Syksystä ja omenahyytelöstä

Viime viikonloppuna tyhjennettiin suurin osa kasvimaasta. Paikalleen jäivät enää lehtikaalit, lehtisellerit ja uutta hedelmää vieläkin tuottavat kesäkurpitsat. Viimeisetkin punajuuret ja porkkanat kiskottiin maasta, härkäpavun palot kerättiin ja kasvit käännettiin maahan antamaan ensi vuodeksi voimaa. Kurkut saivat lähtöpassit myös, iso rikkaruohourakka hoidettiin samalla ja raahattiin tyhjiin osioihin lehtisilppua katteeksi. Valkosipulipenkistä nostetut tuoksuvat aarteet olivat tänä vuonna... Continue Reading →

Advertisements

Hilloamisesta

Olen opetellut tämän vuoden aikana hilloamista uusiksi. Syitä on kaksi: sain joululahjaksi kuparisen hillopannun ja ostin the Blue Chair Jam Cookbookin. Ensimmäisen myötä kävi selväksi, että totutut keittoajat jäivät pannun myötä historiaan, jälkimmäisen myötä taas, että raaka-aineiden käsittelyyn kannattaa uhrata hiukan aikaa. Tämän vuodatuksen lopusta löytyy pari herkkuhilloreseptiä, älä siis missaa niitä, jos seuraavaksi alkava... Continue Reading →

Sipulit tölkissä

Nämä tölkitetyt pikkusipulit ovat sievyyden ylitsepursuama. Törmäsin kaupassa pikkusipulipussiin, jossa oli lajitelma puna-, kepa-, ja helmisipuleja. Niitä pikkelöin koemielessä salaa jo miettien lautasta, jonka toisella reunalla köllöttää jokin ihana kesägrillattu liha. Kokonaiset pikkelöidyt pikkusipulit 500 g pieniä sipuleita 3,5 dl omenaviinietikkaa 1,25 dl vettä 0,5 dl ruokosokeria 3 tl suolaa 0,5 tl kardemummaa 10 mustapippuria... Continue Reading →

Kvitteniä ja kuparia

Muistattekos vielä kun syyskuussa laitoin hillokattilan loppuvuodelta kaappiin? No enpä laittanut, huijasin, tein monta hilloa vielä sen jälkeen. Persimonihillon ajattelin ihan todella olevan vuoden viimeinen, mutta joulupukki on todistettavasti  Kivistö-fani ja oli lukenut samaisen postauksen lopusta kerjääm vienon pyyntöni kuparisesta hillokattilasta. En kuuna päivänä oikeasti olettanut sen löytyvän paketista, mutta niinpä se vain kuusen alla... Continue Reading →

Itsetehty joululahja: persimonhillo

Lupasin viime viikolla toisenkin persimoninhyödyntämisvinkin, ennenkuin sesonki loppuu. Ainakin naapurikaupassa näytti vielä hyllyillä olevan, joten ehdinpäs! Persimonista tulee mielenkiintoinen ja persoonallinen hillo joululahjakoreihin juustojen seuraksi. Ja kun hillopurkit ja -kannet koristelee sievästi, ei haittaa vaikka kaapeissa olisikin vain sekalainen seurakunta silli- ja sinappitölkkejä. Suosittelen tätä nimenomaan juustojen seuraan, koska keittäminen tuntuu auttavan parkkihappoja nostamaan päätään... Continue Reading →

Beef jerky

Kivistöön hankittiin noin kuukausi sitten ruokakuivuri. Siitä lähtien on suunniteltu, mitä kaikkea sillä voisikaan kuivata sienien lisäksi. Testattu on jo omenasiivujen kuivausta ja sitten tietysti niitä sieniä, hyvällä menestyksellä molempia. Beef jerky eli kuivattu liha kutkutteli kuitenkin niin kovasti perheen miesväkeä, että sitä päätettiin lomaviikon aikana testata. Ja sen valmistaminen oli kuulkaa helpompaa kuin olisi kuvitellut!Kuivattavaksi... Continue Reading →

Etikkaiset punasipulit

Etikkasäilykkeet ovat lähellä sydäntäni. Jääkaapissa on aina oltava vähintään etikkapunajuuria ja maustekurkkuja. Hillosipuleitakin sieltä saisi mielellään löytyä. Joskin niiden kanssa tuppaa aina käymään niin, että kun on kaupassa ja miettii oliko niitä kotona, niin aina ostaa uuden purkin, vaikka sieltä jääkaapista tosiaan löytyy ennestään jo kaksi avattua purkkia.Liekkö tämä rakkaus etikkaisiin asioihin äidin perua, sillä... Continue Reading →

Ruokalahja: sweet chili -kastike

Tässä toinen vinkki ruokalahjaksi, jonka ehtii hyvin tehdä vielä ennen joulua. Kotona tehty sweet chili -kastike on taatusti yllätys ruoanlaitosta innostuneelle ystävälle. Sweet chili -kastike (n. 2 dl) 1,2 dl riisiviinietikkaa 0,6 dl vettä 0,6 dl sokeria 5-6 pientä punaista chiliä 0,5 tl punaista chilitahnaa 2 valkosipulinkynttä 2 suikaletta appelsiininkuorta 1 rkl tuoretta inkivääriä 1... Continue Reading →

Granaatin punaiset helmet

Nyt niitä taas saa! Granaattiomenoita nimittäin. Tai saahan näitä nykyään ympäri vuoden, mutta sanoisin, että näin jouluna ne ovat parhaimmillaan. Ovatpa ne huomattavan paljon edullisempiakin nyt, joten siksi niitä kannattaa ostaa koristamaan joulupöytää ja joulun mentyä säilöä ihanat punaiset helmet pakkaseen! Maistoin granaattiomenaa ensimmäisen kerran ehkä vuonna 1996. Ystäväni vanhemmat järjestivät joka itsenäisyyspäivä perinteisen vastaanoton... Continue Reading →

Create a free website or blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: