomassa pitää syödäkin. Keittiössä syntyy nyt lähinnä nopeita ja helppoja, hyväksi todettuja ruokia. Yksi tällaisista on kana-halloumivartaat, joiden alkuperäinen ohje on Donna Hayn Seasons-kirjasta. Usean vuodena jan korvasin ohjeessa olevan säilötyn sitruunan sitruunankuorella, kunnes viime talvena tein itse säilöttyjä sitruunoita. (Ne muuten ovat koukuttavia, laitan niistäkin ohjeen ylös, kunhan ehdin puutarhalta kameran ääreen.) Molempi parempi, kirjaan ohjeeseen kummatkin tavat.

Nämä vartaat riittävät helposti 6:lle, ehkäpä enemmällekin, mikäli lisukkeena on jotain ruokaisaa, kuten vaikka perunasalaattia.

Halloumivartaat1

Kana-halloumivartaat

4-6:lle

4 broilerin rintafileetä
2 pkt halloumia
2 rkl pieneksi hakattua säilöttyä sitruunaa tai puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
2 valkosipulinkynttä
3 rkl tuoretta oreganoa hienonnettuna
0,5 dl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
mustapippuria

Laita grillivartaat likoomaan. Leikkaa broileri ja halloumi suurehkoiksi kuutioiksi. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lavalla. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja nosta puoleksi tunniksi jääkaappiin marinoitumaan.

Varrasta broilerin- ja hallouminpalat tikkuihin väljästi ja grillaa kuumassa grillissä suoralla lämmöllä muutamien minuuttien ajan kaikilta neljältä puolelta, kunnes broileri on kypsää. Tarjoa lempisalaattisi kanssa tai esimerkiksi pitaleipien sisään kääräistynä, jogurttikastikkeella ja babypinaatin lehdillä mehevöitettynä.

ps. vartaat voi kypsentää myös paistinpannulla öljyssä.

Ja hei, kasvimaan ja puutarhan pikakuulumisia löytyy myös Kivistön Instagramista ja Facebookista.

 

Perennapenkin myllerrys

Reilu vuosi sitten huhtikuussa kirjoitin saunamökin edustan perennapenkin uudistamissuunnitelmista. Pohdiskelin ammattilaisen palkkaamista suunnitelmaa tekemään, mutta loppujenlopuksi tein koko suunnitelman itse. Mari antoi minulle vapaat kädet suunnitelman tekemiseen ja hyväksyi mukisematta luonnokseni uudeksi penkiksi.

www.kivistossa.com

Tästä kuvasta näkee hyvin kuinka kulmassa oleva suuri kivi on täysin mullan ja kasvien peitossa.

Suunnitelma tehtiin mukaillen vanhaa. Esimerkiksi penkin muotoa ei ollut tarpeen muuttaa, mutta halusin tuoda penkin keskellä olevan valtavan kiven paremmin näkyviin.

www.kivistossa.com

Kartta kasveista tulee varmasti tarpeen, kun ensi vuonna taas ihmetellään, että mitäs penkissä olikaan.

Insinöörimiehestä oli apua, kun laskeskeltiin tarvittavaa multamäärää. Päätimme, ettemme käytä penkin vanhaa multaa uudelleen, sillä rikkaruohojen putsaaminen siitä olisi ollut liian iso urakka. Halusimme siis mahdollisimman puhtaan kasvualustan ja päädyimme siksi tilaamaan kolme suursäkkiä multaa pihaan toimitettuna. Se olikin erittäin hyvä ratkaisu, sillä säkit saatiin nostettua kuorma-autosta suoraan perennapenkin viereen, joten multaa ei tarvinnut roudata kottarilla toiselta puolelta pihaa.

Ajoitimme projektin heinäkuun loppuun ja se kesti kokonaisuudessaan noin viikon. Kirjoittelen vielä erikseen postauksen työvaiheista ja teen listaa asioista, joita kannattaa ottaa huomioon ennen projektin aloittamista.

Saunaperenna

Humala-aita koki myllerryksessä pienen järkytyksen mutta emme näköjään onnistuneet tappamaan köynnöstä kokonaan. Toivottavasti jo ensi vuonna se antaa näkösuojaa saunaterassille.

