Puutarha-zen

Pellossa

Laitoimme toissaviikonloppuna maahan perunat ja sipulit ja kylvimme härkäpavut ja porkkanat. Oltiin liikkeellä ihan hyvissä ajoin, mutta projektia ehti edeltää muutama hätäinen viikon varrella lähetelty tekstiviesti: jotkut on jo kylväneet! Toisilla kasvaa jo! Näitsä ne kuvat?

On paha paikka, kun verkossa näkee niin helposti, mitä muut harrastajat tekevät ja missä vaiheessa tomaatintaimet muiden ikkunoilla ovat – on niin helppo verrata, hötkyillä ja ahdistuilla.

Moisen turhuuden välttämiseksi Kivistössä on jo muutama vuosi opeteltu puutarha-zeniä. Oppisuunnan mukaan ei tule tuijottaa muiden ikkunalautoja, taimien korkeuksia tai kasvimaan uria. Olen vähitellen oppinut, että vaikka toiset laittavat tomaatit jo helmikuussa kasvamaan, minulle riittää hyvin pussin kyljestä tihrustettu maalis-huhtikuu. Toisilla tomaateissa on jo nyt raakileita, mulla ei ole vielä kukkia – sekin on ihan ok, ihan turhaa hermostua tai ruveta salaa kateelliseksi. Syödään ne tomaatit, jotka kesällä kypsyvät, tähän mennessä niitä on ollut oikein mukavasti.

Kun vaan muistaa tarkistaa pussin kyljestä ja muusta lähteestä oikeat esikasvatus- tai kylvöajat, sato varmasti kyllä ehtii ennen kauden loppua, vaikka tehokkaammat olisivatkin olleet noh, tehokkaampia. Tekemällä oppii ja kokemus karttuu vuosi vuodelta. Itselle täytyy välillä muistuttaa, että on aivan turhaa yrittää kiirehtiä harrastusta, joka on luonteeltaan sellainen, että uuden asian oppimiseen ja kokeilemiseen menee yleensä kokonainen kasvukausi.

Yhtenä vuonna olen oppinut, että kurpitsa ei oikein välitä liian pitkästä taimikasvatuksesta, kun sain aikaan vain kukkia muttei ollenkaan hedelmiä tuottavia yksilöitä. Viime vuonna taas vedin zenisti kesäkurpitsan ja kurkun siemenet suoraan kasvimaalle, kun kevät vaan hävisi jonnekin, enkä muistanut esikasvattaa. Saimme erinomaisen kurpitsasadon, mutta emme yhtään kurkkua. Tänä vuonna taimikasvatan kurkut – ja kurpitsatkin, kun kerran riittää energiaa.

Mitäpä muuta? No ainakin, että latva-artisokka on meille liian iso kasvi ja että maapähkinä tukehtuu helposti kasvatuspussissa alkukesän rankkasateisiin. Kirvat ja kirpat ovat luonnonvoimia, joille ei vaan joskus voi mitään. Korianterista tulee auringossa meille liian kitkerää ja se jää syömättä. Kovakouraisuus ei ole valtti koulimisessa. Tsäkälläkin pärjää joskus – mutta ei aina. Että sellaisia viljelijöitä täällä, yleensä ihan onnekkaita, mutta aina onnellisia.

Joka kerta ei idä, kasva tai muuten vaan onnistu. Sellaista se on, ja ensi vuonna uusiksi (tai tänä vuonna taimitorille). Aika vapauttava ajatus, eikö?

DSC_2253Nämäkään spagettikurpitsat eivät koskaan kypsyneet vaikka saivat muhitella kasvihuoneessa.

Advertisements

11 thoughts on “Puutarha-zen

  1. Voi mikä hyvän mielen kirjoitus! Ja ihan samoja tunteita minullakin. Olen ollut onnellinen viljelijä suunnilleen neljännesvuosisadan ajan, paitsi jossain vaiheessa oli joku vuosi, että koin ahdistusta siitä, että KAIKILLA muilla oli kasvatukset pidemmällä, parempia ja suurempisatoisia, tämä siis siinä vaiheessa kun netistä löyty “uutena”i vaikka millä mitalla muiden kertomuksia. Onneksi pian opin jättämään ne omaan arvoonsa, ja ajattelin että kivat muille, että on lämmintä eteläseinustaa, kasvihuonetta, multavaa maata, eksoottisia siemenilä ja sen sellaista. Mutta minä olen tyytyväinen siihen aariin kovaa ja kylmää savimaata, kylmään nmökkipaikkaan ja postimerkin kokoisen pihaan, johon ei mahdu kasvihuohetta eikä paljoa muutakaan. Että olosuhteisiin nähden asiat on hyvin, ja onnellinen viljelijä voi löytyä kylmän savimaankin ääreltä.

    • Ihanaa, että jaat tuntemukset! Meilläkin on aika varjoisa tontti, ja sitäkin olen jaksanut kytätä että muilla raparperit nousee meitä aiemmin-pohjoisemmassakin! Kuinka typerää. Zen on kivempaa.

      (Vaikka se raparperi aina vähän kyllä tottapuhuen kaivelee)

  2. Voi, jostain pitäisi tuota zeniä hankkia, saisiko sitä siemenpusseissa ;)? Viime vuonna laitoin perunat juhannuksen jälkeen kun kesäkuu oli mitä oli, ja hyvin tuli satoa. Osan viljelmien kanssa heitin taas kirveen ihan kaivoon, ja rikkaruohot valtasivat hienosti. Nyt kasvimaata kääntäessä sitten heiteltiin kompostiin viimevuotisia sipulinsiemeniä…

    Tähän kevään ruuhkahurmaan voisi kyllä osata suhtautua zeniläisellä asenteella paremmin, ja nauttia siitä että harrastaa kasvimaata. Muistaakseni harrastuksesta tässä oli kyse 🙂

    • Mun kokemuksen mukaan siemenpusseissa myydään vain zeninsalpaajia.

      Eilen esimerkiksi zen oli heikoilla, kun tajusin, että siemenestä kasvatettuihin, huolellisesti talvehditettuihin chileihin oli kotona juuri ennen mökille ja kasvariin siirtoa iskenyt joku ötökkä ja todennäköisesti kolme kaunista jo uusia hedelmiäkin tuottavaa kasvia on mennyttä. Sitten muistin, että onneksi lemon dropit ovat mökillä voimissaan ja huomenna on iso taimitori. Turha itkeskellä, kun ei sille mitään voi.

      Ihanaa, että muutkin tunnustavat – meillä jäi loppukesästä rikkaruohojen nyppiminen kokonaan kaiken muun projektin alle ja nyt sitten maksellaan hintaa, kun laitetaan kasvimaata kuosiin. Tänä vuonna tehokkaammin! (ehkä, toivottavasti)

  3. Kylläpäs helpotti lukea välillä näin zenistä suhtautumisesta puutarhaan, kun muuten tuntuu tänä keväänä tulleen vastaan vain niitä valtoimenaan rehottavia ja jo hyvän aikaa kukkineita tomaattipuskia. Ihan meinasi ahdistus omista minitaimista iskeä, mutta ehkä nyt kuitenkin vaan hengittelen syvään, pidän kasvarissa mullat tasaisen kosteana ja tyydyn juurikin sellaiseen satoon kuin tänä vuonna on tullakseen. 🙂 Ainakin pinaatti näyttää kasvavan hyvin, joten ihan tyhjin käsin ei ainakaan jäädä. Kiitos!

Jätä meille kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s