Katkeranmakeaa: Campari-veriappelsiinikakku

Campar-veriappelsiinikakkuTervehdys helmikuu ja samalla Kivistön vuosi 2016! Blogi ja mökki ovat uinuneet alkuvuoden talviunta sievän valkoisen lumivaipan alla. Paukkupakkasilla kylmä hiipi nurkista tupaan ja villasukat olivat tarpeen. Vaikka talvinen Kivistö on hyvin suloinen ja kodikas jäälyhtyineen, takkoineen ja talvisaunoineen, olen jäänyt monena kylmänä viikonloppuna suosiolla kaupunkiin.

Muutama viikko sitten viikonlopun alla pakkanen kävi yli kolmessakymmenessä, mutta lupasi lauantaiksi lauhtumista sen verran, että uskaltauduin viettämään viikonlopun maalla.

Olin juuri ostanut pitkään haaveissa olleen Polpo-keittokirjan, joka on kokoelma samannimisen lontoolaisravintolan kiinnostavia ja sopivan simppeleitä venetsialaisvaikutteisia reseptejä. Kirjan vuoksi pakkasin viikonlopuksi kassiin ison kasan veriappelsiineja.

Iskin heti ensiselailulla silmäni veriappelsiininkuorella maustettuun kakkuun, joka hukutetaan vahvanpunaiseen, suloisen makeaan ja sopivasti katkeraan veriappelsiini-Camparisiirappiin. Eikö kuulostakin just oikealta, sellaiselta, joka kuuluu tällaiseen keskitalven tunnelmaan ja juhlistamaan Kivistön hidasta heräämistä uuteen vuoteen? Etenkin kun ollaan ruokaihmisten keskuudessa hiukan mystistä hulluutta aiheuttavan veriappelsiinisesongin keskellä, tämä on melkoisen pakko-leipoa -resepti.

Olen muuttanut alkuperäisen reseptin grammoja deseiksi ja vähentänyt sokerin määrää, joka tuntui äkkimakean välttelijästä hiukan korkealta. Lopputulos on edelleen makea, mutta maussa tuntuu mukavasti appelsiininkuoren raikkaus ja Camparin keveä katkeruus. Reseptissä kakkuun käytetään hienoa semolinajauhoa, jota täältä on vaikea löytää. Käytin jauhoina pastajauhoja, jotka ovat sekoitus semolinaa ja durumvehnäjauhoja. Jos kokeilet yleis- tai kakkuvehnäjauhoilla, kerro, miten ohje niillä toimii!

Campari-appelsiinikakku

Campari-veriappelsiinikakku

4 veriappelsiinin kuori pestynä ja raastettuna
3,5 dl turkkilaista jogurttia
3 dl sokeria
4 kananmunaa kevyesti vatkattuna
250 g sulatettua ja jäähdytettyä voita
4,25 dl jauhoja
2 dl mantelijauhetta

Siirappi:
8 veriappelsiinin mehu
1 dl Camparia
2,5 dl sokeria

Sekoita appelsiininkuoriraaste, jogurtti, sokeri ja jäähtynyt voisula puuhaarukalla tasaiseksi, lisää kananmunat. Sekoita mantelijauhe ja jauhot keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita tasaiseksi, kaada voideltuun halkaisijaltaan 23 cm kakkuvuokaan ja paista 170 asteessa 30-40 minuuttia, kunnes kakku on keskeltä kypsä (kokeile hammastikulla).

HUOM! Jos tiedät uunisi erityisen tehokkaaksi, voit kokeilla jo 20 minuutin päästä joustaako kakun keskusta takaisin, kun painat keskeltä varovasti sormella – jos joustaa, tee hammastikkutesti. Alkuperäisessä ohjeessa paistoaika on 20 minuuttia, mikä ei meidän uunissamme riittänyt mihinkään.

Kun kakku paistuu uunissa, keitä siirappi: purista veriappelsiinien mehu (muista käyttää myös ne, josta käytit kakkuun kuoret) ja siivilöi mehu kattilaan. Lisää sokeri ja Campari, ja kuumenna kiehuvaksi. Kuori siirapin pinnalta keiton aikana vaahto. Keitä siirappia, kunnes jäljellä on noin 1/3 ja siirappi on paksuuntunut, mutta yhä kohtuullisen juoksevaa.

