Kivistön lähimetsä pullistelee tänä vuonna täysin toukattomia kuusenleppärouskuja. Keräsimme niitä komean korillisen ja päätimme pistellä herkut poskiimme saman tien. Niinpä niistä syntyi tämä viime sunnuntain illallinen: täyteläinen sienigalette, johon käväisimme hakemassa vähän vihreää kasvimaamme lehtimangoldivarannoista. Samalla käytimme Hävikkiviikon hengessä pois kermanloppumme ja hankkiuduimme osin eroon täysjyvävehnäjauhoista, jotka eivät meillä oikein muuten kulu. Tähän metsäiseen makuun ne toivat hyvää täyteläisyyttä.
Sienigalette
Pohja
150 g voita
0,5 tl suolaa
100 g vehnäjauhoja
150 g täysjyvävehnäjauhoja
n. 3 rkl kermaa
Täyte
1 l pilkottuja metsäsieniä, esim. erinomaisen ihania kuusenleppärouskuja (huom. tietysti lajin mukaan asiaankuuluvasti esikäsiteltynä)
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
70 g mangoldia tai esim. pinaattia
2 oksaa timjamia
2 rkl öljyä
5 rkl kermaa
1 rkl sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria
raastettua pecorinoa n. 3+ 2 rkl
Tee ensin taikina. Sekoita jauhot ja suola. Leikkaa kylmä voi pieniksi kuutioiksi ja nypi taikina tai sekoita nopeasti hiekkamaiseksi yleiskoneella tai kutterilla. Sekoita kylmää kermaa joukkoon, kunnes taikina kiinteytyy. Muotoile taikinasta pallo ja laita se jääkaappiin lepäämään täytteen teon ajaksi.
Hienonna sipulit ja mangoldi. Riivi timjamista lehdet. Paista sieniä kuumalla kuivalla pannulla, kunnes ylimääräinen vesi on haihtunut. Nosta sienet syrjään ja lisää pannulle öljy. Freesaa sipuleita, kunnes ne ovat läpikuultavia. Lisää pannulle mangoldi ja timjami, freesaa hetki ja lisää sitten sienet. Paista seosta muutama minuutti ja sekoita joukkoon sitruunamehu ja kerma. Hauduta vielä muutama minuutti, sekoita joukkoon n. 3 rkl pecorinoa ja mausta suolalla ja pippurilla.
Kauli taikina leivinpaperin päällä ympyräiseksi ja nosta se pellille. Nosta täytteet taikinan keskelle ja käännä reunat osin täytteen päälle. Raasta täytteelle hieman juustoa ja paista 175 asteessa noin 60 minuuttia.
Nami. Toukattomat leppärouskut ovat kyllä tämän kesän suuri harvinaisuus, ei niitä yleensä ole.
Joo, hämmentää suuresti! Yleensä samasta metsästä löytyy vain kourallinen puhtaita ja ämpärillinen syötyjä. Nautitaan nyt tästä! Leppikset ovat niin hyviä.
Wow, superhyvän näköinen! Piti tosin guuglettaa kuusenleppärousku, ei niin minkäänlaista käsitystä, minkälainen tapaus on kyseessä… 😀
😀 kantarellistakin voi tehdä! Tai tatista. Me täällä vaan fiilistellään, kun on niin erilainen sato, kun aiempina vuosina.
Rouskuista en tiedä juuri mitään, mutta tuollaista sienipiirasta söisin koska tahansa!
Kiitos Jokihaka! Nämä leppärouskut ovat tulleet mulle verenperintönä, äitini niitä aina rouskunkiilto silmissä on jahdannut ja ne on helppo tunnistaa oranssista maitiaisnesteestä.
Muutenkin oikea liveopettaja on aivan korvaamaton sienimetsällä – vaikka jossain teinivaiheessa en varmaan ihan täysin innoissani ollutkaan äidin perässä sienestämässä.