Kevätpuuhissa: vadelman leikkaaminen

Vadelma3Kevät! Taimikasvatus, pihan siivous, kevätpuuhat ja inspiroivat puutarhaohjelmat. Ihana ruotsalainen Puutarhamaanantai, joka on vuosien varrella vaihtanut päiväänsä niin monta kertaa, että se on meillä enää vain Puutarhantai. Jokaisella ohjelmankatselukerralla, jokaisella siemenluettelon selaamisella, jokaisella puutarhablogin lukemisella niin valtavasti uusia ideoita, että aina istutus- ja kylvöaikaan on pakko myöntää, että tila loppuu kesken, taas pääsi mopo karkuun ja siemeniä ja taimia on liikaa.

Se on Kivistön kevään pahin tauti, ja siihen tehoaa vain pihahommien aloittaminen.

Viime viikonlopun lämmössä pääsin mielihommaani, vadelmapensaiden leikkaamiseen. Sen voi tehdä syksyllä tai keväällä, mutta olemme jättäneet sen alusta asti suosiolla kevään ensimmäiseksi puutarhatehtäväksi; syksyllä töitä riittää ja turnausväsymyskin yleensä iskee.

Kun saimme Kivistön ja sen vanhat vattupuskat haltuumme, tiesimme lähinnä, että vadelmaa leikataan. Miten tai miksi, siitä ei ollut mitään hajua. Niinpä nyt, kun voimme jo väittää olevamme kokeneita vattupuskien kuningattaria, ajattelin, että voisimme myös jakaa tietoa niille, jotka pähkäilevät samaa.

Miksi?

Leikkaamaton puska on aikamoinen sekasotku, kuten jutun ensimmäisestä kuvasta näkyy. Vadelmat tuottavat marjoja toisen kesän versoihin. Sen jälkeen ne eivät enää tuota mitään. Nämä edellisen vuoden vattuja tuottaneet versot pitää leikata pois, ja samalla vatukkoa tarpeen mukaan harvennetaan ja kaitsemisleikataan niin, että on hyvin tilaa kasvaa, eivätkä versot karkaile penkkien ulkopuolelle.

Vadelma4Miten?

Tärkeintä on leikata tyvestä kaikki vanhat oksat pois. Niiden löytäminen ei ole lainkaan vaikeaa: ne ovat kuivan oloisia, usein vaaleita, eikä niissä ole elonmerkkejä lehtisilmuista. Kun vain lähtee rohkeasti leikkamaan, tatsi löytyy kyllä nopeasti. Yllä kuva, jossa vasemmalla vanha satoa tuottanut, kuiva ja ränsistyneen näköinen leikattava verso, oikealla säilytettävä, jossa lehtisilmut näkyvät selvästi.

Leikkauksen voi tehdä syksyllä tai keväällä ennen kuin lehtisilmut puhkeavat. Kuten sanottu, suosimme käytännön syistä alkukevättä, ja joissain lähteissä mainitaan, että se onkin järkevämpi leikkuuaika, koska silloin vanhoista versoista ravinteet palautuvat juuristoon. Leikkauksen yhteydessä pensaistoa harvennetaan tarvittaessa niin, että pensasmetrillä on 15-20 versoa, ja yli 2-metriset versot typistetään, jotta sadon kerääminen on helpompaa.
Vadelma5Lopuksi talvella karkuun päässeet versot taivutellaan varovasti narutukien sisään ja löystyneet tuet kiristetään. Meidän ikivanhat perintötukemme antoivat viimein periksi kiristysoperaatiossa ja viime vuonna valmistellut uudet lienee pakko viritellä vihdoin paikoilleen.

Vadelma1Vanhat versot suositellaan polttamaan, jotta taudit eivät leviä. Eikös olekin aikamoisen tyydyttävän näköinen projekti, kun kaikki risut ovat kasassa, pensaat ojennuksessa ja alustat siistinä kevään tulla?

PS. Ylävalikosta löytyy nyt Puutarha-täppä. Kivistö on jonkinlaisessa uusiutumisprosessissa ja palailee todennäköisesti vähitellen takaisin alkuperäiseen ideaansa blogista, jossa puhutaan ruoan ja juoman lisäksi mökkielämästä, puutarhajutuista ja ehkäpä vielä myös DIY-projekteistamme.

Advertisements

16 thoughts on “Kevätpuuhissa: vadelman leikkaaminen

  1. Minulla on nyt melkein 10 v vanha Maurin makea pihalla, mutta jostain syysta se ei meinaa enää kasvaa. Mietin että onko siinä joku tauti, maa köyhtynyt ja/tai ruohoontunut liikaa vai mikä vaivaa? Viime vuosi oli kyllä huono vuosi, mutta ei hyvältä näytä nytkään. Onko teillä ideaa mikä sitä voisi vaivata?

