Etikkakurkut

Etikkakurkut ovat perinne, josta ei Kivistössä luovuta. Ohje on kulkenut suvussa jo vuosia joskin se perustunee yhteen keittiöiden perustiiliskivestä, Kotiruoka-kirjasta, löytyvään ohjeeseen. Jos olet makeiden maustekurkkujen ystävä, tämä ohje ei ole sinulle, mutta me happaman ystävät rakastamme näitä etikkaisen kirpeitä kurkkuja.

www.kivistossa.com

Suosittelen kurkkujen ostamista torilta tai suoraan tilamyymälästä jos mahdollista. Me käymme ostamassa kurkut joka vuosi Suttisen tilalta Pälkäneeltä. Siellä on hinta ja laatu kohdillaan ja ostosreissulla voi rapsutella miniheppoja ja käydä määkimässä lampaille tai niiden kanssa. Tilapuodissa on iloinen ja ystävällinen palvelu ja laaja valikoima tilan omia vihanneksia ja marjoja sekä muita tuotteita lähialueelta.

Valitse pienehköjä ja napakoita kurkkuja, niistä syntyy parhaat etikkakurkut. Astiaksi tarvitset puhtaan 10 litran ämpärin kannella sekä lautasen painoksi kurkkujen päälle. Alla olevalla ohjeella teet kurkut noin neljälle hengelle vuoden tarpeiksi.

Etikkakurkut (n. 5 kg)

n. 5 kg avomaankurkkuja
1 puntti kruunutilliä
mustaherukanlehtiä (n. 20-30 kpl)
n. 5 cm pätkä piparjuurta ohuelti siivutettuna
3-4 rkl sinapinsiemeniä

Etikkaliemi

3 l vettä
1,5 l väkiviinaetikkaa
3 dl suolaa
1,5 rkl neilikoita
1,5 rkl valkopippuria
1,5 rkl maustepippuria

Pese kurkut harjalla ja anna liota kylmässä vedessä muutama tunti. Huuhtele myös mustaherukan lehdet. Valuta lionneet kurkut. Laita sangon pohjalle väljä kerros herukanlehtiä. Lado seuraavaksi kurkut vieri viereen, ripsauta päälle sinapinsiemeniä, muutama piparjuurilastu sekä tillinvarsia ja -kukintoja. Jatka kunnes sanko on täynnä ja laita viimeiseksi kerros herukanlehtiä.

Kiehauta etikkaliemen aineet teräskattilassa ja kuori liemen pinnalle mahdollisesti syntyvä vaahto pois. Pippurit ja neilikat voi laittaa suoraan liemeen ja siivilöidä pois jäähtymisen jälkeen mutta kätevämpi on kääräistä ne harsokankaaseen. Vaikka liemi on tujun etikkaista ja suolaista, maista sitä ennen jäähdyttämistä. Maistamalla varmistat makujen tasapainon. Jäähdytä liemi kattilassaan esim. kylmällä vedellä täytetyssä tiskialtaassa.

Kaada jäähtynyt liemi kurkkujen päälle ja laita päälle painoksi puhdas lautanen. Varmista, että kaikki kurkut ovat liemen alla ja sulje kansi. Kurkut ovat valmiita maisteltaviksi noin kuukauden kuluttua. Säilytä kurkkuja pimeässä ja viileässä paikassa.

Huom!

  • Perintöohje ei itse asiassa kerro, mikä hyöty liottamisesta on, mutta olen ajatellut sen vaikuttavan kurkkujen rakenteeseen. Liottaminen käy kätevästi sillä välin, kun keität ja jäähdytät etikkaliemen.
  • Mustaherukanlehdet ovat oleellinen osa kurkkujen mausteseoksessa, joten ilman niitä en lähtisi kurkkuja tekemään. Ne voi korvata myös viherherukanlehdillä jos sellainen sattuu omasta tai mukavan naapurin pihasta löytymään.
  • Jos et tunne ketään, jolta lehtiä saisit, kannattaa kurkata Satokartasta lähin mustaherukkapensas.
  • Samaa peruslientä käytämme myös chilikurkkujen tekemiseen. Lisäämme liemeen 2-3 tuoretta chiliä viipaloituna (siemenineen kaikkineen).

Torstain drinkkivinkki: Veriappelsiinimehu

Tässä on nyt kieltämättä omat riskinsä, kun suurin osa lukijoista varmaan lopettaa lukemisen heti otsikon nähtyään. Että mitä uutta veriaplarimehussa muka on, tylsyyden huippu! Mutta kuulkaas nyt kuitenkin hetki. Masutoaitemun Riitta oli vinkannut Marille, että nyt kannattaa hakea lehtihyllystä uusin Lantliv Mat & Vinin numero. Ja oikeassa Riitta oli, sillä tammikuun numero on totisesti täynnä inspiroivia reseptejä.

www.kivistossa.com

Olen ehtinyt testata kahta reseptiä, joista tämä veriappelsiinimehu on toinen. Onneksi mietin kaksi kertaa ennen kuin holautin sokerin mukaan kattilaan, sillä sitä on suomalaiseen makuun aivan liikaa. Tai sitten Ruotsissa myytävät veriappelsiinit ovat todella hapanta sorttia. Lehden ohjeessa laitettiin siis n. litraan mehua pöyristyttävät 10 desiä sokeria. Minä laitoin puolet ja silti tuli todella makeaa.

