Yleensä tähän aikaan vuodesta käy jo kova sutina puutarhasuunnitelmien ja esikasvatusten parissa. Tänä vuonna keväthuumapuuhat jäävät meiltä suurelta osin väliin. Epävarmuus siitä, millainen rakennuskevät ja -kesä (ehkä jopa -syksy) meille on tulossa, saa himmailemaan puutarhapuolella. Totesimme Marin kanssa molemmat, ettei tällä hetkellä voi lukea puutarhalehtiä, kun tulee vaan paha mieli (pitikin tilata Viherpiha juuri nyt).
Tapasimme joitakin viikkoja sitten suunnittelijan käynnistääksemme rakennusprojektin konkreettisesti. Kaikenlaisista järkytyksistä tässä on saanut toipua mutta tuon tapaamisen aikana saimme muutaman lisää.
Näillä näkymin meidän pitää keksiä maakellarille joko vaihtoehtoinen paikka tontilta tai sitten luopua siitä kokonaan. Rossipohjaan sitä ei voi yhdistää, jotta alapohjan tuuletus ei kärsisi. Toinen ikävä asia on se, että kaikki vanhat omenapuut tulevat todennäköisesti olemaan liian lähellä rakennusta nykyisten säädösten mukaan. Olimme Marin kanssa henkisesti valmistautuneita siihen, että yksi ihan nykyisen mökin nurkalla oleva iso puu joudutaan kaatamaan. Emme siihen, että kaikki omenapuut ovat uhan alla. Jos yhtään vanhaa puuta ei saada säästettyä, muuttuu pihan ilme todella radikaalisti. Saatoin jo tirauttaa muutaman kyyneleen.
Jos edes yhden puun saisimme säästää, soisimme sen olevan tuo alla oleva kaunotar, joka tuottaa suotuisina vuosina ihan parhaat soseomput, ja jonka alle olisi jatkossakin ihana kattaa juhlapöytä. Ja sanoinko jo, että se on kaunis?
Murheita siis on mutta asiat edistyvät. Kohta päästään aloittamaan lupaprosessi, kun rakennuspiirustukset saadaan hiottua valmiiksi Rakennustoimisto Kasetconin Pekan johdolla.
Näin ensimmäiset piirustukset alkuviikosta ja kyllähän ne herättivät tunteita. Purkutuomion jälkeen on ollut selvää, että rakennetaan uusi. Vaikka sitä ajatusta on tässä hellinyt jo pian useamman kuukauden, en ollut valmistautunut siihen, että mökki näyttää paperilla omakotitalolta. Ei se huono asia ole, mutta vaatii vähän totuttelua. Vanhasta mökistä on tarkoitus käyttää uudelleen kaikki ikkunat, joten ihan pelkkää uutta ja kiiltävää ei ole tulossa. Ja saadaanhan me sentään ne kauan kaivatut aamukahviportaat ja pantry!
Kivistössä 
Vaihtaisin omenapuumme pantryyn. Ihana kuulla teistä.
Niin. Pantry on kyllä aika luksusta, vaikka se onkin vielä paperilla ja omppupuut toistaiseksi tukevasti maassa 🙂.
Pantry, se on ihana asia!<3
Voisitko Sari innovoida sillekin kätevän suomalaistermin kuten nyhtöpossulle? 😀
Tarttee tuumia 😀
Ihanaa päästä seuraamaan tätä teidän projektia alusta alkaen! Ja pantry, kuulostaa taivaalta!
Pantryä odotamme kyllä jo kovasti, sisustussuunnitelmat sen osalta on jo toki aloitettu 🙂
Ihana uusi ilme täällä:) Mielenkiinnolla seuraan projektianne.
Kiitos Jael! Kiva kirjoittaa pitkästä aikaa ja vähän eri jutuista kuin aikaisemmin.
Kiva seurata teidän projektia! Erillinen maakellari ei kuulosta huonolta sekään, nykyään siihen on monia hyviä ratkaisuja. Me olemme miehen kanssa suunnitelleet sellaista mökille: joen vesirajan kanssa samassa vatupassi-tasaisuudessa olevalle savimaalle ei kaiveta mitään maahan 😉 Olemme löytäneet parikin kivaa ratkaisua, vienee tosin jonkin aikaa ennen kuin saadaan se aikaiseksi.
Toivotaan että ainakin yksi puu säästyy!
ps. Unohdin sanoa, että varttakaa ne lempipuunne uusiin alkuihin, niin ei vanhat lajit häviä. Kohta alkaa olla juuri hyvä aika siihen, monet puutarhat tekevät sitä pientä maksua vastaan: toimitatte muutaman oksan/puu puutarhalle lopputalvesta, ja loppusyksystä haette omenapuun taimet itselle.
Kiitos vinkistä! Tätä täytyykin tutkia tarkemmin 🙂
Kukas siellä on se taho joka käy tarkistamassa, että olette varmasti kaataneet ne ”liian lähellä” olevat puut? Että jos vaan viivyttäisi niitten kaatoa, hamaan ikuisuuteen 😄 Mielenkiintoista nähdä minkälainen on uusi Kivistö, toivottavasti vähän mökkifiilistä jää vielä 😊
Juu kyllä niitä suojellaan niin pitkälle kuin voidaan. Tarkoitus on, että uusi Kivistö olisi vanhan veroinen ainakin mitä tulee fiilikseen ja tunnelmaan ☺️.