Torstain drinkkivinkki – Syyssangria

On ilmoja pidellyt! Me olemme olleet kyynärpäitä myöten mullassa muutamat viime viikonloput: syyskukkia, syysasetelmia, syyskitkemistä, syyshortensioita. Jos siinä on syys ja se liittyy puutarhaan, olemme taatusti sen tehneet. Ja myös syyssangrian syysmölkkyturnauksen vauhdittajaksi.

syyssangria2

Erona tavalliseen sangriaan syysversiossa maistuvat lämmin kaneli, metsäinen rosmariini ja kirpeät omenat. Makeutta ja luonnetta tuo ginger ale. Viikunan satokausikin on juuri nyt ja hinta sen mukainen, niinpä ei tunnu ihan tyhmältä laittaa niitä juomaa kaunistamaan, vaikkeivät ne meillä oikein koskaan herkullisia ole, raakoja yleensä ja hieman happamia. Tässä sekoituksessa se ei kuitenkaan haittaa! (Sitä paitsi rakastan niiden hampaissa rapisevia siemeniä.)

syyssangria1

Syyssangria

1 litra punaviiniä
8 cl sitruslikööriä
2 kanelitankoa
2 rosmariinin oksaa
3 syysomenaa lohkottuna
4 viikunaa lohkottuna
1/2 appelsiinin kuori ilman valkoista osaa

1 appelsiinin mehu
0,33 l plo ginger alea
0,5 l kuplavettä

Tee sangian pohja jo aamulla tai edellisenä päivänä. Kaada kannuun punaviini ja likööri, ja lisää hedelmät ja mausteet. Anna muhia viileässä ainakin 4 tuntia, mieluummin pidempään.

Ennen tarjoilua sekoita joukkoon appelsiinin mehu, ginger ale ja kuplavesi. Tämä versio on vain moderaatisti makea, jos pidät oikein makeasta, korvaa osa kuplavedestä sitruunalimsalla.

Ps. jos punaviinisi on 0,75 l pullossa eikä esim. tonkassa (öhöm), sekoita mukaan hiukan alle pullollinen gingeralea ja vähennä kuplaveden määrä 4 desiin.

syyssangria3

Kesäkurpitsasadon selättämistä

Kesäkurpitsapensaiden juurella kurkkii harva se päivä syöntikokoisia vihanneksia. Varo vaan, jos ajattelet noukkivasi ne ruoaksi seuraavana päivänä: yön aikana ne paisuvat ihan ilkeyttään kolmanneksen lisää ja saat ruokittua enemmän suita kuin tarvis olisi.

Kasvattelemme vakikesäkurpitsana vihreää, pyöreää Eight ball-kurpitsaa, joka on parhaimmillaan raakana salaateissa – raakana muutenkin pidän kesäkurpitsasta eniten, kypsennettynä se on minusta helposti tylsä. Kasipallon kaverina on tänäkin vuonna keltainen pitkulainen, kiinteä ja rapea Atena Polka. Niiden kahden satoa on noin kuukauden päivät kulutettu ahkerasti ja annettu poiskin kaikille vieraille, jotka vain ovat niitä vastaan ottaneet.

kasipallo Pohdiskelimme, että jos muillakin on samankaltainen positiivinen ongelma suursadosta, voisimme listata meidän tämän vuoden suosikkejamme – helppoja ja nopeita lisäkesalaatteja. Samalla poimimme mukaan muutaman vanhan hyvän sekä pari kiinnostavaa muualta. Kertokaapas tekin, miten käytätte kesäkurpitsasatoa, tulee sitä sitten kasvimaalta tai kaupan tiskiltä!

Kesäkurpitsa-carpaccio

Tarvitset: ohueksi viipaloitua kesäkurpitsaa (isosta kurpitsasta on hyvä ottaa siemenet pois ennen siivutusta), oliiviöljyä, sitruunamehua, raastettua parmesaani-juustoa, ripauksen suolaa ja mustapippuria.

Tee näin: levitä viipaleet ohuelti vadille. Purista päälle runsaasti sitruunamehua, valuta oliiviöljyä ja mausta suolalla. Raasta kesäkurpitsoille juuri ennen tarjoilua reilulla kädellä parmesaania ja kierittele myllystä mustapippuria.