Veriappelsiinisesonki alkaa vedellä viimeisiään, joten viikonloppuna kannattaa laittaa mehukattila porisemaan. Lupaan että rakastatte lopputulosta ainakin jos olette Jaffan ystäviä. Tämä mehutiiviste on parhaimmillaan ihan soodaveteen sekoitettuna mutta sopii erinomaisesti myös erilaisten drinkkien pohjaksi. Ja mitä punaisemmat appelsiinit löydätte sitä punaisempi mehu. Myös ruokokidesokerin väri vaikuttaa mehun lopulliseen väriin.

Veriappelsiini-kardemummamehu (n. 1 litra)

1 kg veriappelsiineja (esim. happamat Morot sopivat erityisen hyvin)
2 sitruunaa
5 dl ruokokidesokeria
1 rkl vihreitä kardemummankotia (n. 30 kotaa)

Lisäksi: pullo tai pulloja

Aloita pesemällä pullo(t) ja laita se/ne 90-asteiseen uuniin kuumenemaan. Pese sitten appelsiinit huolellisesti lämpimässä vedessä. Kuori appelsiinien uloin kuori terävällä veitsellä. Yritä saada kuori irti ilman kitkerää valkoista osaa. Jos sitä kuitenkin tulee vähän mukaan niin ei haittaa. Purista appelsiinien ja sitruunoiden mehu ja kaada kattilaan. Lisää mukaan appelsiinien kuoret, sokeri sekä morttelissa karkeasti rouhitut kardemumman kodat. Maista mehua, kun sokeri on liennut ja lisää jos haluat makeampaa mehua.

Kuumenna kiehuvaksi ja kuori pintaan mahdollisesti nouseva vaahto. Anna poreilla kunnes vaahtoa ei enää nouse pintaan, noin 10 minuuttia. Mehun lämpötilan tulisi olla n. 80-astetta, kun rupeat pullottamaan sitä. Siivilöi mehu tiheän siivilän läpi pulloihin ja sulje pullot kumitulpilla tai kierrekorkeilla.

Lehden ohje lupaa avaamattoman mehupullon säilyvän vähintään yhden vuoden. Avattu pullo tulee säilyttää jääkapissa ja se säilyy hyvänä noin muutaman viikon.

Herkkuaamiainen: hunajapaistettu paahtoleipä ja vadelmatahna

Vadelmatahnaa ja paahtoleipääYhteistyössä Fazer

Kevät tuoksuu jo tuomenkukille, ja juuri nyt tätä näpytellessäni aurinko paistaa lämpimästi. On iso työ pitää ajatuksia pois kesästä ja lomasta. Lämpimistä aurinkoisista aamuista jolloin aamiainen syödään Kivistössä valoisalla kuistilla ovet ja ikkunat auki. Lintujen laulussa kahvi tuoksuu erityisen suloiselle ja lautasella on jotain tuoretta – kesänmakuisia marjoja.

Tälläisestä tunnelmoinnista syntyi myös idea Fazer Paahdolle kehittelemäämme makeaan reseptiin. Yritin ensin irroittautua ajattelemasta paahtoleipää ja aamiaista, ja mielessä oli vaikka mitä leivoksista jälkiruoka-annoksiin, mutta aina ajatukset liukuivat takaisin leppoisiin kesäaamuihin. Mitäpä sitä intuitiota vastaan taistelemaan – tuloksena on todellinen hitaan aamun herkkuleipä: kirpeänmakeaa vadelmatahnaa, kevyesti valutettua ja maustettua samettista jugurttia, tuoreita marjoja ja pähkinöitä.

Koska kyseessä on herkutteluresepti, paistoin paahtoleivän hunajavoissa pinnaltaan rapeaksi ja karamelliseksi. Paistamiseen sopi valikoimasta parhaiten Fazer Paahto Viisi viljaa, jonka jyväisyys tuo annokseen mukavaa luonnetta. Reseptin voi hyvin tehdä myös keveämmäksi käyttämällä paahtoleivän yksinkertaisesti paahtimen kautta paistinpannun sijaan. Silloin Fazer Paahto Rukiin kevyt makeus käy reseptiin parhaiten.

Paahtoleipä_vadelmatahnalla

Hunajapaistettua paahtoleipää, vadelmatahnaa, marjoja ja jogurttia

1 annos

Hunajapaistettu paahtoleipä:
1 viipale Fazer Paahto Viisi viljaa
1,5 rkl voita
1 rkl juoksevaa hunajaa

Päälle:
Vadelmatahnaa
Valutettua jugurttia (turkkilaista tai kreikkalaista)
Tuoreita marjoja (mansikoita, vadelmia, puutarhamustikoita)
Kuorittuja, kevyesti murskattuja pistaaseja

Sulata voi paistinpannussa. Kaada hunaja sulaan voihin ja paista leipäviipale seoksessa kauniin ruskeaksi molemmilta puolilta.

