Loppukesä / alkusyksy on kyllä aikamoista aikaa. Olisi kovin kätevää jos voisi monistaa itsensä muutamaksi kuukaudeksi niin, että yksi poimisi marjat ja säilöisi ne, toinen keräisi omput ja hoitaisi soseutuksen ja testaisi uusia reseptejä. Kolmas voisi sitten käkkiä rauhassa päivät pitkät sienimetsässä, putsata saaliin ja kuivattaa sen myös. Neljännen pistäisin köökkihommiin keksimään drinkkivinkkejä ja laittamaan ihania herkkuruokia kauniisti katettuun pöytään. Viidennen kontolla olisi muut pihahommat (ruohonleikkuu, pensasaidan perkaus, haravointi ja syyslannoitus) ja saunanlämmitys.

Joskus saattaa siis käydä niin, että kaikessa tohinassa huomaa sunnuntai-iltana, että mitenkäs se drinkkivinkki. “Jos me laitetaan siihen vaan tatin kuva” ehdotti Mari ja kovasti houkutteleva ajatus se olikin. Jouduin kuitenkin tuomaan omppujen soseutushommat kaupunkikeittiöön ja sain idean omenabellinistä. Ja ideatasolle se saa jäädäkin, sillä drinkin resepti kaipaa vielä hiontaa. Ja saatte tattikuvan sijaan ihastella kuvaa ompuista.

Jos olisin käyttänyt kuivaa omenasiideriä proseccon sijaan, olisi se ehkä toiminut paremmin. Päättelin, että kanelilla ja sokerilla höystetty sose toisi mukavan syksyisen tvistin muuten melko kesäiseen juomaan. Bellini-yritelmäni oli kyllä raikas mutta en sittenkään yhdistäisi näitä kahta enää ikinä. Omenasose oli sen verran rakeista, että se ei sekoittunut proseccoon kunnolla. Se taas aiheutti sen, että lasinpohjalle jäi ikävä möhnä, jota ei pystynyt kulauttamaan alas kurkusta.

Reseptiä en siis teille tällä kertaa tarjoile mutta omenabellinin ideaa saa vapaasti kehitellä ja jakaa meille jos ja kun saatte sen onnistumaan!