(Hihii, kurpizakarpazo!)

Kesäkurpitsa-slaw

Tarvitset: muutaman kesäkurpitsan, kepasipulin varsineen, turkkilaista jugurttia, sitruunamehua, tahinia, suolaa ja mustapippuria. Hyvä apuväline on esim. julienne-rauta.

Tee näin: Suikaloi kesäkurpitsat siemenosaa lukuunottamatta ohuiksi joko veitsellä, mandoliinilla tai julienne-raudalla. Viipaloi sipuli ja varret ohuiksi ja sekoita kesäkurpitsasuikaleiden kanssa.

Sekoita kastike 1 dl:sta jugurttia, 2 rkl:sta tahinia ja 1/2 sitruunan mehusta. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kurpitsasuikaleisiin ja anna maustua hetki.

Kesäkurpitsa-fetasalaatti

Tarvitset: muutaman kesäkurpitsan, puolikkaan fetalevyn, tilliä, minttua, sitruunamehua tai valkoviinietikkaa, oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria.

Tee näin: Kuutioi kesäkurpitsat, hienonna kourallinen tilliä ja muutamakymmenen mintun lehteä. Sekoita yrtit ja kurpitsa salaattikulhossa ja murenna päälle feta.

Sekoita kastikkeeseen 2 rkl oliiviöljyä ja puolikkaan sitruunan mehu tai 2 rkl valkoviinietikkaa. Mausta suolalla ja pippurilla ja kaada salaatin päälle.

Kesäkurpitsa1

Muita ihania ja omia vanhoja

Hyväksi havaittu Smitten Kitchenin kesäkurpitsapitsa (hihii, kur-pitsapitsa!), jonka nimeäisimme ehkä paremminkin suolaiseksi piirakaksi kuin pitsaksi, mutta joka maistui hyvältä yhtä kaikki.

Fannin ja Kanelin Tiinan vastajulkaistu, uutuuskirjasta testiin poimittu kesäkurpitsapasta, jota varmasti tehdään meillä piakkoin.

Lisukkeeksi tai hampparin väliin Kivistön keittiöstä pikapikkelöidyt kesäkurpitsat tai kesäkurpitsasalsa.

Liisan sympaattinen ristikkopiiras.

 

Syötävää kukkapenkistä

Syötävät6Viime keväänä päätimme kaivaa ylös Kivistön tontin sisäänajon viereisen heinittyneen ja ruman perennanjäänteen. Koska penkki sijaitsee kasvimaamme vieressä, tuntui luontevalta suunnitella paikalle syötävistä kukista ja kauniista hyötykasveista kasvatettu syötävä kukkapenkki.

Syötävät3Tavoitteena oli rakentaa penkki, joka olisi värikäs, kaunis ja tarjoaisi sekä satoa että kauniita koristeita. Viimevuotiseen penkkiin ryhmittelimme mm. palmukaalia, kääpiösamettikukkaa, kehäkukkia, lehtiselleriä, yrttejä ja mangoldia.

Syötävät5

Heinäkuussa penkki kylmästä kesästä huolimatta alkoi kukoistaa ja satoa päästiin keräilemään vähitellen heinäkuun lopulla. Mangoldia ja lehtiselleriä riitti säilöntään saakka, palmukaalia rapsittiin penkistä vielä pakkasella ja keskitalvella loput söi joku nälkäinen jänö.

Syötävät2

Yksi ehdottomista suosikeistani oli penkin takaosaan riviin kylvetty tilli, joka loi kukkimisvaiheessa äärettömän kauniin kehyksen penkille. Jostain syystä en muistanut sitä ennen kuin kaivoin nämä kuvat esiin, niinpä tilliä ei tänä vuonna syötävässä kukkapenkissä näkynyt.

Tillin sijaan kokeilimme nyt uusia kasveja, joista osa jää jatkossakin käyttöön, osa tipahtaa takaisin kasvimaan puolelle. Kahden kokeilevan kesän jälkeen on kuitenkin selvää, että jatkossakin Kivistön kasvimaa jatkuu viereisessä penkissä iloisena värimattona.