Nosta rapeapintainen paahtoleipä lautaselle ja kokoa annos: valuta leivän päälle reippaasti vadelmatahnaa ja muutama ruokalusikallinen pehmeää jugurttia. Nosta päällimmäiseksi komea keko tuoreita marjoja ja ripottele rapeudeksi pistaaseja. Herkuttele rauhassa tuoksuvan kahvikupillisen kera.

Vadelmatahna

200 g pakastevadelmia
1/2 dl sitruunamehua
1,5 dl sokeria
3 keltuaista
75 g kylmää voita pieninä kuutioina.

Painele sulatetut vadelmat soseeksi siivilän läpi. Sekoita vadelmasoseeseen sitruunamehu, sokeri ja keltuaiset. Kaada seos kattilaan, kuumenna hitaasti kiehuvaksi ja keitä 10 minuuttia koko ajan sekoittaen.

Kaada saostunut tahna kulhoon ja nosta se jääkylmällä vedellä täytettyyn suurempaan kulhoon tai tiskialtaaseen. Vatkaa kylmä voi vähitellen kuuman vadelmaseoksen sekaan sähkövatkaimella. Vesikylpy viilentää kulhoa ja jäähtyessään tahna kuohkeutuu hieman.

Kaada valmis tahna hyvin pestyyn lasipurkkiin. Se säilyy jääkaapissa vähintään viikon.

Valutettu jugurtti

1 dl turkkilaista tai kreikkalaista jugurttia (rasvaa noin 10%)
ripaus vanilja- tai kardemummajauhetta

Sekoita mielitekojesi mukaan jugurttiin ripaus vaniljajauhetta tai jauhettua kardemummaa. Nosta jugurtti siivilään harsokankaan tai suodatinpaperin päälle ja anna valua jääkaapissa noin 30 minuuttia. Desistä jugurttia riittää neljään herkkuleipään.

Paahto_lockup

Hapatettu purjo

Fermented leek - Kivistössä Food Blog - www.kivistossa.com

Purjosta saa hapattamalla lempeän makuista ja kauniin keltaista säilykettä, joka sopii täytettyihin leipiin, pitsan päälle tai herkkupalaksi keittolautaselle kirkkaan keiton keskelle.

Idean kimchi-tyyppisesti inkiväärillä, valkosipulilla ja chilillä maustettuun hapatettuun purjoon löysin viime syksynä Mainen matkalla pienestä Taproot-nimisestä independent-lehdestä, joka keskittyi luonnonmukaiseen elämään. Vaikka osa lehden artikkeleista esimerkiksi itsetehdyistä sampoista, tahranpoistoaineista ja luonnonmukaisesta lääkinnästä meni oman viitsimiskyvyn yli, lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli ja muutama ohje purjon hapattamisesta. Niinpä poimin lehden mukaani kaupan hyllystä.

Purjo ei ole yhtä voimakkaasti maustettu kuin esikuvansa kimchi, niinpä sitä voi käyttää hyvin monipuolisesti. Lisääkin tämä sietää chiliä ja valkosipulia – laita siis, jos haluat vahvoja makuja. Minä pidän siitä, että purjo kestää lisämaustamisen vaikka srirachalla, kuten eräällä lauantaisella lounaalla, jolloin pöytään katettiin herkkuleipiä varten pieniä mausteisia makkaroita, leekchiä, leipää, chilikastiketta ja majoneesia. LEEKCHI

Hapatettu purjo kimchi-tyyliin

1 litra purjoviipaleita (n. 3 suurta purjoa)
1,5 tl merisuolaa
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1 rkl raastettua inkivääriä
2 tl kuivattuja chilihiutaleita
2 rkl kevyesti paahdettuja seesaminsiemeniä
pieni ripaus sokeria

Halkaise purjot ja huuhtele ne hyvin. Leikkaa ohuiksi puolirinkuloiksi, ota mukaan viitisen senttiä myös vihertynyttä osaa. Laita purjo kulhoon, ripottele päälle suola ja hiero esim. puunuijalla noin minuutin ajan, jotta nesteet alkavat irrota.

Sekoita loput ainekset purjon joukkoon, peitä kulho keittiöpyyhkeellä ja anna levätä huoneenlämmössä 45 minuuttia. Lepäämisen jälkeen seoksen pitäisi olla jo aika kosteaa ja purjon rentoa. Jos seos on vielä kuivan oloista, hiero sitä lisää käsin tai nuijalla.

Nosta purjo hyvin pestyyn ja steriloituun jäähdytettyyn lasipurkkiin (n. 0,5 l) tai pieneen hapatusastiaan. Painele se hyvin purkkiin niin, että neste nousee pintaan, eikä seoksen joukossa ole ilmataskuja. Jos käytät lasipurkkia, tee ilmalukko esim. seuraavasti: täytä isohko muovipussi vedellä, sulje ja paina se kiinni seoksen pintaan niin, että neste nousee pussin reunoja ylös. Minä tykkään käyttää minigrip-pussia, koska se on helppo sulkea ja kätevä tyhjentää tai täyttää lisää tarpeen mukaan. Nosta vielä tarvittaessa vesipussin päälle painoksi puhdas kivi, lautanen, tms.

