Pihlajanmarjat ovat nyt todella pop. Tänä vuonna nautitaan oranssien marjojen ennätyssadosta ja sen kyllä huomaa, kun katselee marjaterttujen painosta notkuvia pihlajien oksia.
Halusin tehdä drinkin, jossa korostuu syksyisen hehkuva väri ja maku. Vasta tätä juttua kirjoittaessani tajusin, että juomahan maistui itse asiassa aika paljon kettukarkilta. Olisiko tässäkin klassikkoainesta?
Ginin kuiva maku saa lisäpotkua marjasiirapista, johon seuraavalla kerralla taidan laittaa vähän vähemmän sokeria, että pihlajan happamuus pääsee paremmin esiin. Omenasiideri toimii mikserinä todella hyvin tuoden juomaan juuri sopivan määrän kuplia ja syksyistä tunnelmaa.
Kettukarkkia lasissa (1 annos)
4 cl pihlajanmarjasiirappia*
4 cl giniä
kuivaa omenasiideriä
jäitä
Täytä pitkä lasi jäillä. Kaada jäiden päälle ensin gini ja sitten siirappi. Täytä lasi lopuksi omenasiiderillä ja koristele halutessasi pihlajanmarjoilla.
*Pihlajanmarjasiirappiin tarvitset 2 dl riivittyjä marjoja, 2 dl vettä ja 1 dl sokeria. Keitä miedolla lämmöllä kunnes marjat pehmenevät. Survo marjat rikki puunuijalla ja siivilöi siirappi toiseen kattilaan. Keitä halutessasi kasaan vielä muutamia minuutteja. Jäähdytä.
Kivistössä 
No nyt! Täytyypä koittaa diilata pihlajanmarjoja jostain 🙂
Niitä saattaa kuulemma löytää toreiltakin myynnissä, mutta metsästähän niitä sais ihan ilmatteeks :).
Pihlajanmarjoista en ole tehnyt ikinä mitään.. Nyt harkitsen vakavasti!
En minäkään ennen tätä, tuumasta toimeen vaan!
oi hitsi – saakohan naapurit laakin, jos menen tonne pihan puihin kiipeämään marjoja keräämään?
Parhaat marjatertut on kieltämättä aina siellä yläoksilla. Mä käytin apuna varrellista omenankerääjää :).
Ihanan kuuloinen drinkki, ja miten kaunis kuva! Hmm, lenkkipolun varrella _on_ pihlajapuita… 😀
Jokamiehenoikeudet pätee eli sieltä vaan riipimään!
Nämä kuvat on niin mielettömät. Ja pihis on maailman persoonallisin marja, ihan sama mitä ketut sanoo.
Kuvia ottaessa oli jotenkin extrahyvä fiilis :). Jos mulla ei alkais olla pienoista kisaväsymystä mitä tulee säilömiseen, niin keittelisin varmaan vielä omenapihlajanmarjamehua ja hilloa.
No nyt on drinkit kohdillaan! Synny jo vauva, että saan vähän giniä!
Säilyyköhän toi siirappi kuinka jos keittelis jo joululahjoiksi? Luulis, että tuolla happamuusasteella ja sokerimäärällä säilyy jos steriilisti ja ilmatiiviisti kuumana pullottaa?
:D!
Kyllä mä uskoisin, että se säilyy jos tosiaan huolehtii pullojen puhtaudesta ja ilmatiiviydestä. Se mitä siinä saattaa tapahtua on siirapin muuttuminen hyytelöksi, kun pihlajanmarja on niin hapan. Mun erästä ei jäänyt säilöttäväksi asti niin en valitettavasti osaa täydellä varmuudella sanoa.
Onpa houkuttelevan näköine drinksu. Pihassa kasvaa pari pihlajaakin, joten pakko varmaan kokeilla. Olen kyllä kieltänyt lapsia riipimästä marjoja puista, koska ne ovat lintujen ruokaa, joten täytyy varmaan käydä keräämässä marjat pimeän aikaan 🙂
Kiitos Marja! Oot sitte varovainen jos pimeässä lähdet “metsälle” 😀
Ihana drinkki ja just sopivasti olis pihlajanmarjojakin pikkupussillinen jääkaapissa viikonlopun mökkireissulta. Mun piti tehdä niistä pohjolan kapriksia mutta kyllähän nyt tykötarpeet cocktailiin voittaa jotku kapriksat sata-nolla.
Niitä kapriksia mäkin meinasin mut sit tuli jano 😀
test
Voi sinnuu ja tätä kommentoinnin mahdottomuutta!
Ihan kuin tequila sunrise! Pitää ehkä laittaa tämäkin joskus testattavien listalle, voi sitten kerätä pihlajanmarjoja omaankin käyttöön samalla, kun hakee niitä Helga-papukaijalle. Ja mikä parasta, voi kaikille kyselijöille sanoa, että Helgallehan minä näitä vaan! 😉
En kestä, että sulla on papukaija nimeltä Helga 😀
Hei! Mukava blogi. Meillä on aina hyvinä pihlajanmarjavuosina se ongelma, että marjat ovat todella huonolaatuisia. Niissä on niin paljon mustaa mähjää ja ruskeita marjoja, että perkaaminen on todella iso homma, eikä mitään meinaa saada kasaan. Olen huomannut että puistoissa marjat ovat paljon parempia, mutta asutaan aivan korvessa kaukana kaikista puistoista. Oman pihan pihlajat on istutettu kauan sitten suoraan saviseen peltoon ja niiden marjat ovat samalla tavalla huonoja kuin ympäröivissä metsissäkin. Ylhäällä on kyllä hiukan paremmat, se on totta. Pihlajanmarjamehu on niin hyvää, että jos vain marjat olisivat parempia, niin keräisin niitä vaikka kuinka. Yksi satsi mehua on tehty. Kiva olisi kokeilla pihlajanmarjasiirappiakin.
Sama ongelma on meilläkin. Kivistön oman pihan puut tuottavat vain rupisia marjoja. Mielellään niitä säilöisi enemmänkin 🙂