Kynnenaluset mullassa

IMG_0235 kopio

Kun sunnuntaina päivä valkeni aurinkoisena, päivän ohjelma oli kirkkaana mielessä. Tänään laitettaisiin syötävä kukkapenkki kuntoon ja kylvettäisiin ensimmäiset siemenet. Vanhan perennan tilalle kasvimaan viereen tehty kukkapenkki viettää tänä vuonna kolmevuotisjuhliaan ja viime vuosista olemme oppineet jo yhtä ja toista.

Kuten että kukkapenkkimäistä kauneutta ja tuuheutta haettaessa ei kannata välittää ohjeistetuista rivi- ja taimiväleistä. Tai että riviin kylvettynä ja istutettuna syötävä kukkapenkki on vähän tylsä. Ja että suuri massa pitkäksi kasvanutta hentoista ruiskaunokkia lakoaa ensimmäisessä sateessa ja on loppukauden penkin rumistus, vaikka kimpuissa näyttääkin kauniilta.

IMG_0236 kopio

Tänä vuonna ryhmittelemme kasveja niin, että korkeille ja loppukesästä homssuiseksi heittäytyville kukille on tukea – esimerkiksi korkeaa kruunusuvikakkaraa ympäröivät erilaiset tukevat lehtikaalit. Lehtikaalit taas suojataan ötökkähyökkäyksillä keltaisella ja punaisella kääpiösamettikukalla. Ruiskaunokki saa tukea vahvoilta kehäkukilta – samalla saamme ihanan värien sekamelskan.

Hennonvihreä lehtiselleriryöpsähdys reunustetaan erilaisilla punaisilla salaateilla ja punaisella salaattisikurilla. Sen vieressä kasvaa mangoldia, jota kesän mittaan tulee todennäköisesti kaksi kylvöä, pelkkää punaista nyt pikkuisina taimina ja moniväristä siemenistä sitten myöhemmin.

Myös tilli pääsee kukkapenkkiin sipulien kanssa tiuhana istutuksena. Istukassipuleita meillä on tänä vuonna vahingossa niin paljon, että näiden on tarkoitus antaa kasvattaa kauniit kukat – katsotaan kuinka meidän käy. Krassi saa vielä hetken kasvaa taimipotissaan ja sarviorvokkeja vielä metsästetään. Muuten alkaa hallaharsoitetun kaaren suojassa olla valmista!

IMG_0234 kopio

Lehtiselleriä, mangoldia ja tilliä kävimme hakemassa paikalliselta taimitarhalta huokeina paakkutaimina. Samalla hankimme kesän rosmariinit ja silopersiljat. Ja koska hyvä taimitarhareissu vaatii heräteostokset, otimme mukaamme myös punaisen raparperin ja karhunlaukan.

Edelliselle ei ole mitään paikkaa tiedossa, jälkimmäinen ei ole koskaan vielä tontillamme menestynyt. Tälläistä impulsiivista tämä puutarhurointi meillä joskus (aina) on, joten eiköhän tuollekin raparperille saada joku penkki kaivastua!

Viime vuoden opit syötävästä kukkapenkistä löydät täältä.

Mietteitä ja mozzarellaa

teeta-ja-keittokirjoja

Aika ajaa välillä ohi nopeasti ja yhtäkkiä huomaa, että juuri otetut kuvat ovatkin jo pari kuukautta vanhoja. Siltä ajalta, kun pihatöistä ei voinut edes haaveilla, lumi peitti maan ja viikonloput olivat verkkaisia.

Nyt kevät on vihdoin meidän varjoisalla tontillammekin pitkällä. Olemme ehtineet leikata omenapuut ja vadelmapensaat. Ihailla penkeistä pilkistäviä syksyllä maahan piilotettujen sipulikukkien alkuja, joiden pelkäsimme jo mädäntyneen. Kaupungissa ikkunalaudoilla ja Kivistön kasvihuoneessa kasvavat tomaatit, chilit, kesäkukat ja kaalit. Viikon, parin päästä on kurpitsojen ja kurkkujen esikasvatuksen vuoro, eikä siitä ole enää kuin henkäys, niin kasvimaa on riittävän lämmin ottaakseen vastaan kaikki loputkin kesän kasvit.

Tänä vuonna kasvimaan täyttäminen on erityisen kutkuttavaa. Plänttimme otti viime syksynä harppauksen kohti potageria, kun rakensimme kivistä reunat ja sorasta käytävät. Nyt puuhaamme pavuille näyttäviä tukia ja haaveilemme löytävämme yhden latvaan vaikka kasvimaata vartioivan kukon – katsotaan, mitä saamme aikaan!

kiviston-talvi

Vanha talvinen kuvakin sai vappuna uudelleen oikeutuksen julkaisulleen, kun lunta satoi viikonlopun aikana lähes vuorokauden putkeen. Muutamina hetkinä, silloin kun ei satanut tai tuullut jäätävästi, saimme laitettua ulkona daalian mukulat ruukkuihin ja kylvettyä tuoksuherneen ja kaalit itämään.

Vaikka blogi on ollut hiljainen, Kivistössä aika kulkee kuin ennenkin. Puuhastelua, saunomista, ruokailoa. Puutarhaprojektien suunnittelua ja iltoja pelilautojen ääressä. Kesän lämpöisten iltojen odottelua.