Sulje säilöntäastia ja peitä keittiöliinalla. Jätä fermentoitumaan pöydälle viileähköön paikkaan (ei suoraan auringon valoon) 5-10 päiväksi.

Vilkaise päivittäin, että seos on oman nesteensä peitossa ja poista tarvittaessa muodostunut vaahto. Purjo on valmista, kun väri on muuttunut vihreästä kellertävänvihreäksi ja tuoksu on miellyttävän keveästi hapan. Säilytä jääkaapissa – purjo kestää säilytystä useita kuukausia, jos sitä käsitellään aina puhtain välinein.

Mince pie – täynnä tymäkkää makua

Mince Pie- Kivistössä Foodblog www.kivistossa.comKivistössä ei ole paljoa jouluteltu muuta kuin cocktailien kanssa. Viime viikonloppuna innostuin kuitenkin sen verran jouluisesta lumitunnelmasta, että päätin kokeilla ensimmäisen kerran brittien jouluherkkua mince pie’ta.

Jos joskus on tätä pientä leivonnaista maistanut, tietää, ettei sillä ole juurikaan jauhelihan kanssa tekemistä vaikka täytteestä käytetäänkin nimitystä mincemeat. Alunperin piiras on tehty lampaan tai naudan lihasta, kuivatuista hedelmistä, sokerista ja mausteista – makumaailma alkuperä lienee Lähi-Idässä. Vuosisatojen kuluessa täytteestä ovat vähitellen tippuneet lihat pois, vaikka lihaisiakin reseptejä vielä jonkin verran näkee.

Mince Pie- Kivistössä Foodblog www.kivistossa.com

Aitoon täytteeseen kuuluu laittaa ihraa, siis eläinten sisäelinten ympärillä olevaa rasvaa, mutta sitä ei meillä kaupoissa näy. Niinpä päädyin tekemään täytteestä vielä askelen modernimman ja käytin voita. Ihran tehtävä on paitsi antaa makua, myös säilöä täyte – se kestää oikein säilytettynä hyvänä vuosia. Minä tein kutenkin täytettä vain yhteen leivossatsiin ja heti käytettäväksi, enkä tuntenut suuria tunnontuskia ohjeen vääristelemisestä.

Täyte kuuluisi kai tehdä vähintään 2 viikkoa ennen käyttöä, jotta maut muhiutuvat mukavasti. Nyt, kun vielä on viikko aikaa itse juhlaan, kannattaa keittää täyte kaappiin vartomaan. Minä hätähousuna ja ex tempore-ideoijana käytin täytteen heti, eikä sekään pahaa ollut. Harmittaa vain näin jälkikäteen, etten tehnyt tuplasatsia – olisin hyvin voinut jouluna paistaa vielä toiset leivonnaiset.

Nämä pikkuiset kakkuset pursuavat jouluisaa makua, ja todennäköisesti menekki per syöjä on yhdestä kahteen istuntoa kohti. Nimittäin jo yhdessä pienessä on mausteiden ja sitruksen ilotulitusta kerrakseen. Leivokset on helpoin paistaa pinnoitetussa muffinssivuoassa tai muussa jämäkässä kolovuoassa. Meillä oli käytössä minimuffinssivuoka, joten teimme pikkuleivoksia – suurempi muffinssivuoka käy myös hyvin.

Mince pie

24 minileivosta – isompia vähemmän

Täyte
1 hapan omena
1/2 appelsiinin mehu ja kuori
1 sitruunan mehu ja kuori
75 g sulttaanarusinoita
75 g rusinoita
75 g punaherukoita (pakasteesta)
1/4 tl jauhettua inkivääriä
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1 tl kanelia
ripaus muskottipähkinää
165 g sokeria
65 g voita
2 rkl konjakkia tai brandya

Taikina
1 annos murotaikinaa keltuaisella
(ohje Kivistön keittiön kulmakivissä)

Kuori ja leikka omena kuutioiksi, raasta sitrusten kuoret ja purista mehu. Kuutioi voi. Sekoita kaikki ainekset voita ja konjakkia lukuunottamatta kattilassa ja kuumenna porisevaksi. Sekoita joukkoon voikuutiot ja keitä pienellä lämmöllä noin 30-40 minuuttia, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut ja seos on hillomaista. Jos laitat täytteen säilytykseen, steriloi sopiva lasipurkki. Anna täytteen jäähtyä hiukan ja sekoita joukkoon konjakki. Purkita ja laita jääkaappiin muhimaan.

Tee murotaikina ja laita se jääkaappiin lepäämään noin 30 minuutiksi. Kauli 2/3 taikinasta ohueksi ja ota muotilla tai lasilla ympyröitä, jotka peittävät muffinssivuoan pohjan ja reunat. Isoissa vuoissa taikinan ei tarvitse yltää ihan ylös asti, jotta täytteen ja taikinan suhde pysyisi sopivana.