Tänä keväänä minua ja Maria taisi molempia vähän jännittää se, miten kasvit ovat talvehtineet, ja miltä penkki näyttäisi ensimmäisenä kesänään. Märkä syksy ja kovat lumettomat pakkasjaksot tappoivat ainakin pikkutalviota, yhden jaloakileijan, tulikelllukan ja keltavaleunikon sekä osan syysleimuista. Paikkauksia on tehty ja vielä on paikattavaa ainakin pionien osalta. Niitä ei saanut nostettua isona juurakkona ja takaisin istutetut mukulat eivät ole lähteneet kunnolla kasvuun. Laihat lehtivarret nousevat ylös miten sattuu ja lähinnä vääristä paikoista.

Pienistä kauneusvirheistä huolimatta olen melko tyytyväinen suunnitelmaani ja myös siihen, miltä penkki nyt näyttää. Koska toukokuu oli niin lämmin, ovat kasvit kukkineet tosi aikaisin ja sellaista jatkuvaa kukkaloistoa penkissä ei ole ollut. Pitää seurata tilannetta vielä ensi vuosi ja ryhtyä sitten toimenpiteisiin jos näyttää, että kukinta on kovin epätasaista.

Saunaperenna3

Saunan päätyyn halusin alunperin kultapalloa, mutta sitä ei löytynyt mistään. Tilalle istutettiin kahta erilaista päivänsilmää sekä valkoista syysleimua. Reunassa kasvaa kahta erilaista tuoksukurjenpolvea.

Mutta plussan puolella siis ollaan ja vahvasti. Huomaan pysähtyväni tuijottelemaan kukkapenkkiä lähes joka kerta, kun kävelen ohi. Se kultapallo minua edelleen vähän kaivelee, mutta toisaalta paikka on puolivarjoinen, joten ehkä se ei siinä niin menestyisikään. Tänä kesänä on vielä tarkoitus viimeistellä penkin reuna maahan upotettavilla reunuslaatoilla. Se tulee helpottamaan nurmikonleikkuuta ja tekee yleisilmeestä siistimmän. Tarkkasilmäisimmät saattavat nähdä kuvissa penkin reunassa repsottavan juurimaton, joka tullaan piilottamaan laattojen alle.

Saunaperenna5

Suuren kiven taakse istutettiin isotähtiputkea, siperiankurjenmiekkoja ja maksaruohoa. Entisille paikoilleen pääsivät helminukkajäkkärä, jalopähkämö ja japaninjaloangervo.

Vanhoja kasveja on penkissä mukana noin puolet. Kasvilajeista vain yksi (syysasteri) jätettiin kokonaan pois, kun se oli mielestäni niin mitätön. Nyt kun ajattelen asiaa, olisi sitä ehkä voinut säästää johonkin valeistutukseen, mutta rapatessa roiskuu. Alla olevassa listassa suluissa oleva v-kirjain tarkoittaa penkissä aiemmin ollutta vanhaa perennaa.

Kasvilajit:

  • Komeamaksaruoho, Sedum herbstfreunde (v)
  • Komeamaksaruoho, Sedum hybr. “Matrona”
  • Kamtjatkanmaksaruoho, Sedum kamtschaticum variegatum
  • Kaukasian maksaruoho, Sedum spurium “Schorbuster blut”
  • Pikkutalvio, Vinca minor (v)
  • Pikkutalvio, Vinca minor alba
  • Pikkutalvio, Vinca minor illumination
  • Suikeroalpi, Lysimachia nummularia (v)
  • Patjarikko, Saxifraga arendsii “Carpet White”
  • Patjarikko, Saxifraga arendsii “Purpurteppich”
  • Isotähtiputki, Astrantia major “Abbey road”
  • Isotähtiputki, Astrantia major, valkoinen
  • Tarhakurjenmiekka, Iris “Nibelungen” (v)
  • Tarhakurjenmiekka, Iris “Nummentuoksu” (v)
  • Tarhakurjenmiekka, Iris
  • Helminukkajäkkärä, Anaphalis margaritacea “Neuschee” (v)
  • Jalopähkämö, Stachys macrantha (v)
  • Jaloangervo, Astilbe, valkoinen ja vaaleanpunainen (v)
  • Syysleimu, Pholx paniculata “Rembrandt” (v)
  • Tuoksukurjenpolvi, Geranium macrorrhizum
  • Kyläkurjenpolvi, Geranium praterise “Dark reiter”
  • Jättipoimulehti, Alchemilla mollis “Thirller”
  • Parsa, Asparagus (v)
  • Keltavaleunikko, Meconopsis cambrica
  • Morsiusleinikki, Ranunculus aconitifolius
  • Tulikellukka, Geum coccineum “Borisii”
  • Pioni (v)
  • Humala, Humulus lupulus (v)
  • Lehtoakileija, Aquilegia vulgaris (v)
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum rostern
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum maxi
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum koralle
  • Päivänsilmä, Heliopsis helianthoides “Summer nights”
  • Päivänsilmä, Heliopsis helianthoides “Loraine Sunshine”

Yllä listattujen lisäksi penkissä on myös viime syksynä istutettuja sipulikukkia, jotka nousivat ihan älyttömän huonosti märän syksyn ja kovien pakkasten vuoksi. Tänä vuonna tilannetta paikkaillaan varmaan niiltäkin osin, sillä ainakin kirjopikarililjaa soisin penkistä nousevan, kun lumet ovat sulaneet.