Syötävät 7

Syötävään kukkapenkkiin sopivia kukkia

Kehäkukka, kasvimaiden klassikko, jonka kauniilla ja miedon makuisilla terälehdillä voi koristella lähes ruoan kuin ruoan. Kestää myös hyvin maljakossa. Todennäköisesti seuraavana vuonna löydät kehäkukan alkuja tämän vuoden kasvupaikasta.

Samettikukat, erityisesti kääpiösamettikukka. Sitruunaisen parfyymiset lehdet ja kukka käytettäväksi salaatteihin ja lämpimiin ruokiin. Kasvaa kesän mittaan komeaksi tuuhokseksi ja kukkii syksyyn saakka. Kukka on sievä koriste myös leivonnaisille.

Kruunusuvikakkara, kaunis keltavalkoinen korkea ja tukeva kukka, jonka nuoret versot, miedosti kirpeät lehdet ja kukat ovat syötäviä. Myös tätä tuikitaan meillä maljakkoon.

Ruiskaunokki saatavilla sinisen lisäksi vaaleanpunaisen ja violetin sävyissä. Ihana, herkkä koriste ja kaunis maljakossa.

Krassit muodostavat hienoja tiheitä kasvustoja ja lehdet ovat kauniin muotoiset. Ne ovat maultaan raikkaan ja hieman sinappisen kirpeitä, suosikkini maustamaan salaatteja ja muita suolaisia ruokia. Kukka on komea koriste lähes mihin tahansa.

Sarviorvokki, syötävien kukkasten klassikko, joka tekee mistä tahansa kakkuräpellyksestä hetkessä sievän.

Kurkkuyrtti ja sen kaunis sininen kukka. Kasvi on heinäkuussa jo liiankin jykevä ja homssuisen näköinen, ja hylkäsimme sen penkistämme ensimmäisen kesän jälkeen. Siementää niin maan pirusti, varaudu nyppimään seuraavana vuonna pieniä alkuja maasta.

Syötävään kukkapenkkiin sopivia vihanneksia ja yrttejä

Lehtikaalit kasvavat komeiksi, kunhan selviävät kaikista ötököistä. Tykkään erityisesti laittaa palmukaalien väliin kasvamaan jotain oranssia tai punaista, väriyhdistelmä on komea. Samettikukat myös torjuvat lehtikaalin vihollisia. Punainen lehtikaali tuo penkkiin kivaa väriä, jota muista kasveista ei löydy. Kukka- tai parsakaalien kasvusto ei ole riittävän kaunis tähän penkkiin.

Salaatit muodostavat kauniita muotoja ja väriyhdistelmiä ja ovat nopeakasvuisia.

Yrtit. Tilli on upea kukkivana loppukesästä, lehtipersilja kasvaa tuuheaksi ja kauniiksi. Myös mm. timjamin ja laventelin kukat ovat kauniita penkissä. Harkitse minttua hyvin tarkkaan, ettet menetä isoa osaa penkistäsi ajankuluun sille.

Varsiselleri kasvaa kauniisti ja ryhdikkäästi ja lehtien sävy on viehättävän tumma.

Mangoldi, etenkin värisekoituksena tuo penkkiin iloa ja rytmiä. Kasvaa nopeasti ja tiheään kylvettynä tuottaa mukavasti harvennussyötävää jo aikaisessa vaiheessa.

Porkkanan naatit kasvavat sympaattisen ryhdikkäänä massana.

Syötävät4

Hyvä muistaa syötävää kukkapenkkiä suunnitellessa

Istuta ja kylvä tiheämpään kuin ohjeissa sanotaan: nyt haetaan näyttävyyttä. Esimerkiksi varsisellerit ja lehtikaalit ovat komeimmillaan tiheänä ryhmänä.

Ota huomioon värin lisäksi kasvien korkeus ja kasvutapa penkkiä suunnitellessasi. Takareunaan istutettu matala timjami ei näy mihinkään ja hentovartiset ruiskaunokit eivät pysy kunnolla pystyssä suurena massana, vaan ensimmäinen sade lakoaa ne pitkin poikin.

Kasvata itse syötävät kukkasi. Kaupan taimet eivät kelpaa, ellei niissä erikseen sanota, että ne on kasvatettu syötäväksi. Jos ei itse jaksa puljata krassien ja hitaasti kasvuun lähtevien samettikukkien kanssa, syötäväksi kasvatettuja taimia löytää todennäköisimmin Hyötykasviyhdistyksen ja vastaavien taimitapahtumista. Kehäkukat, ruiskaunokit, kurkkuyrtit ja kruunusuvikakkarat voi kylvää suoraan maahan.