Täytä taikinakupit täytteellä ja kauli loput taikinasta ohueksi. Leikkaa taikinasta toisella muotilla juuri taikinakupin suun kokoisia ympyröitä, sivele reunat kevyesti vedellä ja nosta kannet leivosten päälle. Painele taikinan reunat kiiinni ja tee terävällä veitsellä kanteen reikä, josta höyry pääsee ulos. Paista 200 asteessa n. 20 min, kunnes kannet ovat saaneet keveästi väriä. Tarkista vielä kypsyys: nosta yksi leivos varovasti kuopastaan ja tarkista, että taikina on pohjastakin kypsä. Mikäli ei ole, jatka paistamista vielä hetkinen.

Hunnuta leivokset tomusokerilla ja tarjoa lämpöisinä tai kylminä.

Mince Pie- Kivistössä Foodblog www.kivistossa.com

Nektariinihillo – Se aika vuodesta

Reseptien dokumentointi raahaa jälkijunassa. Lomalla ei olisi kolmeen viikkoon ollut muuta kuin aikaa, mutta kroppa ja pää huusivat helteessä koneen ääreltä riippukeinuun, riippukeinusta grillaamaan, joskus remppaamaan tai kasvimaata nyppimään.

Koko kevään työ- ja vapaa-ajan projektien parissa sanaista arkkuani tyhjennettyäni minulla ei ollutkaan enää hurjasti annettavaa. Ideoita ja toteutuksia, mutta vähän lopullista dokumentointia. Päätin, etten anna sen häiritä. Täytyi ensin tankata: lukea kirjoja, tehdä ruokaa, nappailla kuvia ja luottaa, että hyvät reseptit jaksaa jakaa myöhemminkin.

Tässä yksi niistä, yli kuukausi sitten keitetty nektariinihillo, josta tuli luonteikasta ja herkullista. Samalla avaan hillokauden. En tiedä, montako uutta dokumentoinnin arvoista hilloreseptiä kauden aikana tulee, mutta varoituksen sana jo nyt. Saattaa tulla.

Nectarine jam - Kivistössä Foodblog - www.kivistossa.com
Alkuperäisenä ajatuksena oli keittää persikkahillo, mutta nektariinit olivat kaupassa houkuttelevampia – eikä niitä tarvitse kuoria, kuten persikoita. Hilloon kannattaa valita kypsiä kiinteänpuoleisia kavereita, jotta lopputulos on optimaalinen.

Nektariinihillo

n. 1,2 litraa hilloa

1,4 kiloa nektariinilohkoja (n. 1,7 kg nektariineja)
850 g sokeria
1 dl vastapuristettua sitruunamehua
(1 rkl kirschwasseria)

1. päivä
Valitse hilloon kypsiä, mutta kiinteitä hedelmiä, ja käytä vain vahingoittumaton hedelmäliha, jottei huono hedelmä pääse mehustumisprosessissa pilaamaan koko erää.

Lohko nektariinit 8 osaan ja laita ne suurehkoon muovi- tai lasikulhoon. Kaada päälle sokeri ja sitruunanmehu ja sekoita sokeri hyvin hedelmälohkojen joukkoon. Peitä seos huolellisesti muovokelmulla suoraan hedelmien päältä niin, että kelmun alle jää mahdollisimman vähän ilmaa. Näin hedelmät eivät pääse tummumaan. Nosta kulho kylmään mehustumaan 48 tunniksi.

3. päivä
Kun neste on irronnut hedelmistä ja sokeri on isoilta osin liuennut, seos on valmista keitettäväksi hilloksi. Pese ja steriloi hillopurkit ja laita 3-4 lusikkaa pakkaseen hillon testaamista varten. Kaada hedelmät laakeapohjaiseen kattilaan ja kuumenna mahdollisimman nopeasti kiehuvaksi. Keitä sekoitellen 10 minuuttia ja nosta kattila liedeltä.

Kuori kaikki vaahto hillon pinnalta reikäkauhalla. Murskaa perunasurvimella n. 2/3 hedelmistä muusiksi. Mitä enemmän survot, sitä sileämpi on lopputulos. Minä pidän sattumista hillossa, joten jätin lohkoja mukaan runsaasti.

Nosta kattila takaisin hellalle. Keitä hilloa sekoittaen usein pohjia myöten 20-40 minuuttia. Jos hillo alkaa tarttua kattilan pohjaan, vähennä lämpöä. Keittoaika riippuu mm. hellan tehosta ja kattilan laakeudesta ja lämmönjohtavuudesta.

Valmista hillo alkaa olla, kun se on selkeästi paksuuntunutta ja kiiltävää. Tee lusikkatesti: jos hillo ei valu juurikaan vaan on paksua ja kiinteähköä (Kts. kohta paljon sokeria sisältävät paksut hillot) hillo on valmista. Kuori vaahto hillon päältä ja sekoita halutessasi 1 rkl Kirschwasseria joukkoon.