Ruoasta en ole innostut vapaa-ajalla kirjoittamaan pitkään aikaan. En ole lakannut rakastamasta ruokaa, olen vain ollut väsynyt äyräiden yli kuohuavaan tohinaan ja trendeihin. Juuri nyt kaipaan ruoalta ajattomuutta, rauhaa, verkkaisuutta ja nautintoa – tekemisessä ja syömisessä. Haluan seesteisyyttä ja teeskentelemättömyyttä. Sitä että ruoka on herkullista, mietittyä mutta ei väkinäistä. Yksi asia, tärkeä hyvän elämän osanen, muttei itseisarvo. Ihmisten yhdistäjä.

mozzarella_appelsiini

Niinpä keittiössä inspiroivat edelleen yksinkertaisuudet. Samat, joista kirjoitin jo viime vuonna. Sellainen on tuokin mozzarella-appelsiiniannos.

Emme ole olleet lainkaan varmoja, miten palaamme Kivistön pariin vai palaammeko. Tämä teksti on kuitenkin ollut tuloillaan ja sen potkaisi lopullisesti matkaan Jonnan omalla tekstillään antama inspiraatio.  Jatkossa Kivistö saattaa päivittyä ahkerasti tai harvakseltaan, saattaa viettää aikaa enemmän puutarhassa kuin keittiössä – tai sitten ei. Katsotaan, mitä kesä tullessaan tuo.

******
Tee näin: Nostele vadille neljälle hengelle kaksi buffalomozzarellaa revittynä tai leikattuna ja niiden päälle kaksi kalvottomaksi fileoitua appelsiinia. Kastike sekoitetaan appelsiineista irronneesta mehusta ja ruokalusikallisesta valkoviinietikkaa ja oliiviöljyä sekä mustapippurista ja suolaripauksesta. Annoksen viimeistelevät 10 salvian lehteä ja 2 ruokalusikallista kapriksia, jotka on paistettu rapeaksi muutamassa ruokalusikallisessa oliiviöljyä.

Torstain drinkkivinkki – Taroccoa ja bourbonia

www.kivistossa.com

Pahin postiluukusta kolahtaneiden siemenkuvastojen aiheuttama mania on jo tasoittunut hieman järkevimmiksi suunnitelmiksi. Toki listalla on useita kymmeniä eri lajeja mutta onneksi ne jakaantuvat mukavasti kukkien ja hyötykasvien kesken. Tulevana kesänä Kivistössä saadaan toivottavasti ihailla ainakin daalioiden kukkaloistoa ja saadaan rakennettua leikkokukkapenkki esimerkiksi leijonankidoille, tsinnioille ja hajuherneille.

Ja vaikka kovasti vannoin viime kevään jälkeen, etten enää ikinä kasvata kesäkukkia (tai muitakaan) siemenestä niin yksi pelakuu on pakko pistää itämään jahka saan siemenet hankittua. Ja oishan niitä orvokkejakin kiva kokeilla kasvattaa itse. Ja muutamaa erikoisempaa perennaa. No niin. Otetaanpa hörppy lasista ja rauhoitutaan.

www.kivistossa.com

Taroccoa ja bourbonia* (1 annos)

4 cl bourbonia
1 veriappelsiinin mehu (esim. tarocco)
1 cl vaahterasiirappia
4 tippaa Angostura-katkeroa
limen lohko

Laita sheikkeriin kaikki paitsi limen lohko. Lisää muutama jääpala. Ravista voimakkaasti. Kaada jäällä (tai jäämurskalla) täytettyyn lasiin. Koristele appelsiinilohkoilla ja purista päälle limelohkon mehu. Pidennä juoma halutessasi soodalla.

*Alkuperäinen ohje http://www.justalittlebitofbacon.com

 

Pihakatsaus 2010-2015

Välillä tekee hyvää palata vanhoihin juttuihin ja jämähtää muistelemaan. Vähän samalla tavalla, kun käy romulaatikoita siivotessa, että unohtuu hihittelemään säilötyille leffalipuille ja pläräämään läpi vanhoja valokuva-albumeita.

Kivistössä 2010

2010

Kun löysin yllä olevan vähän suhruisen, poikkitaiteellisen vinoon otetun kuvan ensimmäisiltä Kivistö-kuukausiltamme, nousi kasvoilleni sellainen liikuttunut mieto hymy. Noita vinoon otettuja kuvia löytyi myös myöhemmiltä vuosilta – tyyli johon en taida enää palata. Piha oli päässyt aika villiin kuntoon ja kasvoi pitkää heinää. Ensitöiksemme tartuimmekin viikatteeseen, jota sen jälkeen on tarvittu aniharvoin.  

2011

2011

Vuosi 2011 oli ensimmäinen kokonainen vuotemme mökkiläisinä. Pihalle ei muistaakseni juurikaan tehty mitään. Kasvimaalla oli vähintäänkin vehreää ja perunaa on alla olevasta kuvasta päätellen nautittu kyllästymiseen asti.

