Makeaa, sakeaa puolukoista keitettyä kiisseliä. Kourallinen happamia marjoja. Lusikallinen kermaa. Ei vaahtoa, kermaa. Korkeintaan varovasti vatkattua, vielä juoksevaa. Siinä on jotain, jonka edessä voi, saa ja kannattaa liikuttua kyyneliin.
Hitunen vaniljaa, koska se sulostuttaa loskaisen päivän.
Turha tästä on enempää puhua, jääkaapissa on jäljellä vielä pieni purkillinen, on ehdittävä syömään se ennen kuin muut ehtivät.
Puolukkakiisseli
5 dl puolukoita
1 l vettä
1,75 dl sokeria
4 rkl perunajauhoja
1/2 vaniljatanko
Kourallinen puolukoita
Kermaa
Kaada puolukat ja vesi kattilaan. Keitä 15 minuuttia ja siivilöi puolukan kuoret pois. Kaada mehu kattilaan, sekoita siihen sokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Sekoita perunajauhot tilkkaan vettä, nosta kattila levyltä ja sekoita perunajauhot mehuun tasaisena nauhana koko ajan sekoittaen. Laita kattila takaisin levylle ja kuumenna, kunnes kiisseli pulpahtaa. Älä keitä.
Raaputa puolikkaan vaniljatangon siemenet veitsenkärjellä ja lisää kiisseliin. Laita tarjoiluastian pohjalle reilu kourallinen jäisiä puolukoita ja kaada kiisseli päälle. Ripottele pintaan sokeria, jottei herkku kuorru.
Syö kylmänä kerman kera. Kehrää.
Kivistössä 
Pitäisiköhän sitä nyt itsekin pyöräyttää kiisselit, niin hyvin kuvailit hyvän fiiliksen ja klassikkoherkun! Mulla olisi tosin pakkasessa aimo kasa tyrnejä odottamassa, niistä en tosin oikein osaa tehdäkään muuta kuin kiisseliä.
Joskus vaan perinteinen, tuttu ja yksinkertainen on parasta. Ihanaa, kun aina ei tarvitse kikkailla tai yrittää keksiä uusia ideoita. Tyrnikiisseli on kyllä hyvää myös – kermalla tietysti!
Puolukkakiisseli, ah ihanaa. Yksinkertaista, mutta niin hyvää. En ole suuri kerman ystävä, mutta tähän se ehdottomasti kuuluu 🙂
Juuri niin! Todellista alkuperäistä suomalaista lohturuokaa. Vaniljankin voi jättää pois ja edelleen pääsee sfääreihin.
Mullakin ois puolukoita pakkasessa… Nyt ne alkoi huutelemaan mua kiisselin pariin! 🙂
Nyt hopihopi! Helppoa, nopeaa, herkkua. Juuri sitä, mitä harmaa päivä vaatii.
Joks kaik män?
Onpas ihanan nostalginen kuva.
Juu, pimitin itseasiassa vikan kupillisen muilta, ja söin sen ihan yksin kaikessa hiljaisuudessa.
Tämä ihanuus ansaitsi hopealusikan, koristellun lautasen ja valkoisen liinan 🙂