Kirschwasser tuo hilloon mukavan pienen aromin ja luonteikkaan tunnun, ja saa hillon sopimaan hyvin monenlaiseen leivontaan (esimerkiksi kakkujen ja pikkuleipien täytteeksi) ja jälkiruokiin. Jos hillonkäyttösi rajoittuu lähinnä jugurtin päälle, Kirschwasser kannattaa jättää pois!

Purkita kuuma hillo steriloituihin purkkeihin ja anna jäähtyä rauhassa. Säilytä hillo viileässä.Nectarine Jam

Rapeaa leipää, päärynähilloa ja brie-juustoa

Grilled Cheese with Pear Jam, Rosemary and Brie - Kivistössä foodblog www.kivistossa.com

Grilled cheese on minulle lapsuuden herkku. Nuoruutensa valtameren takana asunut äitini tarjosi meille lapsille välillä kanankoipi-riisipadan ja kotlettien sijaan Amerikan ruokamuistojaan: majoneesi-kananmuna-tonnikalaleipiä, Campbellsin tomaattikeittoa, grilled cheeseä, coca colaan hukutettua vaniljajätskiä.

Grilled Cheese with Pear Jam, Rosemary and Brie - Kivistössä foodblog www.kivistossa.comGrilled cheese on pannulla rasvassa tai voileipägrillissä paistettu kerrosleipä, jonka välissä on juustoa ja mielihalujen ja -kuvituksen ehdoilla myös jotain muuta. Meillä kotona välissä oli yksinkertaisesti juustoa tai joskus juustoa ja kinkkua. Nyt ruokamuistot joutuvatkin tuunatuiksi: tämä grilled cheese on alkuperäistä esikuvaansa hienostuneempi, mutta kuitenkin tutun tuhti tapaus.

Minun mielestäni grilled cheese pitää paistaa rasvassa pannulla. Juustoa pitää olla kunnolla. (Jos järkytyt määrästä, laita vähemmän!) Tuhtiahan siitä tulee, mutta eipä kai näitä kukaan päivittäin vetelekään. Tuhtiutensa vuoksi tämä yksi annos riitti kahdelle naiselle lounaaksi. Se nautittiin auringonpaisteessa voipaperista ulkotöiden lomassa, kun miehet olivat noutamassa Kivistöön uutta vauvaa: kalastusvenettä.

Grilled cheese briestä ja päärynähillosta

1 leipä

2 viipaletta hyvää vaaleaa leipää
75-100 g brietä
2-3 rkl päärynä-rosmariinihilloa (tai mitä tahansa päärynähilloa)
n. 1 oksa rosmariinia
mustapippuria
kourallinen huuhdeltua tuoretta pinaattia
rasvaa paistamiseen (mieluiten ei öljyä)

Levitä hillo toiselle leipäpalalle ja hienonna päälle rosmariinia makusi mukaan. Rouhaise mukaan hieman mustapippuria. Leikkaa brie viipaleiksi ja levitä kerrokseksi hillon päälle. Nostele viimeiseksi pinaattia ja laita toinen leipäviipale kanneksi.

Kuumenna pannulla rasva ja laita leipä paistumaan. Paista keskilämmöllä niin, että juusto ehtii sulaa hyvin. Kun leipä on tummunut, käännä se ympäri ja paista väri myös toiselle puolelle painamalla leipää kevyesti pannua vasten. Leikkaa valmis leipä kahtia ja nautiskele kuumana.

ps. Truly Kira oli äskettäin tehnyt samanlaista herkkua päärynästä, salviasta ja cheddarista. Kannattaa kurkata sekin!

Grilled Cheese with Pear Jam, Rosemary and Brie - Kivistössä foodblog www.kivistossa.com

Päärynä-rosmariinihillo

Kuka sanoo, että vain syksyllä saa hillota?

Kaupoissa on vielä tarjolla hyvänmakuisia, laadukkaita päärynöitä, niinpä päätin jakaa tämän viime syksynä tekemäni päärynähillon reseptin. Me saimme päärynöiksemme satokaudella ämpärillisen suloisenmakeita kotimaisia pikkuruisia päärynöitä Liisan työkaverilta. Kiitos päärynöistä vielä sinne, jaksaisipa meidänkin päärynäpuu jo tehdä satoa!

Resepti on luottohillokirjastani Blue Chair Jam Cookbookista, ja sehän tietysti tarkoittaa kahden päivän hilloprojektia. Mutta kuten aiemminkin, ensimmäisenä päivänä preppaillaan ja muhitetaan makuja, toisena keitetään. Siis jaettua työmäärää tuplatyön sijaan.

Pear Rosemary Jam - Kivistössä Foodbloge www.kivistossa.com

Päärynä on hillossa minun makuuni yksinään liian makeanparfyyminen raaka-aine. Tämän hillon jujupa onkin rosmariini; se tuo makuun tarvittavaa terävyyttä ja ronskia luonnontuntua. Käsin pyöritettävä soseutin on tarpeen tässä reseptissä, sen puutteessa sauvasekoitinkin voisi varmasti toimia.