Kasvimaa 2011

Kasvimaa 2011

Kuvakansioita selatessa huomasi kehityksen niin valokuvissa kuin kiinnostuksen kohteissa. Vuoden 2012 jälkeen kansioista löytyy pääasiassa ruokakuvia ja näitä pihaotoksia oli todella vaikeaa löytää. Toivon, että Marin arkistoista löytyisi pihakuvia vähän enemmän, sillä on tosi sääli, että emme ole dokumentoineet pihaa systemaattisemmin.

Pihakuvia löytyy kyllä Instagramista mutta teen tässä itselleni pienen lupauksen siitä, että tartun kunnon kameraan tänä vuonna vähän hanakammin. Vaikka otokset eivät olisi kovin onnistuneita (kuten yllä), on niihin silti tosi kiva palata. Erityisesti kaipaan ennen ja jälkeen kuvasarjoja esimerkiksi kasvimaasta tai marjapihan muokkaamisesta.

2012

2012

Vuonna 2012 yksi suurimmista pihaprojekteista oli katajan vinssaaminen suoraan. Se kallistui kenolleen 2011 tapaninpäivän myrskyssä ja pysyi kuitenkin onneksi pystyssä koko kevään pelastusoperaatioon asti. Tukipuut ovat edelleen paikallaan ja katajavanhus näyttää selvinneen haverista yllättävän hyvin, sitkeä kaveri.

2013

2013

Yllä olevassa kuvassa näkyvää marjapihaa on muokattua pikkuhiljaa. Muutama uusi itse pistokkaasta kasvatettu viinimarjapensas on istutettu, pensasmustikoita siirretty ja viimeisimpänä karviaispuskat kaivettiin kokonaan ylös. Ne tuottivat kyllä oikein kivasti satoa, mutta ne olivat hankalasti pensasaidan vieressä ja vähän ränsistyneitä. Isoille herukkapensaille nikkaroitiin myös uudet tuet viime syksynä.

Pienenä huolena on sitkeä äkämäpunkki, jota löytyy niin mustaherukoista kuin vieressä kasvavasta kriikunastakin. Marjapensaasta äkämäsilmut on vielä jotenkin poimittavissa, mutta kriikuna on vähän kinkkisempi tapaus. Tehokkain torjuntakeino lienee pensaiden ylöskaivaminen ja puiden kaataminen, mutta katsotaan nyt vielä ainakin tämä kasvukausi.

2014

2014

Tuo pitkulainen tuuhos kuvan etualalla saa vihdoin tänä vuonna kunnollisen päivityksen. Suunnitelmat ovat suuria mutta yritetään pitää järki kädessä. Edellisen perennapenkkiuudistuksen muistot eivät ole vielä saaneet kultareunusta.

Kirsikkapuun kohtalonhetket saattavat olla käsillä. Se on pihan paraatipaikalla ja ihan onnettoman näköinen risu. Jotain tekoa asian kanssa saattaa olla sillä, että istuttaessa ei kauheasti luettu ohjeita, eikä taimiparkaa taidettu elon ensivuosina kauheasti lannoittaa tai kastellakaan.

2015

2015

Vuonna 2015 oltiin jo sentään sen verran fiksuja, että perennapenkin uudistus kuvattiin alusta loppuun asti. Kuvat olivat kyllä hävöksissä sen verran pitkään, etten koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa aiheeseen liittyvää postausta.

Viime vuoden kuvakansiot päättyvät huhtikuulle. Yhtään pihakuvaa en siis tiettävästi ottanut tai muutenkaan kättäni kameran painolla juuri rasittanut. Tästä on hyvää parantaa tavat ja jatkaa eteenpäin. Toivon Kivistön puutarhavuodesta 2017 väri- ja satokylläistä, innostavaa ja stressivapaata!

 

 

 

 

Torstain drinkkivinkki – Syyssangria

On ilmoja pidellyt! Me olemme olleet kyynärpäitä myöten mullassa muutamat viime viikonloput: syyskukkia, syysasetelmia, syyskitkemistä, syyshortensioita. Jos siinä on syys ja se liittyy puutarhaan, olemme taatusti sen tehneet. Ja myös syyssangrian syysmölkkyturnauksen vauhdittajaksi.

syyssangria2

Erona tavalliseen sangriaan syysversiossa maistuvat lämmin kaneli, metsäinen rosmariini ja kirpeät omenat. Makeutta ja luonnetta tuo ginger ale. Viikunan satokausikin on juuri nyt ja hinta sen mukainen, niinpä ei tunnu ihan tyhmältä laittaa niitä juomaa kaunistamaan, vaikkeivät ne meillä oikein koskaan herkullisia ole, raakoja yleensä ja hieman happamia. Tässä sekoituksessa se ei kuitenkaan haittaa! (Sitä paitsi rakastan niiden hampaissa rapisevia siemeniä.)

syyssangria1

Syyssangria

1 litra punaviiniä
8 cl sitruslikööriä
2 kanelitankoa
2 rosmariinin oksaa
3 syysomenaa lohkottuna
4 viikunaa lohkottuna
1/2 appelsiinin kuori ilman valkoista osaa

1 appelsiinin mehu
0,33 l plo ginger alea
0,5 l kuplavettä

Tee sangian pohja jo aamulla tai edellisenä päivänä. Kaada kannuun punaviini ja likööri, ja lisää hedelmät ja mausteet. Anna muhia viileässä ainakin 4 tuntia, mieluummin pidempään.

