Suoraan lautaselle koottava avolasagne vaatii useita työvaiheita, tehokasta aikataulutusta ja koordinaatiota sekä kuumia lautasia ja pöydässä valmiina odottavia ruokailijoita. Viime hetken kokoamisrumba palkitaan tuoreilla mauilla ja tavallista lasagnea kevyemmällä otteella. Hienostunut illallisherkku vailla vertaa.
Tämä lasagne maistuu syksyltä: kerroksissa muhii kasvimaan punajuurta, kaupan myskikurpitsaa ja takametsän herkkutatteja. Kaikki maut kasaa yhteen salvialla maustettu ruskistettu voi ja terävyyttä tuova laadukas gruyère-juusto. Pastan voi tehdä itse tai käyttää valmiita tuorepastalevyjä.
Myskikurpitsa on muuten puutarhamme kapinallinen: se ei vaan suostu kasvattamaan hedelmiä. Muut talvikurpitsat ovat kiltisti tuottaneet satoa, mutta tämä suosikkimme ei. Onko siellä ruudun toisella puolella joku, joka saa sen kasvamaan? Vinkkejä otetaan vastaan!
Syksyinen avolasagne
4:lle
12-16 kpl pastalevyjä (n. 8-10cm x 10 cm)
Kurpitsatäyte:
pieni myskikurpitsa (n. 1 kg)
3 lehteä salviaa
4 rkl ricottaa
öljyä, suolaa ja mustapippuria
Punajuuritäyte:
3 punajuurta
1 rkl hunajaa
suolaa, öljyä
Tattitäyte:
5 dl paloiteltuja tatteja
1 salottisipuli
voita, suolaa ja mustapippuri
Lisäksi:25 g voita
5 salvianlehteä
Gruyère-juustoa
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Hienonna kurpitsatäytteeseen tulevat salvianlehdet ja kuori ja viipaloi kurpitsa paksuhkoiksi viipaleiksi. Levitä kurpitsa tiiviisti uunipellille – se saa vielä kaverin paahtumaan viereensä – pirskota hieman öljyä ja ripottele päälle hienonnettu salvia sekä suolaa.
Kuori ja viipaloi punajuuret paksuhkoiksi viipaleiksi. Levitä kurpitsan viereen pellille, pirskota päälle öljy, hunaja ja suola. Nosta pelti uuniin ja paahda, kunnes kurpitsa ja punajuuret ovat kypsiä, noin 45-55 minuuttia.
Valmista sillä aikaa pastataikina, jos teet sen itse, kelaa tai kauli ohuiksi levyiksi ja leikkaa sopivan kokoisiksi. Tai leikkaa tuorelasagnelevyt oikean kokoisiksi. Säilytä peitettynä, etteivät levyt kuivu. Raasta valmiiksi n. 70 g gruyèreä hienoksi raasteeksi.
Pilko sipuli ja tatit ja jätä odottamaan vuoroaan.
Hienonna loput salvianlehdet. Valmista ruskistettu voi: nosta voi kattilaan ja kuumenna. Keitä pienellä lämöllä, kunnes voi on kullanruskeaa; varo polttamasta. Siivilöi voista tumma sakka ja kaada sekaan hienonnettu salvia. Varo, voi saattaa kuohahtaa ihan kunnolla. Laita pastan keitinvesi kiehumaan suureen kattilaan.
Kun kurpitsat ja punajuuret ovat kypsiä, nosta pelti uunista ja käännä uuni pois päältä. Nosta kurpitsanpalat uuninkestävään pieneen vuokaan ja peitä punajuuret foliolla ja laita ne takaisin uunin lämpöön. Survo kurpitsat kevyesti haarukalla, sekoita joukkoon ricotta ja mausta tarvittaessa suolalla. Peitä vuoka foliolla ja nosta sekin takaisin uuniin. Laita uuniin myös tarjoilulautaset lämpiämään
Sulata pannulla muutama ruokalusikallinen voita, paista tatit ja sipulit, suolaa, pippuroi ja jätä matalalle lämmölle. Suolaa kiehuva lasagnen keitinvesi ja keitä tuorepastalevyt tarvittaessa muutamassa erässä n. 3 minuuttin ajan.
