Kivistössä paistaa tänään aurinko. Aloitimme viikonloppuna pihan suurimman perennan uudistustyön: kaivoimme kaikki kasvit ylös ja jaottelimme pidettäviin, rikkoihin ja pois laitettaviin. Tänään on edessä kaivuutyö ja uuden pohjan perustaminen sekä kasvien juurien peseminen rikkojen juurista. Valmista pitäisi olla viikon puolessa välissä. Loppuloman muutamat päivät käytämme sitten työn ihailuun.
Käsillä olevaa urakkaa ei tehdä ihan pienellä energiamäärällä. Sen huomasimme eilen, kun aamiaispuuron jälkeen oli nälkä parissa tunnissa ja lounaan jälkeen puolessatoista. Niinpä tänä aamuna söimme kunnon munakokkelin, sillä pitäisi jaksaa. Tässä ei nyt luonnonjugurtilla tai viilillä pärjätä.
Kivistöllä on muodostunut kesäperinteeksi viilin tekeminen kerran-pari kesässä, yleensä siihen aikaan, kun omalta pihalta voi poimia marjoja samettipintaisen herkun päälle. Teemme viilin aina luomukulutusmaidosta. Luomumaidon rasvaa ei ole pilkottu, joten se pääsee nousemaan herkulliseksi keltaiseksi kerrokseksi viilin pinnalle samettisen pintahomeen seuraan.
Helpompaa aamuherkkua ei ole! Vaikka kaupan valmiit viilit ajavat pitkälti saman asian, mikään ei korvaa sitä, että saa lusikoida omaa tuoretta viiliä savikulhosta. Koska joskus fiilis on se, joka ratkaisee.
Itsetehty viili
Luomukulutusmaitoa
1 purkki viiliä
Kulhoja
Nosta kulhon pohjalle reilu teelusikallinen viiliä siemeneksi. Katso että mukana on myös samettipintaa. Kaada viilin päälle hieman maitoa ja sekoita. Kaada maitoa kulhoon muutama desi ja jätä sekoittamatta keittiön pöydälle peitettynä noin vuorokaudeksi. Nosta sen jälkeen jääkaappiin viilenemään.
Muista, että viilin rakenne ei tykkää kovasta ravistelusta. Nostele siis kulhoja varovasti!
Kivistössä 
Oi, meillä tehtiin lapsuudenkodissa aina viiliä, mutta sen tekeminen on itseltä unohtunut johonkin. Aika tehdä korjausliike… 🙂
Se jää ehkä sen takia, että viiliä saa niin helposti kaupasta. Mutta tunnelmallista se kyllä on! Ihan sen takia kannattaa korjata 🙂
Joo, muistan mummulasta pieniin kristallisiin jälkiruokamaljoihin tehdyt viilit. Kauniimpaa tarjoiluastiaa saa hakea. Marjoja ja juoksevaa hunajaa pinnalle. Oh nam. 🙂
Oi, kristallimaljoihin! Miten suloista.
ja täälä minä, rouva joka sirottelee viilinsä päälle sualaa ja nauttii sen näkkileivän kera.
Hmm. No kaipa sinä niin saat tehdä 😀
Oi, itse tehty viili on hyvää ja pehmeää, pitääpä muistaa koettaa tehdä. Mitä kulutusmaito muuten on, onko se sinistä vai punaista? Maitotilalla aikoinaan kasvaneena kyllä termi on tuttu, mutta nykyään vieraantuneena osaan vaan ajatella värejä. T. vaaleansinisen luomumaidon ystävä
Se on sitä punaista! Hassu nimi muuten tuo kulutusmaito 🙂
Kotitekoinen viili oli lapsuudessani ihan arkipäiväinen juttu, ja nyt jos sitä joskus sattuu itse tekemään, niin se tuntuu niin juhlalliselta ja arvokkaalta 🙂 Että oikein viiliäkin itse tehden! Meillä äiti laittoin lusikallisen viiliä kulhoon ja pyöräytti sillä vähän reunojakin. Niin minäkin olen sitten omassa taloudessa tehnyt.
Naureskelin samaa, kun tein tätä juttua ja fiilistelin viilin ihanuutta. Tekeminen on suorastaan ylisana tässä viilihommassa, kunhan nyt nakkelee kulhoon maitotuotteita 😀 Meidän äiti teki vielä 80-luvulla kesäisin itse välillä viiliä ihan arkipäiväisesti, vaikka suurimmaksi osaksi laiturinnokassa syötiinkin kaupasta hankittua.
Äidiltä opitut työskentelytavat on parhaita!