Ennen tarjoilua sekoita joukkoon appelsiinin mehu, ginger ale ja kuplavesi. Tämä versio on vain moderaatisti makea, jos pidät oikein makeasta, korvaa osa kuplavedestä sitruunalimsalla.

Ps. jos punaviinisi on 0,75 l pullossa eikä esim. tonkassa (öhöm), sekoita mukaan hiukan alle pullollinen gingeralea ja vähennä kuplaveden määrä 4 desiin.

syyssangria3

Kesäkurpitsasadon selättämistä

Kesäkurpitsapensaiden juurella kurkkii harva se päivä syöntikokoisia vihanneksia. Varo vaan, jos ajattelet noukkivasi ne ruoaksi seuraavana päivänä: yön aikana ne paisuvat ihan ilkeyttään kolmanneksen lisää ja saat ruokittua enemmän suita kuin tarvis olisi.

Kasvattelemme vakikesäkurpitsana vihreää, pyöreää Eight ball-kurpitsaa, joka on parhaimmillaan raakana salaateissa – raakana muutenkin pidän kesäkurpitsasta eniten, kypsennettynä se on minusta helposti tylsä. Kasipallon kaverina on tänäkin vuonna keltainen pitkulainen, kiinteä ja rapea Atena Polka. Niiden kahden satoa on noin kuukauden päivät kulutettu ahkerasti ja annettu poiskin kaikille vieraille, jotka vain ovat niitä vastaan ottaneet.

kasipallo Pohdiskelimme, että jos muillakin on samankaltainen positiivinen ongelma suursadosta, voisimme listata meidän tämän vuoden suosikkejamme – helppoja ja nopeita lisäkesalaatteja. Samalla poimimme mukaan muutaman vanhan hyvän sekä pari kiinnostavaa muualta. Kertokaapas tekin, miten käytätte kesäkurpitsasatoa, tulee sitä sitten kasvimaalta tai kaupan tiskiltä!

Kesäkurpitsa-carpaccio

Tarvitset: ohueksi viipaloitua kesäkurpitsaa (isosta kurpitsasta on hyvä ottaa siemenet pois ennen siivutusta), oliiviöljyä, sitruunamehua, raastettua parmesaani-juustoa, ripauksen suolaa ja mustapippuria.

Tee näin: levitä viipaleet ohuelti vadille. Purista päälle runsaasti sitruunamehua, valuta oliiviöljyä ja mausta suolalla. Raasta kesäkurpitsoille juuri ennen tarjoilua reilulla kädellä parmesaania ja kierittele myllystä mustapippuria.

(Hihii, kurpizakarpazo!)

Kesäkurpitsa-slaw

Tarvitset: muutaman kesäkurpitsan, kepasipulin varsineen, turkkilaista jugurttia, sitruunamehua, tahinia, suolaa ja mustapippuria. Hyvä apuväline on esim. julienne-rauta.

Tee näin: Suikaloi kesäkurpitsat siemenosaa lukuunottamatta ohuiksi joko veitsellä, mandoliinilla tai julienne-raudalla. Viipaloi sipuli ja varret ohuiksi ja sekoita kesäkurpitsasuikaleiden kanssa.

Sekoita kastike 1 dl:sta jugurttia, 2 rkl:sta tahinia ja 1/2 sitruunan mehusta. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kurpitsasuikaleisiin ja anna maustua hetki.

Kesäkurpitsa-fetasalaatti

Tarvitset: muutaman kesäkurpitsan, puolikkaan fetalevyn, tilliä, minttua, sitruunamehua tai valkoviinietikkaa, oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria.

Tee näin: Kuutioi kesäkurpitsat, hienonna kourallinen tilliä ja muutamakymmenen mintun lehteä. Sekoita yrtit ja kurpitsa salaattikulhossa ja murenna päälle feta.

Sekoita kastikkeeseen 2 rkl oliiviöljyä ja puolikkaan sitruunan mehu tai 2 rkl valkoviinietikkaa. Mausta suolalla ja pippurilla ja kaada salaatin päälle.

Kesäkurpitsa1

Muita ihania ja omia vanhoja

Hyväksi havaittu Smitten Kitchenin kesäkurpitsapitsa (hihii, kur-pitsapitsa!), jonka nimeäisimme ehkä paremminkin suolaiseksi piirakaksi kuin pitsaksi, mutta joka maistui hyvältä yhtä kaikki.

Fannin ja Kanelin Tiinan vastajulkaistu, uutuuskirjasta testiin poimittu kesäkurpitsapasta, jota varmasti tehdään meillä piakkoin.

Lisukkeeksi tai hampparin väliin Kivistön keittiöstä pikapikkelöidyt kesäkurpitsat tai kesäkurpitsasalsa.

Liisan sympaattinen ristikkopiiras.

 

Syötävää kukkapenkistä

Syötävät6Viime keväänä päätimme kaivaa ylös Kivistön tontin sisäänajon viereisen heinittyneen ja ruman perennanjäänteen. Koska penkki sijaitsee kasvimaamme vieressä, tuntui luontevalta suunnitella paikalle syötävistä kukista ja kauniista hyötykasveista kasvatettu syötävä kukkapenkki.

