Myrsky on nousemassa Kivistön päälle niin kuin kai monessa paikassa tänään. Viikon helteessä sinnitellyt kasvimaa kiittää sateesta: se saa meillä yleensä pärjäillä luonnonvedellä, sillä mitä taivaasta tulee ja mitä saaveihin kerääntyy. Kaivovesi säästetään asukkaille.
Kasvimaalla näyttää hyvältä oikuttelevasta säästä huolimatta ja satoa alkaa vihdoin saada. Ihan kaikki kasvit eivät toenneet yllätyskylmästä, mutta sellaista on harrastushyötyviljelijän elämä. Jos ei omasta pihasta saada kurkkuja, ne ostetaan sitten kaupasta. Kasvimaasta ja -huoneesta kuulumisia kuitenkin lisää tuonnempana, nyt kurkitaan vähän pihamaata.
Pihan neljästä omenapuusta näyttäisi olevan luvassa iso sato. Mehuasemalle pitänee piakkoin tehdä varaus, kaikkea ei jaksa keitellä hilloksi tai soseeksi.
Valkoherukka ei petä tänäkään vuonna. Kaksi pensasta notkuvat niin marjaisina, että linnuillekin riittää osansa, ilman että jaksaisi niiden hotkimisesta ärsyyntyä. Punaherukka hehkuu jo osin kypsänä ja musta ja vihreäkin ovat oikein tuotteliaita. Liisa kun vielä saataisiin lomalle, voisi mehunkeitto jo pian alkaa. Minä taas ajattelin tehdä paitsi viime vuodelta tuttua punaherukka-vadelmahilloa, myös pelkää herukkaa, ehkä ihanasta vihreästä Vertistä.
Niin, meillä kun on näitä muutamia luontaisesti asettuneita päävastuita: perennat ja mehut, Lissu-Lisbeth; keittiötarha ja hillot, Marsu. Muu työ jaetaan suunnilleen tasan, tai juuri sen hetkisen huvituksen mukaan.
Viime vuonna menetimme lopullisesti yhden pihan vanhuksista, kriikunan, joka vielä pari vuotta sitten teki meille likööri- ja hillohedelmiään. Emme hennonneet kaataa, se saa nyt toimia kesäkukkien kotina.
Itse kasvatetut kukatkin alkavat vihdoin kukkia. Vuokot ovat suloisia sinisen eri sävyissään, krassi avasi eilen ensimmäisen kukkansa ja Liisan silmäterät, perinteiset pelargoniat ovat täynnä nuppuja ikkunoiden alla.
Samovaari toimii käsienpesupaikkana pihalla, saippuana koivuntuoksuinen saunasaippua. Kädet kuivataan hauskaan porkkanapyyhkeeseen, jonka Sillä Sipulan Merituuli toi tuliaiksiksi, kun tarjosimme juhlatilan ruokabloggarien kokoontumiseen keväällä.
Sisäänkäynnin perenna on suloinen sekamelska kirkkaita kukkasia. Liisan mielestä siinä on vielä paljon hommaa, minä tykkään siitä salaa tuollaisena, puolivillinä ja iloisena.
Tätä kirjoittaessa ensimmäinen myrsynpuuska tuli ja meni. Aurinko paistoi hetken ja nyt taas pimenee ja sade yltyy. Jostain läheltä nousee savun haju ja paloautot ajoivat lujaa rauhallista tietämme. Ambulansseja ei onneksi näyttäisi tarvittavan. Luonto muistuttelee mahdistaan.
LIsää tuokiokuvia löytyy meidän Instagram-tileiltämme. Löydät Liisan sieltä nimellä hilihe ja minut maricadaut. Myös sivupalkista löytyvä Facebook-sivumme jakaa pieniä tunnelmapaloja aina silloin tällöin.
Kivistössä 
Voi sinua ihana kesäinen Kivistö ja sen sentimentaaliset kriikunasäästäjä asukkaansa! Parasta hillosesonkia. Ja ommppumehu tuoremehuasemalta on huippua!
No me ollaan tällasia nyyhkyjä. Hillosesonki on muuten jo avattu. Bliss!
Kaunista! Juuri niin hehkuvaa kuin olen mielikuvitellutkin!
Meille myrsky vielä tekee matkaa. Lämmintä on varjossakin +30 ja ilman on painostava. Kasvihuoneessa lämpö on noussut liki neljäänkymppiin, kasviparat.
Kiitos Hannele! Tänään ei kai meillä enää pitäisi myrskytä ja lämpötilat on ihan mukavat. Se on muuten uskomaton määrä vettä, minkä tomaatit imevät tollaisella kuumalla ilmalla!
Voi kun olisi itselläkin krasseja. Minä pidän niistä hurjasti ruokana. Ei viitsitty tänä vuonna istuttaa mitään matkustussyistä. Yrttejä sentään kasvaa “itsestään”.
Kiva että pyyhkeelle on löytynyt käyttöä 🙂
Yrtit ovat kovin kiitollisia! Meillä krassi on aivan alikäytössä ruoassa, täytyy terästäytyä. Ja kauniille keittiöpyyhkeille löytyy aina käyttöä 🙂
On teillä siellä kaunista!
Aww Annaleena! Kiitos 🙂
Nuo vuokot ovat superkauniita. Löytyisiköhän niille täälläkin kolo – jossain kaikkien rikkaruohojen keskellä.
Nuo teidän viinimarjapensaat saivat minut tajuamaan, että voin kaivaa omani suosiolla maasta ja siirtää mihin vaan (tai ostaa uudet taimet) eivät ne ainakaan huonommin voi tuottaa…
Vuokot kannattaa laittaa johonkin, josta ne saa kaivettua talveksi ylös: ne eivät maassa kai näillä leveyksillä talvehdi. Siksi me laitettiin ne ruukkuihin.
Meillä vanhat musta ja vihreä ovat olleet hiukan huonosatoisia, mutta muutamien vuosien hoitoleikkuut + lannoitus ovat saaneet ne piristymään. Älä luovuta vielä!
Kiva kun kävit pyörähtämässä Hernepensaan instassa niin löysin tieni tänne =) Aivan mahtava blogi, ihanine kuvineen ja juttuineen. Pitääpä lisätä tuonne omaan blogilistaan =) Komeita nuo siniset vuokot =)
Ilahduin, kun törmäsin Hernepensaaseen Instassa! Kivistön alkuaikoina luin paljon puutarhablogeja, sinun erityisesti. Sittemmin ahdistuin, kun en osannutkaan mitään ja oma räpeltäminen näytti kovin erilaiselta kuin upeat blogipuutarhat ja jätin lukemisen. Nyttemmin olen hyvin sinut opettelemisieni kanssa – ja toki jo osaankin aina vuosi vuodelta enemmän – ja olen alkanut pohtia paluuta puutargablogien pariin! Kiva kun tulit ja muistutit, nähdään siellä teilläkin 🙂