Yksinkertaisuuden ylistys

Istun Kivistön kuistilla ja käyn läpi kameran muistikortteja. On pitänyt sataa jo pari päivää, mutta aurinko on useimmiten ottanut sateesta voiton. Nytkin paistaa, kasvimaa kaipaisi kuopsuttamista ja pieni tuuli pitäisi pahimmat hyttykset loitolla. En kuitenkaan malta, olen niin inspiroitunut kortilta löytyneistä kuvista.

Olen kuvaillut ja kirjoitellut reseptejä paljon ylös kevään mittaan. Puutarhastakin on paljon kerrottavaa, kun vain oppisi puutarhabloggauksen jalon taidon. Se on niin erilaista kuin ruokakirjoittaminen; jutuista tahtoo tulla kilometrin pituisia jaaritteluja, eikä innoissaan oikein osaa karsia.

Tänään oli tarkoituksenani aloittaa kuvavarastoista poimittu Kivistön kesäklassikot-minisarja, mutta inspiraatiovoiton vei taannoinen iltaruoka, jonka ei edes ollut tarkoitus päätyä blogattavaksi.

Nyt tuntuu olevan tapana listata keittokirjoja, jotka ovat niin hyviä, että ne haluaa kokata kokonaan läpi. Jos listaisin, laittaisin listalleni Nigel Slaterin The Kitchen Diaries III:n. Rakastan sitä, miten Slater rakentaa reseptinsä ja maailmansa kirjoissaan. Yksinkertaista ruokaa, muutamia hyviä raaka-aineita, puhtaita makuja. (Todellisuudessa en tekisi kirjasta kaikkia kakkuja ja torttuja, sillä epäilen, että näistä läpikokattavista keittokirjoista oikeasti on tarkoitus ihan jokainen resepti kokata. Ainakin minä huijaisin hitusen.)

Kirjaa lukiessani olen tajunnut, että yksinkertaistaminen on oikeastaan uskaltamista. Mitä vähemmän raaka-aineita, sitä paljastavampaa, osaako todella rakentaa hyviä reseptejä, kokata hyviä ruokia. Ruoan sielu on helppo piilottaa monien makukerrosten ja komponettien alle.

Siispä: yhä parempia reseptejä yhä yksinkertaisemmin Slaterin innoittamana, siinä minulle tavoitetta. Aloitan harjoitteluni kokkaamalla keittiöpäiväkirjasta tomaatti-papusalaatin. Slater käyttää alkuperäisessä ohjeessaan useita erilaisia papuja, minulla on laatikossa vain voipapuja. Ehkäpä hän ei pahastu.

Tomaatti-papusalaatti

Tomaatti-voipapusalaatti ja ricottaa

2-3:lle

300 g kuivattuja voipapuja tai/ja esimerkiksi cannellini- ja borlottipapuja*
2 laakerinlehteä
2 suurta oksaa rosmariinia
4 kypsää kesätomaattia
6 kirsikkatomaattia
0,5 dl oliiviöljyä
kourallinen silopersiljaa karkeasti silputtuna
suolaa ja mustapippuria
100 g ricottaa

Liota papuja yön ajan runsaassa kylmässä vedessä. Seuraavana päivänä laita pavut kattilaan runsaaseen veteen ja kuumenna kiehuvaksi. Kuori vaahto pois ja vähennä lämpöä niin, että pavut kiehuvat keveästi. Lisää laakerinlehdet. Keitä 45-60 minuttia, kunnes pavut ovat kypsiä, mutta eivät rikkimenevän pehmeitä. Lisää keitinveteen suola vasta noin 30 minuutin keittämisen jälkeen, ettei suola koveta kypsyviä papuja. Valuta kypsät pavut.

Huom! Jos keität erilaisia papuja, liota ja keitä kukin paputyyppi erikseen, koska keittoajat vaihtelevat hurjasti riippuen pavuista ja myös siitä, kuinka kauan ne ovat olleet kuivattuina tai koska ne on kerätty.