Syötävät3Tavoitteena oli rakentaa penkki, joka olisi värikäs, kaunis ja tarjoaisi sekä satoa että kauniita koristeita. Viimevuotiseen penkkiin ryhmittelimme mm. palmukaalia, kääpiösamettikukkaa, kehäkukkia, lehtiselleriä, yrttejä ja mangoldia.

Syötävät5

Heinäkuussa penkki kylmästä kesästä huolimatta alkoi kukoistaa ja satoa päästiin keräilemään vähitellen heinäkuun lopulla. Mangoldia ja lehtiselleriä riitti säilöntään saakka, palmukaalia rapsittiin penkistä vielä pakkasella ja keskitalvella loput söi joku nälkäinen jänö.

Syötävät2

Yksi ehdottomista suosikeistani oli penkin takaosaan riviin kylvetty tilli, joka loi kukkimisvaiheessa äärettömän kauniin kehyksen penkille. Jostain syystä en muistanut sitä ennen kuin kaivoin nämä kuvat esiin, niinpä tilliä ei tänä vuonna syötävässä kukkapenkissä näkynyt.

Tillin sijaan kokeilimme nyt uusia kasveja, joista osa jää jatkossakin käyttöön, osa tipahtaa takaisin kasvimaan puolelle. Kahden kokeilevan kesän jälkeen on kuitenkin selvää, että jatkossakin Kivistön kasvimaa jatkuu viereisessä penkissä iloisena värimattona.

Syötävät 7

Syötävään kukkapenkkiin sopivia kukkia

Kehäkukka, kasvimaiden klassikko, jonka kauniilla ja miedon makuisilla terälehdillä voi koristella lähes ruoan kuin ruoan. Kestää myös hyvin maljakossa. Todennäköisesti seuraavana vuonna löydät kehäkukan alkuja tämän vuoden kasvupaikasta.

Samettikukat, erityisesti kääpiösamettikukka. Sitruunaisen parfyymiset lehdet ja kukka käytettäväksi salaatteihin ja lämpimiin ruokiin. Kasvaa kesän mittaan komeaksi tuuhokseksi ja kukkii syksyyn saakka. Kukka on sievä koriste myös leivonnaisille.

Kruunusuvikakkara, kaunis keltavalkoinen korkea ja tukeva kukka, jonka nuoret versot, miedosti kirpeät lehdet ja kukat ovat syötäviä. Myös tätä tuikitaan meillä maljakkoon.

Ruiskaunokki saatavilla sinisen lisäksi vaaleanpunaisen ja violetin sävyissä. Ihana, herkkä koriste ja kaunis maljakossa.

Krassit muodostavat hienoja tiheitä kasvustoja ja lehdet ovat kauniin muotoiset. Ne ovat maultaan raikkaan ja hieman sinappisen kirpeitä, suosikkini maustamaan salaatteja ja muita suolaisia ruokia. Kukka on komea koriste lähes mihin tahansa.

Sarviorvokki, syötävien kukkasten klassikko, joka tekee mistä tahansa kakkuräpellyksestä hetkessä sievän.

Kurkkuyrtti ja sen kaunis sininen kukka. Kasvi on heinäkuussa jo liiankin jykevä ja homssuisen näköinen, ja hylkäsimme sen penkistämme ensimmäisen kesän jälkeen. Siementää niin maan pirusti, varaudu nyppimään seuraavana vuonna pieniä alkuja maasta.

Syötävään kukkapenkkiin sopivia vihanneksia ja yrttejä

Lehtikaalit kasvavat komeiksi, kunhan selviävät kaikista ötököistä. Tykkään erityisesti laittaa palmukaalien väliin kasvamaan jotain oranssia tai punaista, väriyhdistelmä on komea. Samettikukat myös torjuvat lehtikaalin vihollisia. Punainen lehtikaali tuo penkkiin kivaa väriä, jota muista kasveista ei löydy. Kukka- tai parsakaalien kasvusto ei ole riittävän kaunis tähän penkkiin.

Salaatit muodostavat kauniita muotoja ja väriyhdistelmiä ja ovat nopeakasvuisia.

Yrtit. Tilli on upea kukkivana loppukesästä, lehtipersilja kasvaa tuuheaksi ja kauniiksi. Myös mm. timjamin ja laventelin kukat ovat kauniita penkissä. Harkitse minttua hyvin tarkkaan, ettet menetä isoa osaa penkistäsi ajankuluun sille.

Varsiselleri kasvaa kauniisti ja ryhdikkäästi ja lehtien sävy on viehättävän tumma.

Mangoldi, etenkin värisekoituksena tuo penkkiin iloa ja rytmiä. Kasvaa nopeasti ja tiheään kylvettynä tuottaa mukavasti harvennussyötävää jo aikaisessa vaiheessa.

Porkkanan naatit kasvavat sympaattisen ryhdikkäänä massana.

Syötävät4

Hyvä muistaa syötävää kukkapenkkiä suunnitellessa

Istuta ja kylvä tiheämpään kuin ohjeissa sanotaan: nyt haetaan näyttävyyttä. Esimerkiksi varsisellerit ja lehtikaalit ovat komeimmillaan tiheänä ryhmänä.

Ota huomioon värin lisäksi kasvien korkeus ja kasvutapa penkkiä suunnitellessasi. Takareunaan istutettu matala timjami ei näy mihinkään ja hentovartiset ruiskaunokit eivät pysy kunnolla pystyssä suurena massana, vaan ensimmäinen sade lakoaa ne pitkin poikin.

Kasvata itse syötävät kukkasi. Kaupan taimet eivät kelpaa, ellei niissä erikseen sanota, että ne on kasvatettu syötäväksi. Jos ei itse jaksa puljata krassien ja hitaasti kasvuun lähtevien samettikukkien kanssa, syötäväksi kasvatettuja taimia löytää todennäköisimmin Hyötykasviyhdistyksen ja vastaavien taimitapahtumista. Kehäkukat, ruiskaunokit, kurkkuyrtit ja kruunusuvikakkarat voi kylvää suoraan maahan.

Hyväksy jo suunnitellessasi, että penkkiä on tarkoitus syödä kesän mittaan. Se muuttaa hieman muotoaan, saattaa väliaikaisesti harveta tai vaatia uusintakylvöä (mangoldit, tilli, salaatti) ollakseen näyttävä vielä syksylläkin.

 

Etikkakurkut

Etikkakurkut ovat perinne, josta ei Kivistössä luovuta. Ohje on kulkenut suvussa jo vuosia joskin se perustunee yhteen keittiöiden perustiiliskivestä, Kotiruoka-kirjasta, löytyvään ohjeeseen. Jos olet makeiden maustekurkkujen ystävä, tämä ohje ei ole sinulle, mutta me happaman ystävät rakastamme näitä etikkaisen kirpeitä kurkkuja.

www.kivistossa.com

Suosittelen kurkkujen ostamista torilta tai suoraan tilamyymälästä jos mahdollista. Me käymme ostamassa kurkut joka vuosi Suttisen tilalta Pälkäneeltä. Siellä on hinta ja laatu kohdillaan ja ostosreissulla voi rapsutella miniheppoja ja käydä määkimässä lampaille tai niiden kanssa. Tilapuodissa on iloinen ja ystävällinen palvelu ja laaja valikoima tilan omia vihanneksia ja marjoja sekä muita tuotteita lähialueelta.

Valitse pienehköjä ja napakoita kurkkuja, niistä syntyy parhaat etikkakurkut. Astiaksi tarvitset puhtaan 10 litran ämpärin kannella sekä lautasen painoksi kurkkujen päälle. Alla olevalla ohjeella teet kurkut noin neljälle hengelle vuoden tarpeiksi.

Etikkakurkut (n. 5 kg)

n. 5 kg avomaankurkkuja
1 puntti kruunutilliä
mustaherukanlehtiä (n. 20-30 kpl)
n. 5 cm pätkä piparjuurta ohuelti siivutettuna
3-4 rkl sinapinsiemeniä

Etikkaliemi

3 l vettä
1,5 l väkiviinaetikkaa
3 dl suolaa
1,5 rkl neilikoita
1,5 rkl valkopippuria
1,5 rkl maustepippuria

Pese kurkut harjalla ja anna liota kylmässä vedessä muutama tunti. Huuhtele myös mustaherukan lehdet. Valuta lionneet kurkut. Laita sangon pohjalle väljä kerros herukanlehtiä. Lado seuraavaksi kurkut vieri viereen, ripsauta päälle sinapinsiemeniä, muutama piparjuurilastu sekä tillinvarsia ja -kukintoja. Jatka kunnes sanko on täynnä ja laita viimeiseksi kerros herukanlehtiä.

Kiehauta etikkaliemen aineet teräskattilassa ja kuori liemen pinnalle mahdollisesti syntyvä vaahto pois. Pippurit ja neilikat voi laittaa suoraan liemeen ja siivilöidä pois jäähtymisen jälkeen mutta kätevämpi on kääräistä ne harsokankaaseen. Vaikka liemi on tujun etikkaista ja suolaista, maista sitä ennen jäähdyttämistä. Maistamalla varmistat makujen tasapainon. Jäähdytä liemi kattilassaan esim. kylmällä vedellä täytetyssä tiskialtaassa.

Kaada jäähtynyt liemi kurkkujen päälle ja laita päälle painoksi puhdas lautanen. Varmista, että kaikki kurkut ovat liemen alla ja sulje kansi. Kurkut ovat valmiita maisteltaviksi noin kuukauden kuluttua. Säilytä kurkkuja pimeässä ja viileässä paikassa.

Huom!

  • Perintöohje ei itse asiassa kerro, mikä hyöty liottamisesta on, mutta olen ajatellut sen vaikuttavan kurkkujen rakenteeseen. Liottaminen käy kätevästi sillä välin, kun keität ja jäähdytät etikkaliemen.
  • Mustaherukanlehdet ovat oleellinen osa kurkkujen mausteseoksessa, joten ilman niitä en lähtisi kurkkuja tekemään. Ne voi korvata myös viherherukanlehdillä jos sellainen sattuu omasta tai mukavan naapurin pihasta löytymään.
  • Jos et tunne ketään, jolta lehtiä saisit, kannattaa kurkata Satokartasta lähin mustaherukkapensas.
  • Samaa peruslientä käytämme myös chilikurkkujen tekemiseen. Lisäämme liemeen 2-3 tuoretta chiliä viipaloituna (siemenineen kaikkineen).

