Ei mennyt niin kuin Kivistössä

Aina ei paraskaan leipuri onnistu. Joskus tuloksena on käyriä ja tohveleita muistuttavia leipiä.

kippurat

Olen kaikessa hiljaisuudessa ryhtynyt testamaan leivän leipomista ihan oikeaan hapanjuureen. Aloitin ruishapanjuurella, jonka ohjeen nappasin Jauhot suussa-blogista, josta löytyy muuten erittäin hyvät ja kattavat ohjeet juuren aloittamiseen ja sen ruokkimiseen. Tämä juuri onnistuikin ihan hyvin ja on edelleen elossa. Olenpa sillä jo muutaman leivänkin leiponut ihan kohtalaisin tuloksin.

Halusin testata myös tätä rusina(vehnä)hapanjuurta, sillä ajatus näistä patongeista sai veden herahtamaan kielelle. Tuumasta toimeen siis!

Kaikki meni hyvin tähän asti.

patonkit

Seurasin Martinin ohjetta ja nostin patongit yöksi jääkaappiin kohoamaan. Itsevarmana juureni toimivuudesta en lisännyt taikinaan hiivaa niin kuin Martin oli tehnyt. Tämä oli ehkä ensimmäinen virhe.

Aamulla nousin ylös ja laitoin leivinkiven uuniin ja edelleen kaikki näytti todella hyvältä. Nostin patongit pöydälle ja silmämääräisesti katsottuna ne eivät ehkä olleet kohonneet ihan niin hyvin kuin olin ajatellut.

Siinä vaiheessa, kun rupesin siirtämään patonkeja pizzalapiolle tuli ensimmäinen tenkkapoo. Pitkulaista, löysää patonkia oli mahdotonta saada nätisti lapion päälle tai kunnolla irti jauhotetusta liinasta. Sain kuitenkin kolme patongeista siirrettyä ja tein niihin viillot veitsellä. Kun liu’utin patonkeja uuniin ne menivät entistä enemmän kiemuralle. Yksi patongeista lörähti leivinkiven reunan yli ja lopulta Juhan avustuksella uunin pohjalle. Se saatiin sieltä kuitenkin vielä noukittua ja asetettua uudestaan kiven päälle muutaman ärräpään säestyksellä.

Patongit paistuivat puolisen tuntia kullanruskeiksi, mutta eivät ne kyllä millään muotoa muistuttaneet esikuviaan. Kaksi viimeistä patonkia eivät oikeastaan kohonneet uunissa lainkaan ja muistuttivat märkää villasukkaa niin ulkoasultaan kuin koostumukseltaankin.

Nämä yksilöt päätyivät kuitenkin myöhäiseen aamiaispöytään ja ihan hyvältähän ne maistuivat surkuhupaisasta ulkomuodosta huolimatta.

kippurat2

Advertisements

One thought on “Ei mennyt niin kuin Kivistössä

  1. Ei se ulkonäkö vaan se maku 🙂

    Minä saan juuren aina hyvin alkuun, mutta sitten en onnistu pitämään sitä hengissä. Nytkin tuolla ruisjuuri näyttää lähinnä kituvalta… pitäisi varmaan päästää se tuskistaan ja leipoa kerralla loppuun. Ihana maku siitä kyllä tulee kaikkeen leipään, johon sitä törkkäisee.

Jätä meille kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s