Kivistön raparperipuskat ovat edelleen vähän laihanlaiset, mutta kyllä sieltä satoa saadaan herkkuihin, vaikka sitten hillotarpeet pitäisikin ostaa kaupasta. Siirsimme ne muutama vuosi sitten kunnon penkkiin aiemmasta ahtaasta kujasta, jossa energiaa riitti vain ohuisiin rääpäleisiin. Uusi penkki on hiukan varjoisa ja taitavat kasvit edelleen kerätä itselleen hiukan energiaa, sen verran hitaasti satomme kasvaa megalannoituksista huolimatta.
Niinpä olemme alkukesästä turvautuneet kaupan kotimaisiin varsiin. Niistä tein jälkiruoan, johon törmäsin kotona ruokalehtipinoja siivotessani. Se on kevään 2013 Lantiliv Mat & Vinistä, jonka muistaakseni ostin juuri tämän ihanan valko-pinkin kansikuvaohjeen vuoksi, ja jota en koskaan lopulta muistanut tehdä.
Maljoista lusikoitavan herkun pohjalle keitetään raparperikompotti, jonka päälle kerrostetaan pikaisesti valmistuva täyteläinen vaniljakastike. Komeuden kruunaa pinnalta paahdettu italialainen marenki. Ruotsalaiset ehdottivat tätä neljän hengen annokseksi, mutta meillä oli viidestään täysi työ päästä lasien pohjalle. Suosittelen tätä reseptiä alle syödystä ruokamäärästä riippuen 6-8:lle, ja laseiksi jotain vähän pienempää kuin nuo Hobstarit.
Jos raparperisi on läpivihreää kuten meillä, kompotin seassa voi keitellä punaisia kuoriviipaleita väriä tuomaan – meillä ei ollut, eikä kompottimme saavuttanut kansankodin täyttä pinkkiä tunnelmaa.
Raparperikompottia vaniljakastikkeella ja italialaisella marengilla
6-8 annosta
Raparperikompotti
500 g raparperia
1 liivatelehti
1/2 vaniljatankoa
1 dl vettä
1,75 dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
Vaniljakastike
1/2 vaniljatanko
1 keltuainen
2 rkl sokeria
1,5 dl vispikermaa
Italialainen marenki
2 dl sokeria
1 dl vettä
2 valkuaista
ripaus suolaa
Tarvittavat erikoisvälineet: lämpömittari sokeriliemelle, pieni keittiöliekinheitin
Valmista kompotti: huuhtele ja kuori raparperit ja leikkaa varret muutaman sentin pituisiksi paloiksi. Laita liivatelehti kylmään veteen likoamaan. Halkaise vaniljatanko ja rapsuta toisen puolikkaan siemenet. Laita vesi, vaniljan siemenet ja puolikas tanko sekä sokeri kattilaan ja keitä 5 minuuttia. Lisää raparperi ja keitä toiset 5 minuuttia.
Kiehauta sitruunamehu kattilassa ja ota pois levyltä. Sulata liivate mehussa ja sekoita kompotin joukkoon. Nosta kulhossa tai tarjoiluastioissa jääkaappiin viilenemään ainakin tunniksi – kahdeksi, mieluiten puolikkaaksi päiväksi.
Seuraavaksi vaniljakastike: rapsuttele toisen vaniljatangon puolikkaan siemenet ja vatkaa kulhossa keltuaisen ja sokerin kanssa vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Vatkaa kerma hyväksi vaahdoksi ja sekoita se keltuaisvaahtoon. Vaniljakastike kestää kuohkeana viileässä muutaman tunnin keltuaisvaahdon ansiosta, eli sen voi tehdä hiukan etukäteen.
Iltalialainen marenki: Vatkaa valkuaiset suolahippusen kanssa suuressa kulhossa kuohkeaksi ja pysyväksi, muttei kovaksi vaahdoksi. Keitä sokerista ja vedestä sokeriliemi ja anna kiehua, kunnes se on 120-asteista. Ole loppuvaiheessa tarkkana, lämpötila nousee vauhdikkaasti. Vatkaa kuuma sokeriliemi valkuaisvaahdon sekaan valuttaen ohuehkona nauhana – kuuma liemi kypsentää marengin. Laske sokeriliemen lisäämisen jälkeen hieman vatkausnopeutta ja vatkaa marenki viileäksi. Nosta se pursotinpussiin.
Kokoa annokset heti marengin valmistuttua: laita tarjoiluastian pohjalle kompotti ja sen päälle vaniljakastike. Pursota marenki päälimmäiseksi. Paahda keittiöliekinheittimellä marengin pinta kauniiksi ja tarjoile heti.
Resepti vaikuttaa varsin houkuttelevalta. Jospa löytäisin jostain hyvää raparperia…
Resepti on tosi kiva! Meidän kaupoissa on kyllä ollut ihan hyviä ja maukkaita varsia, toivottavasti löytyy 🙂
Ompa nätit!
-Heidi
http://tiskivuorenemanta.blogspot.fi/
Joo! Ruotsalaiset osaa 😉
Upeat jälkkärit! täytyykin pyytää äitiä tuomaan mökiltä lisää raparperiä 😉
Ihanaa, että pääset äidin raparpereista jaolle! Otetaan varmaan uusinta juhannuksena. Sitäpaitsi tuo vaniljavaahto toimii tosin hyvin keitetyn kastikkeen pikakorvaajana, testattiin viikonloppuna 🙂
Oi mikä herkku! Meilläkin kärsitään heikosta raparperisadosta. Pitäisi vaihtaa niiden paikkaa, jospa ne siitä innostuisi. Onnea on tuttujen rehevät puskat! 🙂
Se on jotenkin lannistavaa, kun joku, joka kasvaa kaikilla ihan hulluna, on itsellä täysin rääpäle. Mutta syödään se mikä saadaan ja käydään kaupassa, jos loppuu kesken 🙂
Ihanan kuulloista! 🙂 Tulee hieman mieleen raparperi-inkivääribritakakku, jota meillä syötiin juhannuksena.
https://ssiiri.wordpress.com/2015/06/21/suven-suloisin-raparperi-inkivaaribritakakku/
Pohdimme myös britaa juhannukseksi, mutta lopulta meillä oli aivan liikaa suunnitelmia kaikkien toteuttamiseen 🙂
Niin käy helposti. 😉 Itse vähensin keittoaikaa korvaamalla yhden aterian juustoilla. 🙂