Hyväksy jo suunnitellessasi, että penkkiä on tarkoitus syödä kesän mittaan. Se muuttaa hieman muotoaan, saattaa väliaikaisesti harveta tai vaatia uusintakylvöä (mangoldit, tilli, salaatti) ollakseen näyttävä vielä syksylläkin.

 

Kivistön kesäklassikot: kana-halloumivartaat

Halloumivartaat2

Kivistön kesässä kaikki hyvin. Aurinko kypsyttää vadelmia kiihtyvällä tahdilla, herukat odottavat, että joku tulisi ja poimisi. Kasvimaa lupailee ennätyssatoa kesäkurpitsoista, ja kunhan pavut kerkeävät, olemme niiden kanssa vielä pulassa. Kurkut kasvavat, toisin kuin viime kesänä, ja näyttäisi siltä, että kaalikoivitsauskin olisi vähitellen ohi.

Teimme tänä vuonna kasvimaalle kunnon käytävät ja reunukset. Vaikka ulkoreunatyö odottelee vähemmän helteistä jaksoa, voin tässä kaikkien kuullen myöntää, että kasvimaa on nyt niin kaunis, että tekisi vain mieli hengata sen liepeillä ja tuijotella.

Kaiken työn ja tuijottelun lomassa pitää syödäkin. Keittiössä syntyy nyt lähinnä nopeita ja helppoja, hyväksi todettuja ruokia. Yksi tällaisista on kana-halloumivartaat, joiden alkuperäinen ohje on Donna Hayn Seasons-kirjasta. Usean vuodena jan korvasin ohjeessa olevan säilötyn sitruunan sitruunankuorella, kunnes viime talvena tein itse säilöttyjä sitruunoita. (Ne muuten ovat koukuttavia, laitan niistäkin ohjeen ylös, kunhan ehdin puutarhalta kameran ääreen.) Molempi parempi, kirjaan ohjeeseen kummatkin tavat.

Nämä vartaat riittävät helposti 6:lle, ehkäpä enemmällekin, mikäli lisukkeena on jotain ruokaisaa, kuten vaikka perunasalaattia.

Halloumivartaat1

Kana-halloumivartaat

4-6:lle

4 broilerin rintafileetä
2 pkt halloumia
2 rkl pieneksi hakattua säilöttyä sitruunaa tai puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
2 valkosipulinkynttä
3 rkl tuoretta oreganoa hienonnettuna
0,5 dl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
mustapippuria

Laita grillivartaat likoomaan. Leikkaa broileri ja halloumi suurehkoiksi kuutioiksi. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lavalla. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja nosta puoleksi tunniksi jääkaappiin marinoitumaan.

Varrasta broilerin- ja hallouminpalat tikkuihin väljästi ja grillaa kuumassa grillissä suoralla lämmöllä muutamien minuuttien ajan kaikilta neljältä puolelta, kunnes broileri on kypsää. Tarjoa lempisalaattisi kanssa tai esimerkiksi pitaleipien sisään kääräistynä, jogurttikastikkeella ja babypinaatin lehdillä mehevöitettynä.

ps. vartaat voi kypsentää myös paistinpannulla öljyssä.

Ja hei, kasvimaan ja puutarhan pikakuulumisia löytyy myös Kivistön Instagramista ja Facebookista.

 

Yksinkertaisuuden ylistys

Istun Kivistön kuistilla ja käyn läpi kameran muistikortteja. On pitänyt sataa jo pari päivää, mutta aurinko on useimmiten ottanut sateesta voiton. Nytkin paistaa, kasvimaa kaipaisi kuopsuttamista ja pieni tuuli pitäisi pahimmat hyttykset loitolla. En kuitenkaan malta, olen niin inspiroitunut kortilta löytyneistä kuvista.

Olen kuvaillut ja kirjoitellut reseptejä paljon ylös kevään mittaan. Puutarhastakin on paljon kerrottavaa, kun vain oppisi puutarhabloggauksen jalon taidon. Se on niin erilaista kuin ruokakirjoittaminen; jutuista tahtoo tulla kilometrin pituisia jaaritteluja, eikä innoissaan oikein osaa karsia.

Tänään oli tarkoituksenani aloittaa kuvavarastoista poimittu Kivistön kesäklassikot-minisarja, mutta inspiraatiovoiton vei taannoinen iltaruoka, jonka ei edes ollut tarkoitus päätyä blogattavaksi.

Nyt tuntuu olevan tapana listata keittokirjoja, jotka ovat niin hyviä, että ne haluaa kokata kokonaan läpi. Jos listaisin, laittaisin listalleni Nigel Slaterin The Kitchen Diaries III:n. Rakastan sitä, miten Slater rakentaa reseptinsä ja maailmansa kirjoissaan. Yksinkertaista ruokaa, muutamia hyviä raaka-aineita, puhtaita makuja. (Todellisuudessa en tekisi kirjasta kaikkia kakkuja ja torttuja, sillä epäilen, että näistä läpikokattavista keittokirjoista oikeasti on tarkoitus ihan jokainen resepti kokata. Ainakin minä huijaisin hitusen.)

Kirjaa lukiessani olen tajunnut, että yksinkertaistaminen on oikeastaan uskaltamista. Mitä vähemmän raaka-aineita, sitä paljastavampaa, osaako todella rakentaa hyviä reseptejä, kokata hyviä ruokia. Ruoan sielu on helppo piilottaa monien makukerrosten ja komponettien alle.

Siispä: yhä parempia reseptejä yhä yksinkertaisemmin Slaterin innoittamana, siinä minulle tavoitetta. Aloitan harjoitteluni kokkaamalla keittiöpäiväkirjasta tomaatti-papusalaatin. Slater käyttää alkuperäisessä ohjeessaan useita erilaisia papuja, minulla on laatikossa vain voipapuja. Ehkäpä hän ei pahastu.

Tomaatti-papusalaatti

Tomaatti-voipapusalaatti ja ricottaa

2-3:lle

300 g kuivattuja voipapuja tai/ja esimerkiksi cannellini- ja borlottipapuja*
2 laakerinlehteä
2 suurta oksaa rosmariinia
4 kypsää kesätomaattia
6 kirsikkatomaattia
0,5 dl oliiviöljyä
kourallinen silopersiljaa karkeasti silputtuna
suolaa ja mustapippuria
100 g ricottaa

Liota papuja yön ajan runsaassa kylmässä vedessä. Seuraavana päivänä laita pavut kattilaan runsaaseen veteen ja kuumenna kiehuvaksi. Kuori vaahto pois ja vähennä lämpöä niin, että pavut kiehuvat keveästi. Lisää laakerinlehdet. Keitä 45-60 minuttia, kunnes pavut ovat kypsiä, mutta eivät rikkimenevän pehmeitä. Lisää keitinveteen suola vasta noin 30 minuutin keittämisen jälkeen, ettei suola koveta kypsyviä papuja. Valuta kypsät pavut.

Huom! Jos keität erilaisia papuja, liota ja keitä kukin paputyyppi erikseen, koska keittoajat vaihtelevat hurjasti riippuen pavuista ja myös siitä, kuinka kauan ne ovat olleet kuivattuina tai koska ne on kerätty.

Kuumenna syvällä pannulla oliiviöljy ja rosmariinin oksat. Lisää pannulle tomaatit ja kypsennä kannen alla noin 15 minuuttia, kunnes tomaatit alkavat hiukan halkeilla. Ravistele pannua muutaman kerran kypsymisen aikana. Lisää pannulle pavut ja persilja, mausta suolalla ja pippurilla ja kääntele varovasti sekaisin. Lisää annosten päälle ricottanokareita ja tarjoa leivän kanssa.

*Reseptiä voi nopeuttaa käyttämällä purkkipapuja ja huuhtomalla ne ennen pannulle lisäämistä. Kääntele silloin erityisen varovasti, purkkipapujen rakenne on pehmeämpi kuin tällä ohjeella keitettyjen.

 

Torstain drinkkivinkki:raparperia ja ruusua

lavieenroseMelkoinen kevät! Lämpö on ajanut kivistöläiset pihalle jo useamman viikon putkeen, eikä juuri muulle ole jäänyt aikaa. Kasvimaalta puuttuvat enää kurkut ja kurpitsat, kesäkukkia alkaa olla jo parin talouden tarpeisiin ja syötävä kukkapenkki on istutettu ja kylvetty täyteen.

Syötävästä kukkapenkistä kerron lisää tuonnempana, nyt aiheena on  hienostunut cocktail, jota on mukava siemailla, kun röhnöttää auringossa ihailemassa ahkeruuttaan ja kaivelee multaa kynsien alta. Raparperia ja ruusua, huumaavan keväistä ja tyttömäistä, mutta ginillä ja pienellä sumakkilisällä riittävän luonteikasta myös niille, jotka eivät sievistelystä innostu.

Raparperia ja ruusua. R&R, Ruuperi, ruusarperi, rapasu, raparpesu – drinkin nimen keksiminen on minulle torstain drinkkivinkin epämiellyttävin vaihe. Ehkäpä se on vain pinkki, pinksu, tai ehkä la vie en rose. Hmm, joo, miksikäs ei, ostatteko?

lavieenrose2

La vie en rose

yksi annos

2 cl raparperisiirappia
2 cl vastapuristettua sitruunamehua
4 cl giniä
Ruusulimonadia tai -soodaa
Jäitä

Koristeeksi kuivattuja tai tuoreita syötäväksi kasvatetun ruusun lehtiä ja sumakkia.
Lasi on the rocks tai muu lyhyt lasi.

Täytä lasi sekä ravistin jäillä. Kaada ravistimeen siirappi, sitruunamehu ja gini ja ravista voimaakkaasti. Siivilöi lasiin jäiden päälle ja pidennä ruusulimulla. Koristele murskatuilla kuivatuilla tai kokonaisilla tuoreilla ruusunlehdillä ja ripauksella sumakkia.

Raparperisiirappi

3 dl raparperinpalasia, n. 2 tuhtia raparperin vartta
4 dl vettä
2 dl sokeria

Laita raparperi ja vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä muutaman minuutin ajan ja lisää sokeri. Keitä sekoitellen, kunnes kaikki sokeri on liuennut, jäähdytä ja siivilöi. Säilytä jääkaapissa.

 

 

Torstain vappudrinkkivinkki – Sano Hugo!

Pirteä Prosecco on nyt muodikas – vilkaiskaa vaikka tämän päivän Helsingin Sanomien vappujuomatestiä*. Viimein muutaman vuoden ajan hurjasta kasvusta nauttinut ja myyntilistojen kärkikahinoihin kiivennyt italialainen kuohuviini sopii hedelmäisessä kepeydessään kevään juhliin kuin vesimyyrä Kivistön pihaan.

Tänä vappuna Kivistössä tehdään Proseccosta kevyt ja keväinen drinkki. Tämä Aperol spriztin perintöprinssi on nimeltään Hugo, ja se maistuu raikkaasti mintulta, keveästi seljankukilta ja kuplii kuin vain vappucocktailin kuuluu. Mieto juoma sopii hyvin vaikkapa vappubrunssin alkuun. Nyt tarvitsee enää odottaa, mitä sääbingo meille arpoo!

Hugo

Hugo

1 annos

2 cl seljankukkasiirappia tai -mehutiivistettä
12 cl proseccoa
n. 5-10 cl kuplavettä
1 viipale limettiä
noin 8 lehteä minttua
jäitä

Laita viinilasiin kourallinen jäitä ja lisää siirappi ja prosecco. Täytä lasi kuplavedellä, lisää minttu ja limetti ja sekoita.

*Jos et usko minua tai hesaria usko tätä ihmisen kokoista todistusta. Ranskalainen appeni kertoi taannoin innoissaan maistelemastaan uudesta kiinnostavasta  italialaisesta kuohuviinistä nimeltään Prosecco (ette te täällä Suomessa sitä varmaan vielä saa..). Jos Italian kuohuva on päässyt tunkeutumaan kohtuullisen viinikonservatiivin burgundilaisen eläkeläisen tietoisuuteen ja lasiin, kyseessä on Ilmiö.

Kevätmietteitä ja herkullista parsaa

Sardelliparsat2

Viimeksi, kun olimme Kivistössä, oli täysi talvi. Liisa ja Juha viettivät pääsiäisen tienoilla  useamman viikonlopun Ranskassa, minä olin kiireinen What’s cooking Helsingin parissa. Kivistö jäi kakkoseksi.

Pitkän poissaolon jälkeen paluun kruunasi aurinko ja lintujen kuoro. Kivistöönkin oli saapunut kevät! Lunta oli vain kaksi pikkuista lämpärettä ja tulppaaninalkujen terävät kärjet törröttivät sieltä täältä. Laitoimme Liisan kanssa syksyllä maahan sata sipulikukkaa ja nyt kuljimme pitkin vanhoja jälkiämme ihastelemassa niitä, jotka jo olivat uskaltautuneet mullan päälle.

Puutarhatöiden lista on ilahduttavan pitkä ja raksimme siitä aurinkoisen lauantain aikana paljon puuhia tehdyiksi. Talvikukat saivat kyytiä, vadelmat on leikattu ja niillä on uudet komeat ja tukevat tuet. Tänään aamulla teimme lopullisen viljelysuunnitelman kasvimaalle ja laitoimme kasvit järjestykseen syötävän kukkapenkin piirustuksiin.

Lounaaksi herkuttelimme grillatuilla parsoilla. Tämän vuoden suosikkiparsareseptini on napattu Italiasta, ja Liisa tuomitsi sen parhaaksi heti hollandaise-kastikkeen jälkeen. Tämä kannattaa siis ottaa talteen ainakin niiksi hetkiksi, kun ei jaksa vatkailla emulsiokastikkeita.

Sardelliparsat

Vihreää parsaa ja sardellivoita

4:lle

2 nippua vihreää parsaa
öljyä

Sardellivoi:
75 g voita
3 suurta tai 4 pientä sardellifileetä
1 pieni valkosipulinkynsi
4 lehteä basilikaa
pari kierrosta mustapippurimyllystä

Lisäksi:
parmesaanilastuja

Ota voi hyvissä ajoin pehmenemään. Hienonna sardelli ja basilika ja hienonna tai raasta valkosipuli. Sekoita kaikki ainekset pehmeään voihin ja nosta jääkaappiin maustumaan ja kovettumaan.

Napsauta parsojen kova pää pois. Öljyä parsat kevyesti ja grillaa tai paahda ne uunissa. Grillissä ne vaativat suoralla lämmöllä 3-4 minuuttia per puoli. Halsteri tai parsarivistön päiden läpi työnnetyt tikut auttavat kääntämään parsat ilman, että ne tippuvat grillin ritilän väleistä hiilille. 225-asteisessa uunissa taas riittää 12-15 minuuttia.

Nosta kuumat parsat vadille ja leikkaa päälle maustevoi. Höylää ruoan kruunuksi runsaasti parmesaanilastuja. Voin määrä saattaa tuntua hurjalta, mutta uskokaapa vain, joka tippa menee viimeistään siinä vaiheessa, kun seurue taistelee leivänpaloilla aseistettuna tyhjentyneen vadin pyyhkimisestä.

Vinkki 1: Sardelli löytyy kaupan kylmähyllystä öljyyn säilöttynä yleensä pienestä lasipurkista. Jos englanninkielisessä reseptissä käytetään anchovya tai ranskaksi anchoisia, on kyse tästä kalasta, ei Janssonin kiusaus -anjoviksesta! Parhaan sardellin olen löytänyt Hella&Herkusta, jos visiteeraatte, kannattaa ottaa purkillinen matkaan.

Vinkki 2: Kannattaa valita oikeasti pieni valkosipulinkynsi, raaka valkosipuli voi olla hurja, jos sitä on liikaa. Jos tarjolla on vain suuria, käytä puolikas.

 

Väriä pääsiäiseen!

Pääsiäismunat2016

Muutamalla maustekaapin ja vihanneshyllyn raaka-aineella saa komean värien kirjon pääsiäisaamun aamiaiskananmuniin. Leikittelimme Kivistössä viikonloppuna punajuurella, punakaalilla ja kurkumalla ja liottelimme 10 erisävyistä ja -väristä pääsiäismunaa.