    • Öhöm, no nyt sitten pitää heti lunastaa tämä vadelmakuningattaren titteli 😀

      Veikkaisin, että maasta vaan on loppunut paukut, jos terhakkaa versoa ei pukkaa. Meillä huonolla hapella ollut pensaikko sai hyvin lisää pontta (seuraavaksi vuodeksi tosin muistaakseni), kun vain laitettiin juurelle kunnon kerros uutta multaa ja kanankakkaa ja harvennettiin niitä surkeita huituloita ihan rohkeasti.

      Nyhdetään joka vuosi myös ruohot ja muut kunnolla pois ja paikkaillaan maantarvetta. Nyt olisi tarkoitus vihdoin kattaa alusta myös kunnolla multaamisen jälkeen – nokkoset kasvavat siellä parimetrisiksi ja tekevät poiminnasta extreme-urheilua.

      Jos rivissä on isoja aukkopaikkoja, joista ei nouse yksinkertaisesti mitään, käsittääkseni uuden taimenkin voi tuikata sinne vanhan sekaan paikkailemaan. Pidetään peukkuja, että saatte puskistoon virtaa!

      Ja ai niin, meillä tuon takana näkyvän syreeniaidan lähellä vadelman kasvu on surkeaa, aita niin kova vesi- ja muu syöppö. Jos siinä teillä on vaikka iso koivu vieressä, niille ei välttämättä vaan yksinkertaisesti riitä vettä.

  2. Sama homma olisi edessä, pitää vain vielä vähän parannella vielä olkapäätä ennen operaatiota. Meillä on perintönä ikivanhoja villivadelmia, jotka tuottaa isoja ihania meheviä vattuja. Yllättävän paljon keväisin saa saksia vanhoja versoja pois. Otan yleensä kaikki ylivuotiset pois ja kesällä rivistö on taas yltiötuuhea.

    • Yksi isoimmista asioista, joka on pitänyt opetella, on ollut se, että vähemmän on oikeasti enemmän. Kovalla kädellä karsiminen tuottaa parhaan sadon, vaikka aluksi ei malttanut nyppiä kasvimaan rivejä riittävän harvaksi tai poistella ompunraakileita, jotta jäljellejäävät kasvaisivat isommiksi. Sama vatturivien harvennuksen kanssa!

  3. “Eikös olekin aikamoisen tyydyttävän näköinen projekti, kun kaikki risut ovat kasassa, pensaat ojennuksessa ja alustat siistinä kevään tulla?” Porttiteoria: ensiksi järjestyksessä olevat risukasat, ojennuksessa olevat pensaat, sitten pikkulaatikot isojen laatikkojen sisällä :D. Tyydyttävää, indeed!

    • Entä jos musta tuleekin oikeasti organisoiva? (Onneksi huussissa on maljakossa kuivahtaneena vielä yhden Tyypin viime heinäkuussa tekemä kimppu. Että ihan ei tartte heti huolestua :D)

  4. Jei, puutarhaan liittyvät bloggaukset ovat erittäin tervetulleita! Naapurin puolelta levinnyttä vadelmaa voisinkin katsastaa leikkaus mielessä. Loistava ajoitus siis tällä tekstillä.

  5. Hyvä vattukuningatar, olipas kiva vattujuttu!
    Minä oon haaveillu kauan vattupuskista, mutta kun alla on kymmeniä vuosia vanha ruusurivistön jämä, on istutuspuuha jäänyt tekemättä – ruusun juurien ylöskaivaminen on hirmuinen homma.
    Mitkä on muuten teidän lemppari puutarhablogit?

    • Ah, me niin tiedetään ruusupuskat. Kiskottiin naisissa ikivanha kurtturuusupuska ylös, siinä tiesi tehneensä. Mutta kyllä on ihanaa, että se ei enää rehota tontin laidassa.

      Luen puutarhablogeja lähinnä eksyilemällä blogista toiseen. Yksi vakilistalaiseni on huumaava http://hernepensas.blogspot.fi, jonka lukulistalta lähden yleensä kierrokselle. Lisäksi olen jo pitään lukenut vahvasti kuviin perustuvaa siirtolapuutarhamökkiblogia http://www.oravankesapesa.net, ja käyn lueskelemassa Viherpihan blogeja, joissa kirjoittaa mm. ylläkirjoittavaan Kasvihormoni, johon tutustuin Lily-aikoinamme. Ja tietysti puutarhuroinnista kirjoittavat ruokablogit, yks oululainen Kokit ja Potit, Kipparin morsian, jolla on käynnissä ihana hyötypuutarha-sarja, Puutarhan ja hellan välissä..

      Jos jollain on listoilla must-seurattavia, jakakaa ihmeessä!

Jätä meille kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s