Lado lautaset pöydälle, nosta täytteet, gruyère ja salviavoi esille ja ala koota annoksia. Laita alimmaiseksi lautasille pastalevy, nosta jokaisen päälle kukkurainen ruokalusikka kurpitsatäytettä, tasoita hieman ja ripottele päälle juustoa.
Laita kurpitsatäytteen päälle seuraava kerros pastaa, muutama punajuuriviipale ja ohut kerros gruyèrea ja taas pastalevy. Jaa paistetut tatit annosten kesken ja ripottele päälle juustoa. Nosta päälimmäiseksi halutessasi vielä yksi pastalevy.
Valele jokainen annos noin ruokalusikallisella ruskistettua salviavoita ja tarjoa heti, valkoviinilasillisella höystettynä.
Kivistö osallistuu tällä reseptillä Pernod Ricard Finlandin bloggaajille järjestämään reseptikilpailuun, jossa etsitään Jacobs Creek Earth Vine Grape Chardonnaylle kasvisruokareseptiä. Luomu-chardonnay täydentää mukavasti tattien pähkinäisyyttä ja punajuuren ja kurpitsan makeutta. Uskallamme siis ylpeinä osallistua, ja samalla suositella itse viiniä, joka lopulta kiri valkoisen tonkkakategorian kärkeen Kivistön kellarissa.
Jees! Jospa mä tulisin teille syömään…
No kiitokset, koska pistetään lasset pöytään? 😉
Olen jo jonkin aikaa haaveillut sienilasagnesta, mutta olen aina jumittanut siihen kohtaan, että tomaattisoosi ei sienille sovi ja pelkkä bechamel taas tuntuu liian tuhdilta ja tylsältä yksinään. Ehkä pelkkä juustokin riittäisi ja tuo voikastike kuulostaa mainiolta 🙂
Ruskistettu voi on i-ha-naa, etenkin salvian kanssa. Mä muuten tykkään tavallisessakin lasagnessa sekoittaa bechamelin sijaan ricottaan kermaa, suolaa, pippuria ja raastettua parmesaania. Sienten kanssa miksei myös vähän sitruunankuorta!
Mahtava ohje, kyllä uskoisi kisassa pärjäävän :).
Kiitos Minna!
Avolassarista en ole ehkä koskaan kuullutkaan, mutta kuulostaa kyllä tosi hyvältä, joskin vaivalloiselta. Söisin. 🙂
On helpompikin tapa tehdä avolassea: kasata tarjoiluastiaan ja paistaa uunissa tavallisen lasagnen tapaan, mutta tää (vaivalloisehko) tapa on kyl raikkaudessaan vailla vertaa.
Wow, ihanan kuuloinen lasagne! _Tällaista_ hifistelyä ymmärrän hyvin… 😉
Ja aikasta pahan vastuksen veditte kilpailuun, me muut saadaan panna parastamme ja vähän enemmän, jos meinataan pärjätä. *kumartaa mestareille*
Jee Riitta!
Mutta muistetaas nyt, että kaikenlainen turhanaikainen kumartelu jätetään, kunnes kansa on puhunut. Kaikki ei ehkä ymmärrä _tällaistakaan_ hifistelyä 😉
Oolalaa! Miten upea annos!
Postauksen ensimmäinen lause sai minut kyllä näin nälkäisenä jo tainnuksiin, mutta hifistelylle aploooodit. Minäkin haluan teille syömään.
Niinjoo, pitäiskö laittaa jonnekin kohtaa ohjetta: syö välipala, ettet joudu kokoamaan annoksia nälkäisenä? 😀