Kivistön omenasato on tänä vuonna surkea. Viime vuoden jättisadosta uupuneet puut pitävät lepovuotta ja ne muutamat omput, jotka ressukat ovat jaksaneet kasvattaa, ovat täynnä pihlajanmarjakoita. Eipä taida hammasrivistö upota tänä syksynä yhteenkään oman puun omenaan. Karviaisista sen sijaan ei ole pulaa.
Niitä on muussattu soseeksi litroittain, pakastettu mehua varten ja osasta tehtiin taivaallisen hyvää karviaisviinietikkaa. Kauniin punainen etikka on helppoakin helpompi valmistaa ja se sopii hyvin muun muassa tämänkertaisen ankkasalaatin kastikkeeksi.
Kirpeänmakeat karviaiset itsessäänkin ovat oiva ankan rasvaisuuden taittaja. Niinpä kävin poimimassa tähän salaattiin muutaman desin verran marjoja, löysimme metsästä sopivasti pari kourallista kantarelleja ja kaupasta myskikurpitsaa. Lopputuloksena herkuttelimme muhkean syksyisellä salaatilla. Jos sienistä ei piittaa tai niitä ei ole, salaatti toimii mainiosti ilmankin.
Ankka-karviaissalaatti
4-6:lle
2 ankanrintaa
1 pieni myskikurpitsa
1 rkl öljyä sekä suolaa ja mustapippuria
1 dl cashew-pähkinöitä
n. 5 dl kantarelleja
1 pkt (80-100 g) nuoria pinaatinlehtiä (babypinaatti)
1,5-2 dl karviaisia
Kastike:
3 rkl karviais- tai omenaviinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
2 tl hunajaa
mustapippuria ja suolaa
Ota ankanrinnat n. 1-1,5 tuntia ennen paistamista huoneenlämpöön.
Kuori myskikurpitsa, leikkaa se halki, poista siemenet ja leikkaa puolikkaat noin 1,5 cm paksuisiksi viipaleiksi. Laita viipaleet uunipannulle, pirskottele öljyllä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda 180 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes viipaleet ovat kypsiä. Nosta odottamaan, kurpitsa saa olla haaleaakin tässä salaatissa.
Paahda cashew-pähkinöitä hetki kuumalla kuivalla pannulla ja kaada pieneen kulhoon jäähtymään. Paahda kantarelleja pannulla, kunnes niistä on irronnut suurin osa nesteestä.
Huuhtele pinaatti hyvin ja kuivaa se. Sekoita kastikkeen ainekset pienessä kulhossa.
Viillä ankanrintoihin nahkapuolelle viiltoja lihaan saakka. Laita rinnat kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin ja kuumenna. Ruskista, kunnes nahka on ruskeaa ja rapeaa kauttaaltaan. Käännä fileet ympäri ja ruskista toiseltakin puolelta.
Mausta ankarinnat suolalla ja pippurilla ja laita 180-asteiseen uuniin 10 minuutiksi. Jos käytössäsi on lihalämpömittari, nosta rinnat uunista, kun sisälämpö on karvan yli 50 astetta. Kääräise liha folioon ja anna vetäytyä hetki.
Ota ankanpaistopannulta noin ruokalusikallinen rasvaa paistinpannulle ja kuumenna. Paista kantarellit ankanrasvassa ja mausta keveästi suolalla.
Kokoa salaatti isolle vadille: nosta pohjalle pinaatti ja sen päälle kurpitsaviipaleet. Kaada kastike salaattipohjalle. Lisää kantarellit. Viipaloi ankka ja nosta viipaleet salaatin päälle, kaada vielä lihasta irronneet nesteet viipaleille. Ripottele päälle pähkinät ja karviaiset ja tarjoa.
Karviaisviinietikka
5 dl karviaisia
7,5 dl valkoviinietikkaa
1,5 rkl sokeria
Laita huuhdellut karviaiset sopivan kokoiseen lasipurkkiin. Tuiki marjoihin reikiä esim. teräväpiikkisellä haarukalla. Kaada perään sokeri ja valkoviinietikka ja ravistele purkkia niin, että sokeri sulaa. Jätä huoneenlämpöön 2 viikoksi. Siivilöi lasipulloon ja säilytä, kuten muitakin viinietikoita.
P.S. Tryffelilässä on myös tänä syksynä nautittu suuresta sadosta ja yhdistetty ankkaa ja karviaisia.
Mikä syyssalaatti! Ankka ja karviainen sopii niin hyvin yhteen!
Juu, match made in heaven!
Ihana sesonkisalaatti! Ja kiitos tuosta karviaisviinietikasta. Karviaiset syödään meillä tavallisesti sellaisenaan ja nyt on pientä kylläisyyttä havaittavissa, joten tämä menee testiin!
Kiva kuulla! Ilmeisesti tänä vuonna on vähän jokaisella ollut ihan riittävästi karviaisia pensaissa 🙂
Vau, mikä vinkki! Nyt taidankin kipaista karviaispensaalle ja testata tätä. En ole koskaan maustanut viinietikaa itse, joten ajatuksesta aukesi ihan uusi maailma. Kiitos!
Käy sitten kertomassa, mitä tykkäät! Meistä karviaisetikka on herkkua. Vadelmista kannattaa tehdä myös, se on erinomaista 🙂