Muistojen mustikkapiirakka

www.kivistossa.com

Helsingin Tullinpuomin kupeessa sijainneeseen mummolaani liittyy monia makumuistoja. Mieleen ovat jääneet mm. pitkät Oululaisen hapankorput, joista paineltiin juustosiivun avulla voimatoja sileämmälle puolelle ja nuolaistiin ne tyytyväisenä kielen päälle. Hapankorput syötiin vaarin kanssa vahaliinalla peitetyn keittiön pöydän ääressä, jonka pinnalta hän poimi murut sormenpäällän. Se oli pienestä Liisasta jostain syystä todella kiehtova tapa. Se samainen rakas pöytä ja siihen kuuluvat tuolit löytyvät muuten nykyään Kivistön keittiöstä.

Myös Anni-mummoni itse jauhamasta naudanpaistista tekemät nyrkin kokoiset lihapullat, jotka tarjottiin löysän perunamuussin kera, jättivät lähtemättömän vaikutuksen. Muussi oli itse asiassa niin löysää, että sitä oli vaikea saada pysymään Sorsakosken kapeassa ja pitkäpiikkisessä haarukassa. Mummoni kirjoitti kyllä lihapullien reseptin ruutupaperille siskolleni ja minulle, mutta se on suureksi harmiksi hävinnyt aikojen saatossa.

www.kivistossa.com

Mutta mummon mustikkapiirakka, se se vasta olikin jotain. Uunipellille leivottu pehmeä ja paksu piirakka, jossa ei mustikkatäytteellä kitsasteltu. Piirakka tarjottiin aina isosta Tupperware-rasiasta, jonka piirakkakerrokset oli siististi eroteltu voipaperilla. Marjat piirakkaan käytiin keräämässä serkusten, setien ja tätien voimalla Nuuksion metsistä. Noilla retkillä Anni-mummon voipaperiin käärityt eväsleivät ja Airamin termarista tarjottu kahvi tekivät kauppansa. Ja kun pienen poimijan marjasangon sisältö kippaantui rinteessä nurin, riensi isä apuun ja täytti sangon omistaan.

Alla oleva ohje on Kivistön tulkinta pullapiirakasta ja osallistumme tällä ohjeella Suolaa ja hunajaa-blogin emännöimään kesän ruokahaasteseen, jonka teemana oli erittäin inspiroivasti mummola.

Mustikkapiirakka (n. puolikas pelti)

3 dl maitoa
1 dl sokeria
1 tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa
1 tl jauhettua kardemummaa
6-7 dl vehnäjauhoja
n. 50g pehmeää voita

litra mustikoita
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja

1 kananmuna voiteluun

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen kuivahiiva, sokeri, kardemumma ja suola. Lisää sitten pari desiä jauhoja ja vatkaa kunnes taikina alkaa muodostua. Lisää loput jauhot erissä samalla vaivaten taikinaa. Taikina saa jäädä mieluummin hieman liian löysäksi. Jauhoja voi lisätä tarvittaessa vielä kohotuksen jälkeen. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi liinalla tai kelmulla peitettynä.

Vaivaa pehmeä voi huolellisesti kohonneen taikinan joukkoon. Kaavi taikina sitten jauhotetulle leivinalustalle ja vaivaa loput ilmakuplat pois. Lisää tarvittaessa hieman jauhoja. Varaa reilu kolmasosa taikinasta reunojen tekemiseen. Kaulitse taikina suoraan leivinpaperin päälle  ja nosta se sitten uunipellille tai tarpeeksi suureen piirakkavuokaan. Jos teet reunaan letin, jaa jäljelle jäänyt taikina kolmeen osaan. Pyörittele jokainen osa kämmenten välissä pitkäksi soiroksi ja letitä. Nipistele letti pohjan reunoille.

Laita uuni lämpiämään 200-asteeseen ja anna pohjan kohota sillä aikaa. Voitele reunat halutessasi kananmunalla. Sekoita mustikoihin sokeri ja perunajauhot. Kippaa täyte piirakkapohjan päälle ja paista uunin alaosassa n. 20 minuuttia.

Anna jäähtyä ja pakkaa piirakka evääksi vaikka sieniretkelle.

Advertisements

14 thoughts on “Muistojen mustikkapiirakka

    • Tarkkaa oli juu! Just Marin kanssa kaiholla muisteltiin niitä pitkiä hapankorppuja. Voi kun niitä tehtäis joskus joku retroerä 🙂

  1. Oi, mustikkapiirakka pullapohjalla, ihana kesäklassikko, maistuisi kyllä. Ja nuo Myrnat, niin sieviä, pitäisi itsekin saada ostettua jostain ko kahviastiasto nostalgiafiilistelyn varalle.

    • En välittänyt Myrnista jossain vaiheessa lainkaan mutta nyt ne jo miellyttävät silmää. Toki myös se, että ovat isän ja äidin häälahjaksi saamia, nostaa niiden arvoa omissa silmissä.

  2. Ihanaa, kiitos pullapohja mustikkapiirakan ohjeesta. Nam. Taytyy kokeilla millainen tulee supermarketin pensasmustikoilla… Miten monen gramman kuivahiiva pussi on? Meiti taalla Londonis, niin tarttis tietaa… Kiitos 🙂

    • Kuivahiivapussi painaa täällä 11 grammaa. Pensasmustikat on vähän kiinteämpiä kuin metsämustikat, joten perunajauhoa ei välttämättä tarvitse ihan kahta ruokalusikallista.

  3. Voi voimadot! Kuinka melkein olin unohtanut. Ja samaiset aterimet; ne oli mun mielestä joskus 90-luvun alussa maailman kauheimmat, nyt ostaisin kyllä muutaman heti, ainakin kuvaustarkoituksiin. Ja munkin mumman nimi oli Anni. Ainon ainokaasta tupperwaaraa sillä ei kyllä ollu.

    • Niitä aterimia sai muutama vuosi sitten järkkyhalvalla kirppareilta mut ei kyl varmaan enää. Voimadot pitää kyllä opettaa kummilapsille vaikka niillä pätkillä korpuilla.

  4. Voi miten nyt tekee mieli mustikkapiirakkaa! Täällä kyllä on pakastelaareissa mustikkaa mutta kamalan kallista eikä sillä tule yhtä hyvää piirakkaa kuin tuo omasi…Ihana mummola-tarina:) Mullakin olisi yksi juttu,mitä mummoni aina teki,mutta ei hajuakaan reseptistä….

  5. Ihania muistoja ja ihana postaus. Ja hauska vertaila omaa perinnereseptiä teidän vastaavaan. Minustakin paras mustikkapiirakka on pullataikinaan tehty, mutta taikina pitää olla hyvin ohueksi kaulittu, pellille siis korkeintaan 2½ dl:n pullataikina. Ja paljon marjoja on sellainen aavistuksen vajaa 2 l 🙂

Jätä meille kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s