Kivistön hankkimisesta lähtien olen haaveillut pöydän kattamisesta omenapuun oksien alle elokuisessa lämpöisessä pimeässä illassa. Tänä vuonna kaikki tähdet olivat vihdoin oikeassa asennossa: kattila täynnä punaisia tuoksuvia rapuja, lämmin ilta ja kirkas taivas eikä hyttysiä missään.

Pihan suurimpaan omenapuuhun tuvan nurkalle viriteltiin lamppurivistö odottelemaan pimenevää iltaa.

Kivistön juhlia varten hankitut retkipöydät kaivettiin esiin ja kannettiin penkkeineen  omenapuun alle. Penkeille levitettiin lampaantaljat ja kattaminen aloitettiin valkoisilla liinoilla.

Pöytään katettiin alkuun Österbottens-juustopiirakalle lautaset ja lasit Burgundin punaviinille. Rapuja varten riveihin järjestettiin veitset ja välineet, vanerialustat ja samppanja- ja snapsilasit.

Kellarista haettiin parin vuoden takaisen viininhakureissun viimeisiä samppanjapulloja. Juhlapöytään pääsevät aina myös Kivistön lasiaarteet, vanhat ja ohuet Sarpanevan siniset ja violetit juomalasit, joita kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä.

Ravut nosteltiin jalalliselle vadille ja niille laitettiin pieni sivupöytä rautajalkaisesta lasipöydästä, joka pääsee aina juhlissa tositoimiin. Rapuja valaisivat tämän vuoden kirpputoriostokset, sympaattiset pienet Nanny Stillin Riihimäen lasille 80-luvun alussa suunnittelemat kirsikkakuvioiset Kirsi-öljylyhdyt.

Illan hämärtyessä nostelimme lyhtyjä puun oksille ja telineisiin. Kaivon kannelle ja pöytään sytytettiin kynttilät. Istahdettiin alas ja nautittiin. Hämärä vaihtui pimeäksi, paahtoleipiä rakennettiin, rapujen päitä laskettiin, maarianheinällä maustettua snapsia maisteltiin, suunniteltiin seuraavaa viininhakureissua Ranskaan, kerrottiin tyhmiä vitsejä ja käkäteltiin niille. Kun rapuvati saatiin vihdoin yöllä tyhjäksi, raivattiin pöytä ja pelattiin yksi peli pimeämölkkyä ennen pehkuja.

Seuraavana aamuna hymyilytti, kun noukin kyydistä tipahtaneita saksia pihamaalta.