Kukaan ei ole varmasti välttynyt huomaamasta, että metsät pullistelevat tatteja. Ne eivät kuitenkaan ole ainoita sammalmättäillä kuikkivia herkkuja. Kivistössä onkin päätetty tänä vuonna tutustua hiukan haperoihin – noihin aliarvostettuihin ja usein satoisiin sieniin.
Ruoanlaitto aloitettiin kangashaperolla, joita löytyi pilvin pimein läheiseltä kankaalta. Se on hyvin mieto sieni, jota voi mietoutensa vuoksi syödä myös kypsentämättä. Me teimme siitä raikkaan syksyisen salaatin Liisan kalapiiraan seuralaiseksi. Salaatin maku on miellyttävän miedon sieninen, kurkku ja kotimaisen omenan happamuus tuovat siihen mukavaa pirteyttä ja etikkakurkku puolestaan luonnetta.
Kangashaperosalaatti
Lisäkesalaatti 6:lle
5 dl pilkottuja kangashaperoita
1 etikkakurkku
1 avomaankurkku
1-2 kotimaista hapanta omenaa
1 oksa timjamia tai sitruunatimjamia
1 iso kourallinen tai ruukku ruohosipulia
1,5 dl kermaviiliä
(2 rkl majoneesia)
2 tl Dijonin sinappia
ripaus suolaa ja mustapippuria
Kuori avomaankurkku ja omenat halutessasi. Kuutioi kurkut ja omenat. Riivi timjaminlehdet ja hienonna ruohosipuli. Sekoita yrtit, kurkku- ja omenakuutiot ja sienet.
Sekoita kermaviiliin sinappi ja mausteet. Voit lisätä hieman majoneesia, jos haluat täyteläisempää makua. Sekoita kastike salaatin joukkoon ja anna maustua kylmässä parikymmentä minuuttia.
Kivistössä 
Tänä syksynä enemmän kuin koskaan haluaisin olla sienihullu. Katselen vähän kadehtien kaikkea tätä intoilua ja olisin mieluusti herkkutattifani. Ne ovat niin kauniitakin.
Niin, ne ovat niin ihania kaikin puolin! Niiden löytäminenkin – puhtaiden ja täydellisten – käy parhaasta humalasta 🙂 Jonna, uskon, että se on sinussa. Uskon 100%sti.
Toistaiseksi aika syvällä piilossa… Samassa paikassa kuin puutarhaihminen just nyt.
Se puutarhaihminen on semmonen, että se aina välillä väsähtää, kun pitää ottaa isoa (pientäkin varmaan) uutta pihaa haltuun, kun tuntuu että kaikki pitäisi osata NYT ja HETI kerralla. Onneksi vihdoin neljäntenä vuonna jo tietää, että sitten eläkkeellä voi opetella ne loput, joita ei ole siihen mennessä vielä ehtinyt.
Tai siis en kyllä tiedä, onko se kaveri siellä kados-paikassa juuri siksi, mutta ajattelin nyt jo varuiksi lohduttaa 🙂
Ja täällä ei vieläkään ole sieniä. Taitaa olla muiden vaikea kuvitella että Suomessa on paikkoja jossa sieniä ei vieläkään ole.
On se kyllä aika uskomatonta! Sympatiat.
OI nam! Minä joudun etsimään sieneni marketin hyllyltä….
Niin, ollaan me täällä sellaisen aarteen äärellä kyllä!
Itse olen hullaantunut myös sienistä viime vuosina. “Opettele ainakin 1-3 uutta sientä vuodessa”-periaatetta noudattaen tämän vuoden opettelulistalla ovat olleet juurikin haperot, joten tämä resepti tuli kyllä tarpeeseen. 🙂
Sama juttu, tänä vuonna haperoidutaan meilläkin! Minkä nyt tateilta ehdimme..
Hauska huomata että ruokabloggaajista monet (muutkin) ovat hurahtaneet sieniin. Listasin tänään omasta blogistani jotain matkanvarrella kertyneitä sienijuttuja. Linkkaan tähän, jos satut kiinnostumaan. Erityisesti sikurirouskujauhe on mielenkiintoinen juttu.
http://polkkapossu.blogspot.fi/2014/09/15-sienireseptia.html
Jes, kiitos linkistä! Sikurirouskua juuri toivoisin löytäväni – olisipa vain enemmän aikaa juosta metsissä. Jokasyksyinen ongelma: kaikki hyvä tulee samaan aikaan: omput, sienet, kriikunat, kurkut, punajuuret ja meillä on siellä maalla vain aina viikonloput aikaa.. Pitää jatkossa ottaa sienestys- ja säilöntälomaa 🙂
Aivan ihana sienisalaattiresepti! sienisalaatti aina jotenkin unohtuu ja muistuu kerran vuodessa mieleen, mutta niin ei saisi olla 🙂
No ei saisi! Etenkin sellainen perinteinen sipuli-suolasieni-smetanasalaatti ansaitsee ihan ympärivuotisen huomion 🙂