Kuumenna syvällä pannulla oliiviöljy ja rosmariinin oksat. Lisää pannulle tomaatit ja kypsennä kannen alla noin 15 minuuttia, kunnes tomaatit alkavat hiukan halkeilla. Ravistele pannua muutaman kerran kypsymisen aikana. Lisää pannulle pavut ja persilja, mausta suolalla ja pippurilla ja kääntele varovasti sekaisin. Lisää annosten päälle ricottanokareita ja tarjoa leivän kanssa.

*Reseptiä voi nopeuttaa käyttämällä purkkipapuja ja huuhtomalla ne ennen pannulle lisäämistä. Kääntele silloin erityisen varovasti, purkkipapujen rakenne on pehmeämpi kuin tällä ohjeella keitettyjen.

 

Grillattu maksa

Yksinkertainen ja nopea herkku. Sitä grillattu maksa totisesti on. En tiedä voiko tätä nyt oikeastaan reseptiksi kutsuakaan, ehkä ennemminkin kehotukseksi grillata välillä muutakin kuin ribsejä.

Maksavartaat

Ostin kesän grillailuja silmälläpitäen Herrakunnan lampaalta REKO-myynnin kautta vasikan picanhaa,niskaa ja maksaa, karitsan viulun sekä laidunpossun ribsejä . Ribsit savustettiin juhannuksena ja olikin yhdet parhaista ribseistä ikinä. Maksa grillattiin viime viikonloppuna helteisen päivän illalliseksi.

Grillattu maksa (3-4 annosta)

n. 500 g naudan tai vasikan maksaa
suolaa ja mustapippuria
öljyä
(yrttejä ja sumakkia)
grillitikkuja tai -vartaita

Jos käytät puisia grillitikkuja, laita ne noin tuntia ennen grillaamista veteen likoamaan. Kuumenna grilli reiluun 200-asteeseen (suora lämpö).

  1. Poista maksasta kalvot ja siivuta se noin sentin paksuisiksi siivuiksi.
  2. Taputtele siivut kuivaksi ja ripottele pintaan kevyellä kädellä suolaa. Jos haluat, voit tässä välissä hienontaa kourallisen yrttejä ja sekoittaa ne tahnaksi oliiviöljyn ja sumakin kera.
  3. Pujottele siivut vartaisiin ja sudi ne yrttiöljyllä tai pelkällä öljyllä.
  4. Grillaa maksavartaita 2-4 minuuttia per puoli.

Maksojen kaveriksi sopii pelkkä vihersalaatti tai esim. oikein yrttinen kukkakaalikuskus. Ja lasiinhan kannattaa kaataa chiantia, sen kertoi jo Hannibal Lecterkin.

Torstain drinkkivinkki: Kookos-GT

Kookostonic1

Kookosvesi on hiipinyt huomaamatta ruokakauppoihin. Siinä missä joku saattaa nähdä kookosvedessä urheilutuokion palautumisjuoman, minä näen uuden cocktailin raaka-aineen. Tässä vaiheessa lienee sopivaa tunnustaa, että Kivistössä ei olla kovin suuria kookosfaneja, mutta siitä huolimatta halusin ehdottomasti testata kookos-gin tonicin.

Suhautin tölkin auki epäileväisin mielin. Epäilykseni kasvoi, kun haistoin tölkin sisältöä. Tuoksu oli sellainen pyöreähkö, hieman kookosrasvainen eikä se kauheasti houkutellut minua maistamaan. En kuitenkaan aikonut perääntyä suunnitelmista. Iltapäivän helteinen hetki vaati virvoittavaa juomatuokiota ja erää mölkkyä saunaa lämmittäessä.

kookostonic2

Kookos-GT (1 annos)

4 cl giniä
2 cl tonicia
6 cl kookosvettä
1/2 limen mehu
(tuoretta minttua ja basilikaa)

Täytä lasi jäillä ja mittaa päälle nesteet. Sekoita lusikalla ja koristele tuoreilla yrteillä.

Kookoksen maku on tässä drinkissä melko mieto, joten kookosvihaajillekin tätä uskaltaa melko leppoisin mielin tarjota. Juoman makeus riippuu käyttämäsi tonicista. Meillä kaapissa oli Fentimansia, joka ei ole makeimmasta päästä, joten lopputulos oli melko raikas. Kookosvesi itsessään maistuu mielestäni melko samalle kuin mille kuvailin sen tuossa yllä tuoksuvan. Ihan ok tuote mutta se ei saanut minua ainakaan vielä kääntymään kookoksen ystäväksi.