Pear Rosemary Jam - Kivistössä Foodbloge www.kivistossa.com

Päärynä-rosmariinihillo

n. 5 kpl 1,5 dl:n purkkia

1,5 kg päärynöitä
600 g sokeria
2 dl sitruunamehua (n. 5 sitruunaa)
1 iso tai 2 pientä rosmariinin oksaa

1. päivä
Kuori päärynät ja poista kodat. Leikkaa palasiksi ja laita isohkoon kulhoon. Sekoita sokeri ja sitruunamehu päärynöihin ja laita muovikelmu suoraan päärynäseoksen päälle niin, että väliin jää mahdollisimman vähän ilmaa, joka voisi tummentaa päärynöitä. Peitä kulho lautasella tai kannella ja nosta yöksi jääkaappiin.

2. päivä
Kaada päärynät hillokattilaan, nosta käsikäyttöinen soseutin valmiiksi tyhjän kulhon päälle ja siirrä sivuun hetkeksi. Keitä seosta jatkuvasti sekoitellen n. 15 minuuttia, kunnes päärynäpalat alkavat olla läpikuultavia.

Soseuta pehmenneet päärynät päärynöidenmehutuskulhoon ja siirrä seos takaisin kattilaan. Keitä keskilämmöllä koko ajan sekoittaen 15-20 minuuttia, kunnes hillo alkaa paksuuntua. Tähän voi mennä kauemminkin, etenkin, jos käytössäsi ei ole laakeapohjaista kattilaa. Niinpä on tärkeää oppia lukemaan hilloa, tämän yksilön kypsymisen näkee siitä, että se ei vaikuta enää vetiseltä.

Suosittelen lämpimästi myös lusikkatestiä, ohjeet löytyvät hilloartikkelistani rapaperihillon ohjeesta. En itse viitsinyt sitä juuri tässä tapauksessa tehdä ja hillo jäi vähän toiveitani löysemmäksi. Opetus: aina pitäisi viitsiä!

Kun hillo on valmis, laita rosmariini uuttumaan sen sekaan. Anna olla muutama minuutti, sekoita hilloa ja maistele, onko rosmariinia makuusi riittävästi. Jos on, poista oksa, jos ei ole, jätä hetkiseksi ja maistele uudelleen.

Purkita hillo kuumiin pestyihin ja steriloituihin purkkeihin. Hillo säilyy hyvänä ainakin 10 kuukautta.

Katso myös
Hilloamisesta
Syksystä ja omenahyytelöstä
Kvitteniä ja kuparia

 

Vihreä ketsuppi quebeciläisittäin

Vihreät kypsymättömät tomaatit ovat aiheuttaneet Kivistössä päänvaivaa aina kylmien tultua. Niitä on yritetty kypsyttää vaikka millä keinoin villasukista lähtien ja lopputulos on aina ollut vähän niin ja näin.

Green-Ketchup-Kivistössä-Blog

Tämän vuoden raa’at tomaatit keittelimme vihreäksi quebeciläistyyppiseksi ketsupiksi, mikä osoittautui oikein toimivaksi. Tämä kirpeä ketsuppi sopii erinomaisesti esimerkiksi uunissa haudutetulle possulle ja grilli- ja bbq-lihalle.

Vihreä ketsuppi

n. 5 dl ketsuppia

1 l raakoja tomaatteja (pieneksi leikattuna)
5 dl sipulia (hienonnettuna)
n. 3 tl suolaa
2 dl valkoviinietikkaa
1,5 dl sokeria
2 laakerilehteä
1 tl sinapinsiemeniä
1,5 tl maustepippureita
1 tl mustapippureita
(1 tl tillinsiemeniä)

1. päivä
Kalttaa tai kuori kuorimaveitsellä isot raa’at tomaatit. Voit kuoria myös kirsikkatomaatit, mutta me emme viitsineet siihen ryhtyä. Viitseliäisyydellä ja kuorimalla saat lopputuloksesta sileämmän. Hienonna tomaatit ja sipulit.

Lado kulhoon sipulia ja tomaattia kerroksittain ja ripottele väleihin suolaa. Peitä hyvin ja jätä viileään n. 8 tunniksi, mieluiten seuraavaan päivään.

2. päivä
Pese säilöntäpurkit hyvin ja nosta 130-asteiseen uuniin kuumenemaan noin 30 minuutiksi. Keitä kannet.

Kaada tomaatti-sipuliseos lävikköön, valuta pois irronnut neste ja huutele hyvin. Kaada huudellut tomaatit ja sipulit kattilaan. Lisää valkoviinietikka ja sokeri sekä mausteet harsokangasnyytissä. Kuumenna kiehuvaksi.

Keitä pienellä lämmöllä noin 30-40 minuuttia välillä sekoitellen, kunnes tomaatit ja sipulit ovat kypsiä ja seos on jäykistynyt hiukan hillomaiseksi. Nosta maustepussi pois ja aja tehosekoittimessa tasaiseksi.

Kaada ketsuppi takaisin kattilaan ja kiehauta. Purkita kuumiin säilöntäpurkkeihin ja jätä jäähtymään. Säilytä viileässä ja pimeässä.