Punajuurella saa aikaan burgundin sävyjä, punakaalilla ihania sinisiä ja kurkumalla sävyjä vaalean keltaisesta tummaan. Värin vahvuus riippuu liotusajasta, ja keltaisesta, punaisesta ja sinisestä liotusliemestä saa näppärästi muita värejä dippaamalla kananmunaa toiseen liemeen pohjaliotuksen jälkeen. Alla olevasta kuvasta voi kurkata vinkkejä liotusaikoihin.

Pääsiäismunien värjäysKeitä munat ensin koviksi ja anna kuivua ja jäähtyä. Alla olevan oheen 5 desin liemi riittää noin 4 munan värjäämiseen. Käytä värjäysastiana pienehköä kulhoa, johon neljä munaa mahtuu mukavasti niin, että viisi desiä lientä peittää munat kokonaan. Munia kannattaa sekoittaa muutamia kertoja liotuksen aikana, jotta väristä tulee mahdollisimman tasainen. Vaalea väri syntyy kahdessa-kolmessa tunnissa ja yön yli liottamalla saa aikaa vahvan sävyn.

Liemi siniselle 
noin 1 kg punakaalia suikaleina
5 dl kiehuvaa vettä
2 tl väkiviinaetikkaa

Liemi punaiselle 
2 punajuurta lohkoina
5 dl kiehuvaa vettä
2 tl väkiviinaetikkaa

Liemi keltaiselle 
3 rkl kurkumajauhetta
5 dl kiehuvaa vettä
2 tl väkiviinaetikkaa

Kaada valitsemasi raaka-aineen päälle kiehuva vesi, lisää etikka ja anna jäähtyä rauhassa huoneenlämpöiseksi. Siivilöi pieneen kulhoon ja upota 3-4 munaa värjäytymään. Kun olet saavuttanut haluamasi sävyn, dippaa toiseen liemeen tai nosta ritilälle kuivumaan. Pinnan kuivuttua kuivaa alapuoli vielä varovasti talouspaperilla, jottei ritilä jätä jälkeä.

Pääsiäismunat2016_2

 

 

Syömään! Nopea kasviskeitto

SYÖMÄÄN_keitto

Syömään!-sarjamme on kokoelma helppoja arkiruokia tai nopsia viikonloppulounaita, jotka eivät kaipaa erikoiskaupoissa ostostelua eivätkä tuntien hauduttelua. Tämänkertainen kikherne-fenkoli-purjokeitto on pikainen herkku, joka valmistuu nopeammin kuin osaisi mausta kuvitella.

Alkuperäinen ohje on samaisesta Polpo-keittokirjasta kuin veriappelsiini-camparikakkukin. Kirjassa keitto tehdään kuivatuista kikherneistä, mutta sellaiseen ei Syömään!-resepteissä ole aikaa. Niinpä muunsin ohjeen purkkikikherneille sopivaksi.

Tämä keitto on testattu useampaan kertaan arjen hässäköissä ja sopparakkaus vain kasvaa. Keittoon on helppo upottaa vaikkapa kaapissa seisovat uunibroilerin rippeet tai muunnella yrtein, mm. kourallinen kirveliä sopii sekaan mukavasti.

Syömään_keitto2

Kikherne-fenkoli-purjokeitto

4:lle
2 pientä purjoa (valkoiset osat)
2 salottisipulia
1 suuri tai 2 pientä fenkolia kova keskiosa poistettuna
2 tölkkiä kikherneitä
1 litra kanalientä
n. 1 rkl sitruunamehua
oliiviöljyä
mustapippuria
(suolaa)

Leikkaa purjo, salotti ja fenkoli ohuiksi viipaleiksi. Kuullota paksupohjaisessa kattilassa viipaleita oliiviöljyssä miedolla lämmöllä noin 10 minuutta, kunnes ne ovat rentoja ja läpikuultavia. Kuumenna samalla kanaliemi.

Lisää kanaliemi ja kikherneet ja keitä 5 minuuttia. Ota noin 1/4 herne-purjo-fenkoliseoksesta sivuun ja soseuta keitto. Lisää sitruunamehu, mustapippuria ja suolaa, mikäli tarpeen. Sekoita syrjäänottamasi sattumat takaisin keittoon, kuumenna nopeasti ja tarjoa heti.