Heti, kun laskeudumme Ranskan kamaralle, alkaa armoton metsästys. Ranskikseni pistää päänsä jokaisen leipomon ovesta sisään, kurkkii jokaiseen myyntikojuun, piipahtaa jokaisessa kaupassa, kunnes saa sen, mitä etsii, täydellisen flan pâtissierin. Jättimäisen, kiinteällä vaniljakiisselillä täytetyn piirakanpalan, joka syödään suoraan kädestä haukkaamalla.
Pääsiäisen aikaan leipomot pullistelivat kaikkia herkkuja niin, ettei flanille ollut jäänyt tilaa. Raukka ei saanut yhtään viipaletta matkan täydelliseksi tekevää leivonnaista. Niinpä päätin kotiin palattuamme tehdä kokonaisen flanin lohdukkeeksi immigrantille, jolla on aina haikeus sinne, missä ei ole.
Flan pâtissier
1 annos pâte briséetä keltuaisella
Täyte
1 l täysmaitoa
1 vaniljatanko
3 munaa
1,75 dl sokeria
1,5 dl maissitärkkelystä
Voitele halkaisijaltaan 24cm irtopohjavuoka. Kauli jääkaapissa levännyt taikina niin, että se yltää n. 2/3 korkeudelle vuoan reunoille. Pistele pohjaan ja reunoille reikiä haarukalla ja nosta taikina takaisin jääkaappiin odottamaan. Lämmitä uuni 180 asteeseen.
Vatkaa munat, sokeri ja maissitärkkelys suuressa kulhossa kierrevatkaimella tasaiseksi seokseksi. Kaada maito laakeaan kattilaan, avaa vaniljatanko pitkittäin, kaavi siemenet maitoon ja heitä perään myös tanko. Kuumenna maito hitaasti kiehuvaksi, nosta hellalta ja nouki vaniljatanko pois.
Vatkaa maito kierrevatkaimella tasaisena nauhana muna-sokeri-maissitärkkelys -seokseen. Kaada seos takaisin kattilaan ja levylle pienelle lämmölle. Kuumenna hitaasti koko ajan puulastalla sekoittaen, kunnes seos on kiehuvaa. Keitä maitokiisseliä muutama minuutti koko ajan sekoittaen.
Kaada kiisseli piirakkapohjan päälle ja paista 50-60 minuuttia, kunnes täyte on kokonaan kiinteä. Pinta tummuu paikoin hyvinkin paljon, mutta mausta ei tule kärähtänyttä. Jos kiisselin pinta uhkaa kärähtää, peitä se varovasti foliolla.
Jäähdytä piiras aivan kylmäksi ennen herkuttelua.
PS. lisäsimme sivupalkkiin kategorian Keittiön kulmakivet, jossa ensimmäisenä julkaistaan pâte brisée. Keräämme siihen peruskomponenttien hyväksi testattuja tai klassisia perusreseptejä, joita käytämme usein. Me säästymme ainaiselta samojen näpyttelyltä ja toivottavasti lukijakin löytää sieltä hyödyllisiä juttuja omiin kokkailukokeiluihinsa!
Kivistössä 
Tuo on varmaan immigrantin elämän olennaisin totuus, kun kahdessa maassa on rakkaita. Koskaan ei näe kaikkia kerralla. Ylititkö kerralla ranskalaisten leipomoiden asettaman korka riman?
Niin se väitti – tai että samoihin kuulemma pääsin, mutta se ei kyllä ole puolueeton arvioimaan. Tiedä sitten, mutta mun mielestä tämä versio oli oikein onnistunut, vaikken mikään järjettömän suuri flan-fani olekaan.
Niin, vaikka on asunut jo pitkälti toista vuosikymmentä pois omasta maasta, kotimaa lienee aina koti. Ja toiseen kotiin paluu aina pikkaisen riipaisevaa.
Hmm. pitääkin varmaan laittaa uusi flan maanantai-illaksi uuniin.
Oih, kyllä maistuisi – olen vaniljaisten maito- ja kermaherkkujen vannoutunut ystävä. Loistavaa comfort foodia. 🙂
Mikään, mikä muistuttaa vaniljakastiketta, ei voi olla väärin!
Ranskalaisissa leivonnaisissa on se ihanuus, etteivät ne koskaan ole liian makeita. Ne voivat näyttää makeilta, mutta niissä on aina se pieni happamuus ja siitä minä pidän!
Mulla menee joskus yli voi-manteli-pähkinä-sokeri -tyyppiset leivonnaiset (joita ainakin appiukkoni ja miehenikin rakastaa), kun olen enemmän marjaisten ja hedelmäisten ystävä. Mutta kun tiedän, mitkä herkut kiertää kauempaa, olen kanssasi täsmälleen samaa mietä!
Hei!
Tämä oli aivan mielettömän ihanaa! Vaikka olen saanut sen onnistumaan vain kerran. Se oli vielä ensimmäinen kerta ja luulin kaiken jo menneen pieleen, kun kiisseli ei paksuuntunut laisinkaan. Jostain syystä kuitenkin lopputulosa oli täydellinen.
Toisella kerralla tein flanin kaasuhellalla (ja seos jopa kupli välillä, kun hella oli niin nopea ja tehokas). Jostain syystä maissitärkkelys erottui ja oli valahtunut täytteen pohjalle (?!?) ja itse kiisseli jäänyt lössöksi.
Kolmannella kerralla seurasin ohjeita kiven kovaan ja oletin kaiken onnistuvan…kuitenkin samalla lopputuloksella kuin edellinenkin: maissitärkkelys oli erottunut ja valahtanut pohjalle!
Olen jokaisella kerralla käyttänyt luomumaitoa, ja huoneenlämpöisiä munia.
Ekalla kerralla tosin ehkä vatkailin/sekoitin pidempään, koska yritin saada seoksen kiisselöitymään…että johtuuko se sitten siitä. Huoh. Tämä oli vaan niin hyvää, silloin ekalla kerralla! Ja haluan saada tämän onnistumaan jatkossa!
Osaatko arvella, missä syy moiseen?
Hei! Onpa harmi, että ohje on epäonnistunut jo kahdesti! Tulee mieleen, että kiisseli on saattanut kuumentua liian nopeasti, jolloin kananmuna on juoksettanut sen, eli neste on päässyt erottumaan. Kiisselin keittäminen ottaa aikansa, kuumentaminen täytyy tehdä matalalla lämmöllä hitaasti sekä kananmunan herkkähipiäisyyden että maidon palamisvaaran vuoksi.
Hirvittävän paksua kiisselistä ei ennen paistoa tulekaan (huomaan nyt, että ohjeessa voisin selostaa hiukan tarkemmin tässä kiisselikohdassa!) Kuulostaa siltä, että ensimmäisellä kerralla on siis mennyt nappiin. Jos vielä uskaltaudut, kuumenna kiisseliä hyvin hartaasti sekoitellen ja kun se vihdoin kuplahtaa, keitä vain pari minuuttia, ettei kananmuna kokkaroidu tai juokseta seosta. Ja tulehan myös kertomaan, oliko neuvoista mitään apua!
Hei!
Kiitos vastauksestasi.
Nyt onnistui jälleen! Jihuu. Olin vain kärsivällinen sekoittamisessa. Ja pidin juurikin tarpeeksi matalalla lämmöllä…mutten liiankaan matalalla 😀
Käytin itse vispilää ja sekoitin taukoamatta loppuvaiheessa. Seos kiisselöityi ja lopputulos oli herkullinen!
Mahtavaa! Kiva, että piipahdit kertomassa 🙂