Kivistön kesäklassikot: kana-halloumivartaat

Halloumivartaat2

Kivistön kesässä kaikki hyvin. Aurinko kypsyttää vadelmia kiihtyvällä tahdilla, herukat odottavat, että joku tulisi ja poimisi. Kasvimaa lupailee ennätyssatoa kesäkurpitsoista, ja kunhan pavut kerkeävät, olemme niiden kanssa vielä pulassa. Kurkut kasvavat, toisin kuin viime kesänä, ja näyttäisi siltä, että kaalikoivitsauskin olisi vähitellen ohi.

Teimme tänä vuonna kasvimaalle kunnon käytävät ja reunukset. Vaikka ulkoreunatyö odottelee vähemmän helteistä jaksoa, voin tässä kaikkien kuullen myöntää, että kasvimaa on nyt niin kaunis, että tekisi vain mieli hengata sen liepeillä ja tuijotella.

Kaiken työn ja tuijottelun lomassa pitää syödäkin. Keittiössä syntyy nyt lähinnä nopeita ja helppoja, hyväksi todettuja ruokia. Yksi tällaisista on kana-halloumivartaat, joiden alkuperäinen ohje on Donna Hayn Seasons-kirjasta. Usean vuodena jan korvasin ohjeessa olevan säilötyn sitruunan sitruunankuorella, kunnes viime talvena tein itse säilöttyjä sitruunoita. (Ne muuten ovat koukuttavia, laitan niistäkin ohjeen ylös, kunhan ehdin puutarhalta kameran ääreen.) Molempi parempi, kirjaan ohjeeseen kummatkin tavat.

Nämä vartaat riittävät helposti 6:lle, ehkäpä enemmällekin, mikäli lisukkeena on jotain ruokaisaa, kuten vaikka perunasalaattia.

Halloumivartaat1

Kana-halloumivartaat

4-6:lle

4 broilerin rintafileetä
2 pkt halloumia
2 rkl pieneksi hakattua säilöttyä sitruunaa tai puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
2 valkosipulinkynttä
3 rkl tuoretta oreganoa hienonnettuna
0,5 dl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
mustapippuria

Laita grillivartaat likoomaan. Leikkaa broileri ja halloumi suurehkoiksi kuutioiksi. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lavalla. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja nosta puoleksi tunniksi jääkaappiin marinoitumaan.

Varrasta broilerin- ja hallouminpalat tikkuihin väljästi ja grillaa kuumassa grillissä suoralla lämmöllä muutamien minuuttien ajan kaikilta neljältä puolelta, kunnes broileri on kypsää. Tarjoa lempisalaattisi kanssa tai esimerkiksi pitaleipien sisään kääräistynä, jogurttikastikkeella ja babypinaatin lehdillä mehevöitettynä.

ps. vartaat voi kypsentää myös paistinpannulla öljyssä.

Ja hei, kasvimaan ja puutarhan pikakuulumisia löytyy myös Kivistön Instagramista ja Facebookista.

 

Perennapenkin myllerrys

Reilu vuosi sitten huhtikuussa kirjoitin saunamökin edustan perennapenkin uudistamissuunnitelmista. Pohdiskelin ammattilaisen palkkaamista suunnitelmaa tekemään, mutta loppujenlopuksi tein koko suunnitelman itse. Mari antoi minulle vapaat kädet suunnitelman tekemiseen ja hyväksyi mukisematta luonnokseni uudeksi penkiksi.

www.kivistossa.com

Tästä kuvasta näkee hyvin kuinka kulmassa oleva suuri kivi on täysin mullan ja kasvien peitossa.

Suunnitelma tehtiin mukaillen vanhaa. Esimerkiksi penkin muotoa ei ollut tarpeen muuttaa, mutta halusin tuoda penkin keskellä olevan valtavan kiven paremmin näkyviin.

www.kivistossa.com

Kartta kasveista tulee varmasti tarpeen, kun ensi vuonna taas ihmetellään, että mitäs penkissä olikaan.

Insinöörimiehestä oli apua, kun laskeskeltiin tarvittavaa multamäärää. Päätimme, ettemme käytä penkin vanhaa multaa uudelleen, sillä rikkaruohojen putsaaminen siitä olisi ollut liian iso urakka. Halusimme siis mahdollisimman puhtaan kasvualustan ja päädyimme siksi tilaamaan kolme suursäkkiä multaa pihaan toimitettuna. Se olikin erittäin hyvä ratkaisu, sillä säkit saatiin nostettua kuorma-autosta suoraan perennapenkin viereen, joten multaa ei tarvinnut roudata kottarilla toiselta puolelta pihaa.

Ajoitimme projektin heinäkuun loppuun ja se kesti kokonaisuudessaan noin viikon. Kirjoittelen vielä erikseen postauksen työvaiheista ja teen listaa asioista, joita kannattaa ottaa huomioon ennen projektin aloittamista.

Saunaperenna

Humala-aita koki myllerryksessä pienen järkytyksen mutta emme näköjään onnistuneet tappamaan köynnöstä kokonaan. Toivottavasti jo ensi vuonna se antaa näkösuojaa saunaterassille.

