Otsikon mielipide saattaa olla vahvasti puolueellinen. Mutta tämän keiton äärellä, ja vielä jälkeenkinpäin sen muistolle, huokailtiin iso osa lauantai-illasta.
Samalla huokailin autuaasti orastavan kevään valoa, sitä että kuvaamiseen löytyy ihan erilainen ote, kun oikeasti näkee mitä on tekemässä, sitä että kuistilla voi olla ilman villapipoa ja hanskoja. Sitä että kuistiruokailu taas onnistuu pienten lämmittimien pöhistessä. Kivistössä kevät ja lämpöisemmät ilmat tarkoittavat sitä, että eloneliöt lähes tuplaantuvat.
Mutta siitä keitosta. Rakastan sinisimpukoita, liemessä ranskanperunoiden ja leivän kanssa. Suosikkiliemeeni tulee valkosipulia, fenkolia ja pastista, runsaasti kutakin. Nyt kuitenkin halusin jotain muuta, ei ranskalaisia, ei lientä, vaan jotain paksumpaa ja mehevämpää.
Halusin kermaista keittoa. Siihen tulisi pekonia, timjamia, valkosipulia. Valkoviiniä ja hippunen chiliä. Simpukat olisivat keitossa kuorineen, koska kuoret ovat osa koko nautintoa. Pähkinäistä hyvää leipää koriin, lasiin burgundin valkoista.
Sinisimpukkakeitto Kivistön tapaan
4:lle (tai kahdelle nälkäiselle ja keittoon rakastuneelle)
1 kilo sinisimpukoita
60 g pekonia
1 salottisipuli
1 kepasipuli
3 valkosipulin kynttä
1/4 palko mietoa chiliä
3 oksaa timjamia
1 sahraminrihma
3 dl valkoviiniä
5 dl hyvää kala- tai kasvislientä
3 rkl vehnäjauhoja
1,5 dl kermaa
Harjaa simpukat puhtaiksi ja poista parrat. Huuhtele juoksevan veden alla ja heitä pois rikkoutuneet ja kuolleet yksilöt, jotka eivät sulje kuortaan, kun napautat niitä kevyesti. Jätä valumaan lävikköön.
Leikkaa pekoni pieniksi suikaleiksi. Hienonna sipulit, valkosipuli ja chili. Laita pekoni kattilaan ja kypsennä keskilämmöllä. Kun pekonista on irronnut rasva ja liha on kypsää, muttei ruskistunutta, lisää sipulit ja chili. Kuullota miedolla lämmöllä rauhassa makuja irrotellen n. 10 minuuttia.
Nosta lieden lämpö kovaksi, lisää simpukat kattilaan ja kaada valkoviini päälle. Laita kattilan päälle kansi ja keitä voimakkaalla lämmöllä 3-5 minuuttia, kunnes simpukat ovat avautuneet.
Nosta simpukat reikäkauhalla liemestä, poista joukosta ne, jotka eivät avautuneet ja laita odottamaan kulhoon. Peitä foliolla, jotta simpukat pysyvät lämpöisinä. Lisää valkoviiniliemeen kala- tai kasvisliemi ja sahrami, ja anna makujen tiivistyä keittämällä lientä noin 10 minuuttia. Jos et välitä räpeltää kuorien kanssa ruokaillessa, tässä vaiheessa on hyvää aikaa nyppiä simpukat kuoristaan ja säästää muutama kaunis yksilö kokonaisena annosten koristeeksi.
Sekoita vehnäjauhot kermaan huolella niin, ettei seokseen jää paakkuja. Kaada kermasuurus tasaisena nauhana koko ajan sekoittaen kiehuvaan liemeen. Maista suola ja kaada lopuksi joukkoon simpukat. Koristele tuoreella timjamilla ja tarjoa hyvän leivän kanssa.
Kuin lehmä kevätlaitumella oli se bloggaaja, jonka kuvauksissa riitti päivänvalo.
Nonni, taas on nälkä vaikka justiinsa söin. Älyttömän hyvän kuuloinen keitto!
Se oli ihanaa! Ja parasta on se, että nyt noita simpukoita löytyy vielä hyvin ja hinta yllättää ostajan joka vuosi positiivisesti pienuudellaan.
Simpukoita voisi syödä päivittäin.
Joo, ei tosiaan ole kallista, vaikka niin voisi kuvitella. 🙂 Ihanaa, että Suomeen on vahvasti vakiintumassa hyvä valikoima kohtuuhintaisia äyriäisiä, me gusto!
Huippukauniita, tunnelmallisia kuvia!
Kiitos Merituuli! Olin niin inspiroitunut, etten malttanut edes karsia julkaistavaa määrää valtavasti 😉
Juu täällä kans yks lehemä nautiskelee virtuaalisesti sun keitosta ja kuvista. Sinisimpukat on kyllä to cook-listalla taas korkealla. Tämä on hyvä vaihtoehto.
Ootko muuten oikiasti ollu mukana kun lehmät pääsöö kesän alussa eka kertaa laitumelle? Ne on nimittäin tosissaan hurjat bileet.
En eka ymmärtänyt, miksi kutsuit itseäsi lehmäksi. Pus!
Oon muuten oikiasti ollu mukana. Mä mikään kaupunkilaiskakara ole.
Yritin keksiä jotain fiksua ja analyyttistä, mutta ei pysty. On vaan niin käsittämättömän hienot kuvat (ja keitto). Miten käsittelet niihin tuon mahtavan tunnelmallisen valon? Se ei ole vain kevättä tiedän sen 😉
Kiitos Jonna! Ihania sanoja. Miten niin ei ole vain kevättä? Kyllä Kivistössä vaan tuollainen tunnelma on aina!
No ei, harjoittelen aina välillä kuvien tunnelmien käsittelyä nettitutoriaalien avulla. Joskus syntyy onnistumisia. Näissä on vähän mattafiilistä ja hiukkasen korostunutta sinisyyttä, snadisti lisättyä saturaatiota ja sen sellaista. Googlaamalla löytyy vaikka mitä apuja.
Ilmaisiakin efektiohjelmia on, ettei tartte tuijottaa tutoriaaleja yhä uudelleen. Olen joskus leikkinyt pixlr-o-maticilla, joka on musta aika hyvä. Ruokakuvissa vaan saa olla aika tarkka, etteivät mene efektit överiksi ja tule luonnotonta kuvaa.
Keitot, kuvat ja kaikki on melkein liian upeita! Ootte taituireita!
Kiitos Hannele! Punastelemme.
Onpa kauniit kuvat! 🙂
Kiitos siiri kauniista sanoista!
Tein tänään sinisimpukkakeiton pääpiirteittäin ohjeen mukaan ja olihan lopputulos ihan loistavaa! Etenkin liemi, sen maku oli niin mahtavaa, että huhhuh. Kiitos ohjeesta!
Hei Toni! Kiitos kommentista, kuinka mahtavaa kuulla! Teimme itsekin taas viikko sitten tämän keiton ja pakastimme ylijääneen liemen jatkokäyttöä varten. Ei hennonnut heittää pois 🙂