Vihreät-tomaatit-Kivistössä-Blog

Syksystä ja omenahyytelöstä

Valkosipulit-Kivistössä-Blog

Viime viikonloppuna tyhjennettiin suurin osa kasvimaasta. Paikalleen jäivät enää lehtikaalit, lehtisellerit ja uutta hedelmää vieläkin tuottavat kesäkurpitsat. Viimeisetkin punajuuret ja porkkanat kiskottiin maasta, härkäpavun palot kerättiin ja kasvit käännettiin maahan antamaan ensi vuodeksi voimaa. Kurkut saivat lähtöpassit myös, iso rikkaruohourakka hoidettiin samalla ja raahattiin tyhjiin osioihin lehtisilppua katteeksi.

Valkosipulipenkistä nostetut tuoksuvat aarteet olivat tänä vuonna pieniä mutta mehukkaita. Marjapihalle kaivettiin kaksi itsekasvatettua hyvin juurtunutta herukantainta ja kasvihuoneen tomaateilta poistettiin kastelujärjestelmä. Eivät ne enää jaksaneet kypsyttää loppuja. Viimeiset vihreät kerätään tulevana viikonloppuna vihreään ketsuppiin, joka on mielestäni ehdottomasti paras paikka upottaa kypsymättömät tomaatit. Lupaan reseptin!

Metsästä löytyi jättipitsallisen verran kantarelleja ja torvisieniäkin kuivattavaksi asti. Tattiaika lienee jo näillä nurkilla ohi. Vaikka kaapin päällä on 1,5 isoa purkillista kuivatettuna, ahneelle se ei riittäisi.

Sienimetsällä-Kivistössä-Blog

Illalla sai syödä kynttilän valossa vaikka päivä oli vielä lämmin ja muistutteli kesästä. En tiedä, pitääkö paikkansa, että syntymävuodenaika jättää leimansa ja tuomitsee ikuiseen rakkauteen. Ainakin minä, syksyllä syntynyt, olen seesteisimmilläni syksyn tuoksuissa ja valossa, ja menneen viikonlopun kaltaisina päivinä pakahduttavan onnellinen.

Ai niin, lupasinhan minä siitä omenahyytelöstäkin. Sen keittelin osto-omenoista, oma sato kun jäi tänä vuonna säälittäväksi. Tein tämänkin kahtena päivänä, kuten muutaman muunkin hillon tänä vuonna, mutta ihan hyvin saa oikoa asiat yhdelle päivälle. Tee tämä ehdottomasti kirpeimmistä ompuista, jotka löydät. Suuri sokerimäärä vaatii hedelmältä kipakkaa luonnetta.

Omenahyytelö-Kivistössä-Blog

Omenahyytelö

n. 10 dl hyytelöä

Omenamehu:
1 kg omenoita
1,5 l vettä
1/2 sitruuna

Hyytelö:
50 g sokeria/1 dl omenamehua
1/2 sitruunan mehu

1. päivä
Pilko omenat kuorineen ja siemenkotineen teräskattilaan. Kaada päälle vesi ja laita sekaan puolikas sitruuna. Keitä mehua maltillisella lämmöllä n. 45 minuuttia. Kaada mehu siivilän läpi astiaan ja jätä omenamuhju valumaan peitettynä yön yli.

Jos et malta odotella, voit valuttaa hyvin, puristella lopuksi massasta viimeiset mehut ja jatkaa suoraan hyytelön keittoon. Silloin kannattaa pitää huolta siitä, ettei mehu pääse sameaksi omenamassasta.

2. päivä
Mittaa mehu ja kaada hillonkeittokattilaan. Kaada mukaan 50 g sokeria mehudesiä kohti ja purista joukkoon sitruunamehu. Anna kiehua ja keitä sekoittamatta ensimmäinen puoli tuntia. Sen jälkeen sekoita tarvittaessa, jos vaikuttaa, että hyytelö tarttuu kattilan pohjaan.

Seos alkaa muuttaa väriään punaisen kupariseksi 45 min-1,5 h:n sisällä riippuen mm. mehun määrästä, kattilan pohjan laakeudesta ja omenan pektiinin määrästä. Samaan aikaan kuplat muuttuvat valkoisiksi ja seos kuohahtaa sekoittaessa. Laske silloin lämpöä ja anna kuplia vielä 5-10 minuuttia. Testaa hyytelö pakkasessa olleella lusikalla, jos se ei enää juokse, hyytelö on valmista.

Kuori hyytelön päältä vaahto. Purkita pestyihin ja hyvin kuumennettuihin purkkeihin (130 asteessa vähintään 30 min) ja anna jäähtyä. Säilytä viileähkössä ja pimeässä, ettei valo pääse vaikuttamaan väriin.

Kauniin värinen melkoisen makea herkku sopii hyvin esimerkiksi tosi happaman jugurtin päälle, voin kanssa lämpimälle leivälle tai briossille tai esim. vanhan tiukan parmesaanin kylkeen.

Apple-jelly-Kivistössä-Blog