Kivistö 2.0

Uusi vuosi, uuden alku – enemmän kuin muutama kuukausi sitten saatoimme kuvitellakaan.

Viime kesänä huomasimme että lattialistojen alta puski jotain ruskeaa pölyä. Tulimme siihen tulokseen, että meillä on todennäköisesti lattiasieni – tehokas tuhoaja, joka saa voimansa kosteudesta ja syö lattian muussiksi pikana. Se nopeutti suunnitelmiamme Kivistön rempasta – oli aika purkaa seinät ja lattia, katsoa pohjan ja hirsien kunto, vaihtaa tarvittavat ja tehdä uusi sisäkuori, joka pitäisi paremmin kylmän poissa. Samalla kuisti saisi eristeet ja kasvien talvehdittamiseen olisi vihdoin tilaa.

Alkoi Kivistön remppaprojekti.

Löysimme hyvän remppahemmon. Pakkasimme, heitimme pois, veimme myytäväksi. Vuokrasimme varaston ja täytimme navetan.

Keskityimme Liisan kanssa etsimään tapettia ja haaveilemaan keittiöstä. Ja uudesta kasvihuoneesta lahoavan tilalle – kauniista ja kiiltelevästä, jossa koko ensi kesä kuluisi mahtavan sadon kasvaessa kohisten.

Seinien purkamisen edistyessä tipahteli pieniä uutisia: ihan kohtuulliselta näyttää. Lattiasienipuru olikin todennäköisesti puupölyä. Hirsiseinät on silloin 100 vuotta sitten rakennettu pätkistä, mutta eipä hätää, kyllä tästä vielä mökki saadaan.

Sitten pienten uutisten perään tippui pommi. Lattiaan edennyt purkaminen paljasti katastrofin. Perustusten tilalla onkin vain maan päälle kasattuja lautoja ja olkia, hieno kivijalka on hirsien päälle ladottuja liuskekiviä. Uuden rossipohjan voisi kyllä periaatteessa rakentaa tunkkaamalla talo, mutta pikkupätkistä koottu runko lysähtäisi prosessissa. Ikkunoiden ympärillä olevat hirret ovat joskus vuosikymmeniä sitten saaneet kosteutta ja niistä menee peukku läpi. Keittiön vesiputket on tehty sinnepäin ja vuotokohdassa kasvaa epäilyttävää hometta.

Ainoa järkevä vaihtoehto olisi lanata vanha maan tasalle ja tehdä uusi.

Kivistö 2.0 sai alkunsa. Siitä täällä jatkossa kerrotaan – suunnittelusta, fiiliksistä, rakentamisesta ja siitä millaiseksi elämä Kivistö 2.0:ssa muodostuu. Ja siitä saadaanko se uusi kasvihuone kuitenkin.