Tänä keväänä minua ja Maria taisi molempia vähän jännittää se, miten kasvit ovat talvehtineet, ja miltä penkki näyttäisi ensimmäisenä kesänään. Märkä syksy ja kovat lumettomat pakkasjaksot tappoivat ainakin pikkutalviota, yhden jaloakileijan, tulikelllukan ja keltavaleunikon sekä osan syysleimuista. Paikkauksia on tehty ja vielä on paikattavaa ainakin pionien osalta. Niitä ei saanut nostettua isona juurakkona ja takaisin istutetut mukulat eivät ole lähteneet kunnolla kasvuun. Laihat lehtivarret nousevat ylös miten sattuu ja lähinnä vääristä paikoista.

Pienistä kauneusvirheistä huolimatta olen melko tyytyväinen suunnitelmaani ja myös siihen, miltä penkki nyt näyttää. Koska toukokuu oli niin lämmin, ovat kasvit kukkineet tosi aikaisin ja sellaista jatkuvaa kukkaloistoa penkissä ei ole ollut. Pitää seurata tilannetta vielä ensi vuosi ja ryhtyä sitten toimenpiteisiin jos näyttää, että kukinta on kovin epätasaista.

Saunaperenna3

Saunan päätyyn halusin alunperin kultapalloa, mutta sitä ei löytynyt mistään. Tilalle istutettiin kahta erilaista päivänsilmää sekä valkoista syysleimua. Reunassa kasvaa kahta erilaista tuoksukurjenpolvea.

Mutta plussan puolella siis ollaan ja vahvasti. Huomaan pysähtyväni tuijottelemaan kukkapenkkiä lähes joka kerta, kun kävelen ohi. Se kultapallo minua edelleen vähän kaivelee, mutta toisaalta paikka on puolivarjoinen, joten ehkä se ei siinä niin menestyisikään. Tänä kesänä on vielä tarkoitus viimeistellä penkin reuna maahan upotettavilla reunuslaatoilla. Se tulee helpottamaan nurmikonleikkuuta ja tekee yleisilmeestä siistimmän. Tarkkasilmäisimmät saattavat nähdä kuvissa penkin reunassa repsottavan juurimaton, joka tullaan piilottamaan laattojen alle.

Saunaperenna5

Suuren kiven taakse istutettiin isotähtiputkea, siperiankurjenmiekkoja ja maksaruohoa. Entisille paikoilleen pääsivät helminukkajäkkärä, jalopähkämö ja japaninjaloangervo.

Vanhoja kasveja on penkissä mukana noin puolet. Kasvilajeista vain yksi (syysasteri) jätettiin kokonaan pois, kun se oli mielestäni niin mitätön. Nyt kun ajattelen asiaa, olisi sitä ehkä voinut säästää johonkin valeistutukseen, mutta rapatessa roiskuu. Alla olevassa listassa suluissa oleva v-kirjain tarkoittaa penkissä aiemmin ollutta vanhaa perennaa.

Kasvilajit:

  • Komeamaksaruoho, Sedum herbstfreunde (v)
  • Komeamaksaruoho, Sedum hybr. “Matrona”
  • Kamtjatkanmaksaruoho, Sedum kamtschaticum variegatum
  • Kaukasian maksaruoho, Sedum spurium “Schorbuster blut”
  • Pikkutalvio, Vinca minor (v)
  • Pikkutalvio, Vinca minor alba
  • Pikkutalvio, Vinca minor illumination
  • Suikeroalpi, Lysimachia nummularia (v)
  • Patjarikko, Saxifraga arendsii “Carpet White”
  • Patjarikko, Saxifraga arendsii “Purpurteppich”
  • Isotähtiputki, Astrantia major “Abbey road”
  • Isotähtiputki, Astrantia major, valkoinen
  • Tarhakurjenmiekka, Iris “Nibelungen” (v)
  • Tarhakurjenmiekka, Iris “Nummentuoksu” (v)
  • Tarhakurjenmiekka, Iris
  • Helminukkajäkkärä, Anaphalis margaritacea “Neuschee” (v)
  • Jalopähkämö, Stachys macrantha (v)
  • Jaloangervo, Astilbe, valkoinen ja vaaleanpunainen (v)
  • Syysleimu, Pholx paniculata “Rembrandt” (v)
  • Tuoksukurjenpolvi, Geranium macrorrhizum
  • Kyläkurjenpolvi, Geranium praterise “Dark reiter”
  • Jättipoimulehti, Alchemilla mollis “Thirller”
  • Parsa, Asparagus (v)
  • Keltavaleunikko, Meconopsis cambrica
  • Morsiusleinikki, Ranunculus aconitifolius
  • Tulikellukka, Geum coccineum “Borisii”
  • Pioni (v)
  • Humala, Humulus lupulus (v)
  • Lehtoakileija, Aquilegia vulgaris (v)
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum rostern
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum maxi
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum koralle
  • Päivänsilmä, Heliopsis helianthoides “Summer nights”
  • Päivänsilmä, Heliopsis helianthoides “Loraine Sunshine”

Yllä listattujen lisäksi penkissä on myös viime syksynä istutettuja sipulikukkia, jotka nousivat ihan älyttömän huonosti märän syksyn ja kovien pakkasten vuoksi. Tänä vuonna tilannetta paikkaillaan varmaan niiltäkin osin, sillä ainakin kirjopikarililjaa soisin penkistä nousevan, kun lumet ovat sulaneet.