Rukiinen raparperikakku

Suolaa ja hunajaa-blogin Jonna pohti tarvitseeko ihminen viittäkymmentä eri raparperipiirakan reseptiä jos joka vuosi leipoo vain muutaman piirakan. Muutaman piirakan leipominen hyödyntäen pelkästään Kivistön omaa raparperikasvustoa ei onnistuisi. Siinä mielessä kai kannattaisi satsata yhteen tosi hyvään reseptiin ja käyttää koko sato siihen.

www.kivistossa.com

Vaihtoehtoisesti voi myös päättää perustaa uuden raparperipenkin (jo kolmatta kertaa) ja ostaa raparperit kaupasta siihen asti kunnes satoa saadaan. Jos saadaan. Raparperipulasta huolimatta ajattelin tässä alkukesän mittaan testata ainakin tämän Mysi Lahtisen piirakan reseptin, jonka Annaleena julkaisi muutama viikko sitten. Voin vain kuvitella, miten hyvältä se maistuu jääkaappikylmänä.

Pahinta piirakkanälkää taltutin viime viikonloppuna tällä rukiisella raparperikakulla, jonka reseptin löysin viime vuonna Pinterestistä. Kakun juju on taikinan ruisjauhoissa ja fariinisokerissa, jotka tuovat siihen mukavan maltaista ja mausteisen paahteista makua. Kakku on melko tuhti ja on mehevimmillään leivonnasta seuraavana päivänä. Kyllä sitä tosin kehtaa syödä hieman jäähtyneenäkin vaniljajäätelön kanssa.

Rukiinen raparperikakku

Rarperperikompotti
500 g raparperia
2,5 dl ruokokidesokeria
1 appelsiinin kuori raastettuna
1 dl valko- tai roseeviiniä

Kakkutaikina
150 g voita (huoneenlämpöisenä)
1 dl fariinisokeria
1,5 dl kidesokeria
2 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3/4 tl ruokasoodaa
3/4 tl suolaa
1 appelsiinin mehu + sen verran maitoa, että nestettä on 2,5 dl

Aloita ottamalla voi (ja munat) huoneenlämpöön. Tee sitten raparperikompotti:

  1. Kuori raparperinvarret ja paloittele krouveiksi paloiksi.
  2. Pese appelsiini huolellisesti ja raasta kuori. Purista myös appelsiinin mehu ja laita se syrjään odottamaan.
  3. Laita raparperit, ruokokidesokeri, viini ja appelsiininkuori kattilaan ja anna kiehua keskilämmöllä 20-30 minuuttia välillä sekoittaen. Kompotti sakenee vielä jäähtyessään, joten tarkkaile, ettei neste haihdu kokonaan keittämisen aikana.

Tee taikina sillävälin, kun kompotti jäähtyy:

  1. Laita uuni lämpenemään 180-asteeseen.
  2. Vaahdota sokeri ja pehmeä voi vaaleaksi vaahdoksi yleiskoneella tai vatkaimella.
  3. Lisää munat yksitellen hyvin haarukkavatkaimella sekoittaen.
  4. Lisää sitten 1/3 osa jauhoista ja sekoita.
  5. Lisää puolet nesteestä, osa jauhoista, sekoita ja lisää sitten loput jauhot ja neste. Sekoita taikina tasaiseksi.
  6. Pingota 24cm irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi niin, että paperin reunat tulevat reilusti yli. Voitele vuoka voilla.
  7. Kaada taikina vuokaan, tasoita nuolijalla ja kaada päälle kompotti. Nostele taikina ja kompotti lusikalla sekaisin muutamasta kohdasta.
  8. Paista kakkua noin 45 minuuttia, tee tikkutesti ja paista kakkua vielä hetki jos tikkuun jää taikinaa.

www.kivistossa.com

Kakku sopii varmasti hyvin myös pakastettavaksi, mutta meillä ei ole vielä kertaakaan säästynyt yhtään murenaa pakkaseen laitettavaksi. Alkuperäisessä food52.com:in ohjeessa kompottiin laitettiin myös sultanarusinoita, mutta niiden kanssa kakusta tuli meidän makuumme liian makeaa. Myös kompottiin tuleva nesteen määrä oli ylenpalttinen, joten sitä olen vähentänyt ohjeessa reilusti. Jos ei halua laittaa viiniä voi sen korvata tilkalla vettä, jotta raparperit lähtevät keittymään ja sokeri sulamaan, eikä keitos pala pohjaan.