Talvisten sunnuntaiden rutiinit. Kahvia ja Hesaria, kukin omissa nurkissaan ja omiin aikoihinsa. Radio Suomi ja sunnuntaiaamun ohjelmat, kynttilöiden valo. Tässä vaiheessa vuotta kukaan ei vielä halua jäädä sunnuntaiksi mökille ja ajaa aikaisin maanantaiaamuna takaisin Helsinkiin: liian pimeää, liian hankalaa, liikaa talveen kuuluvia asioita, jotka voisi vahingossa unohtaa aamukiireissä.
Ensimmäisten kahvikuppien ja Hesarin jälkeen on aamiaisen aika. Aamiaisen jälkeen tiskataan, siivotaan, kannetaan puita. Hypätään autoon, jotta ehditään hyvissä ajoin kaupunkiin. Niinpä sunnuntaisin aamiainen on usein runsas, jotta ei tarvitse pohtia lounasta. Tänään uudelle kirpparilöytöpöytäliinalle katettiin ryynimakkara-pyttipannu eilisen raclette-illallisen perunatähteistä, ananas-päärynä-passionhedelmäsmoothie ja aamiaisjälkiruoka.
Jälkiruoka päätyi listalle vähän vahingossa. Kuviteltiin jaksavamme racleten jälkeen vielä makeaakin, mutta se olisi ollut sulaa hulluutta. Niinpä kuumensimme raclettepannun aamulla uudelleen ja toteutimme Liisan vision: hedelmiä, sulanutta suklaata, paahtuneita vaahtokarkkeja.
Katoimme pöytään jokaiselle yhden vaahtokarkilla tuunatun passionin puolikkaan ja yhden komean viipaleen päärynää, vähän timjamia ja suklaata. Herkut kuumaan raclettelapioon ja vastusten alle. Muutaman minuutin päästä pikkuruinen sunnuntaijälkiruoka oli valmis. Vielä kuppi kahvia, herkut mahaan ja hommiin. Mielessä ajatus siitä, että pian on jo niin lämmintä , että sunnuntaina ei aina malta lähteä Helsinkiin.
Kivistössä 
Miten nerokasta!
Sunnuntaiaamu Kivistössä kuulostaa täydelliseltä. Ja se valo, voi mahotonta, että sitä alkaa jo olla riemastuttavan paljon. Viikon päästä taas paljon enemmän.
(minun maaliskuuhun valoa tuo myö uusi taimivalo, joka on superkirkas ja -hyvä – taimet kasvavat paljon aiempaa paremmin, jei)
Valo on parasta! Kasvivalo pöhisee täälläkin, ja sormet syyhyää jo kasvimaalle, vaikka pirulainen on vielä täysin kuorrutettu lumella!
Hassua, kun katsoin ensin avauskuvassa olevan mustia legopalikoita, mutta suklaatahan ne ovatkin 😀
Siitä olisikin tullut hiukan erilainen sunnuntaitarina. Syömme aamiaisen samalla kun rakennamme jokaviikonloppuista lego-linnoitustamme…
Oi! suurena passionhedelmän fanina olen täällä ihan annoskateudesta vihreänä, tätä täytyy kokeilla!
No hyvä! Passionhedelmä-vaahtokarkki olikin meidän kaikkien ykkössuosikki.
Ja muuten tämä otetaan meidänkin perheen raclette repertuaariin!
Oikein!
Hyvä kirjoitus! Sait juuri yhden uuden katsojan blogillesi.
Saattaa olla hieman pölyttynyt postaus kommentoida,
mutta kommentoinpa siltikin.
Minusta paras pekoniresepti on uunissa lämmitetty puhdas
pekoni. Taita folio Z-kirjaimen muotoiseksii pekonien ala puolelle, jotta ilma pääsee kiertämään ja pekoneista valmistuu tasaisen rapeita ja meheviä.
Tein myös koosteen parhaista tavoista pekonin valmistuksessa :
)