Nosta lämmin kakku tarjoiluastialle ja rei’itä se kauttaaltaan hammastikulla. Kaada lämmintä siirappia kakulle useammassa erässä. Jos siirappia valuu paljon lautaselle, lusikoi sitä takaisin kakulle.

Kun suurin osa siirapista on imeytynyt, kannattaa ryhtyä herkuttelemaan. Lämpöisenä kakku on parhaimmillaan! Kirja suosittelee seuraksi vaniljajäätelöä, minusta kakku ei kaivannut mitään. Varaudu löytämään itsesi illan mittaan moneen otteeseen kakun ääreltä suoristelemassa reunoja…

Advertisements

10 thoughts on “Katkeranmakeaa: Campari-veriappelsiinikakku

  1. Tervetuloa takaisin, on jo kaivattukin! 🙂 Tästä reseptistä muistui mieleeni yli 10 vuotta sitten kokeilemani sitruuna-unikonsiemenkakku (tai leipä, miten vaan), joka uunista tulon jälkeen myös tökittiin täyteen hammastikkureikiä ja valeltiin ruhtinaallisella määrällä sitruunaista lientä. Tämä kuulostaa kyllä vielä paremmalta kakulta ja niin kauniin väriseltäkin!

    • Juuri tuo väri + veriappelsiini + Campari (tietysti) tässä vetosivat minuunkin. Liisa teki ennen joulua kakun mantelijauhoista ja imeytti siihen mandariinisiirapin. Sekin oli herkkua, mutta pelkkään manteliin tehtynä toooosi tuhtia. Sitrukset on ihania 🙂

  2. Tämä melkein menee drinkkivinkistäkin, sen verran tuota Camparikastiketta näytti menevän 😀 Kiva kun postaus taas tuli, lisää pian, please!

  3. Makujen maailma on ihmeellinen, varsinkin tuo Campari-veriappelsiinisiirappi! Täytyypä kokeilla ihan ohjeen mukaan, kunhan saan tuolta kylältä haettua putelin. Ihastuin ja retkahdin tuohon veriappelsiinimehun ja itse tuon sitrushedelmänkin makuun, toistamiseen, muutama viikko sitten. Olin tehnyt aikaisemmin appelsiinihilloa ja seuraavaksi ajattelin tehdä veriappelsiinihilloa, mutta huomasin, että pyytämäni kauppakassini sisältö olikin muuttunut verigreipeiksi. No sitten tein verigreippihilloa, jolla on varmasti käyttöä, sillä se on niiiiiiiiin hyvää. Kaikesta uudesta innostuneena yhdistin yhteen purkkiin appelsiinihilloa ja verigreippihilloa ja makuelämys oli sitä luokkaa, että lusikoin komboa suuhuni silmät kiinni nauttien. Molempiin hilloihin tuli mukaan myös sitruunaa ohjeiden mukaisesti. Kolmen sitruksen hillo onkin kreikkalaisten kansallisherkku, enkä yhtään ihmettele, päinvastoin! Nälkä kasvaa syödessä ja eihän se kokeilu siihen loppunut, sillä tein granaatiomenoista ja -mehusta granaattiomenahilloa (-hyytelöä) ja lopputulos oli vähintään yhtä maukasta ja hivelevän hyvää kuin edellistenkin. Seikkailuni makumaailmoissa Välimeren alueella, Kreikan ja Marokon välillä, oli enemmän kuin onnistunut. Eikä tässä vielä kaikki … laiton juuri paistettujen pikkulettujen päälle lusikallisen mascarponejuustoa, lusikallisen 3:n sitruksen hilloa ja lusikallisen granaattiomenahyytelöä ja makuelämys oli taivaallisen hyvää, enkä kehtaa edes sanoa montako lettua söin 🙂 Nykyisellään aitoa gruusialaista granaattiomenamehua löytyy isommista marketeista (venäläisten tarvikkeiden hyllystä), mutta itse granaattiomena on enemmältikin sesonkituote. Muutama vuosi sitten lorautin vadelmamehua marja-aroniamehun sekaan ja kombon maku on erehdyttävän paljon samaa kuin granaattiomenamehunkin maku, veikkaan, että viisaampikin menisi lankaan. Huh, melkoinen aasinsilta marja-aronia-vadelma-veriappelsiinisiirapille tai granaattiomena-veriappelsiinisiirapille, joista jompaa kumpaa ajattelin lorauttaa ohjeen mukaisen kakkusi päälle.

Jätä meille kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s