Pihakatsaus 2010-2015

Välillä tekee hyvää palata vanhoihin juttuihin ja jämähtää muistelemaan. Vähän samalla tavalla, kun käy romulaatikoita siivotessa, että unohtuu hihittelemään säilötyille leffalipuille ja pläräämään läpi vanhoja valokuva-albumeita.

Kivistössä 2010

2010

Kun löysin yllä olevan vähän suhruisen, poikkitaiteellisen vinoon otetun kuvan ensimmäisiltä Kivistö-kuukausiltamme, nousi kasvoilleni sellainen liikuttunut mieto hymy. Noita vinoon otettuja kuvia löytyi myös myöhemmiltä vuosilta – tyyli johon en taida enää palata. Piha oli päässyt aika villiin kuntoon ja kasvoi pitkää heinää. Ensitöiksemme tartuimmekin viikatteeseen, jota sen jälkeen on tarvittu aniharvoin.  

2011

2011

Vuosi 2011 oli ensimmäinen kokonainen vuotemme mökkiläisinä. Pihalle ei muistaakseni juurikaan tehty mitään. Kasvimaalla oli vähintäänkin vehreää ja perunaa on alla olevasta kuvasta päätellen nautittu kyllästymiseen asti.

Kasvimaa 2011

Kasvimaa 2011

Kuvakansioita selatessa huomasi kehityksen niin valokuvissa kuin kiinnostuksen kohteissa. Vuoden 2012 jälkeen kansioista löytyy pääasiassa ruokakuvia ja näitä pihaotoksia oli todella vaikeaa löytää. Toivon, että Marin arkistoista löytyisi pihakuvia vähän enemmän, sillä on tosi sääli, että emme ole dokumentoineet pihaa systemaattisemmin.

Pihakuvia löytyy kyllä Instagramista mutta teen tässä itselleni pienen lupauksen siitä, että tartun kunnon kameraan tänä vuonna vähän hanakammin. Vaikka otokset eivät olisi kovin onnistuneita (kuten yllä), on niihin silti tosi kiva palata. Erityisesti kaipaan ennen ja jälkeen kuvasarjoja esimerkiksi kasvimaasta tai marjapihan muokkaamisesta.

2012

2012

Vuonna 2012 yksi suurimmista pihaprojekteista oli katajan vinssaaminen suoraan. Se kallistui kenolleen 2011 tapaninpäivän myrskyssä ja pysyi kuitenkin onneksi pystyssä koko kevään pelastusoperaatioon asti. Tukipuut ovat edelleen paikallaan ja katajavanhus näyttää selvinneen haverista yllättävän hyvin, sitkeä kaveri.

2013

2013

Yllä olevassa kuvassa näkyvää marjapihaa on muokattua pikkuhiljaa. Muutama uusi itse pistokkaasta kasvatettu viinimarjapensas on istutettu, pensasmustikoita siirretty ja viimeisimpänä karviaispuskat kaivettiin kokonaan ylös. Ne tuottivat kyllä oikein kivasti satoa, mutta ne olivat hankalasti pensasaidan vieressä ja vähän ränsistyneitä. Isoille herukkapensaille nikkaroitiin myös uudet tuet viime syksynä.

Pienenä huolena on sitkeä äkämäpunkki, jota löytyy niin mustaherukoista kuin vieressä kasvavasta kriikunastakin. Marjapensaasta äkämäsilmut on vielä jotenkin poimittavissa, mutta kriikuna on vähän kinkkisempi tapaus. Tehokkain torjuntakeino lienee pensaiden ylöskaivaminen ja puiden kaataminen, mutta katsotaan nyt vielä ainakin tämä kasvukausi.

2014

2014

Tuo pitkulainen tuuhos kuvan etualalla saa vihdoin tänä vuonna kunnollisen päivityksen. Suunnitelmat ovat suuria mutta yritetään pitää järki kädessä. Edellisen perennapenkkiuudistuksen muistot eivät ole vielä saaneet kultareunusta.

Kirsikkapuun kohtalonhetket saattavat olla käsillä. Se on pihan paraatipaikalla ja ihan onnettoman näköinen risu. Jotain tekoa asian kanssa saattaa olla sillä, että istuttaessa ei kauheasti luettu ohjeita, eikä taimiparkaa taidettu elon ensivuosina kauheasti lannoittaa tai kastellakaan.

2015

2015

Vuonna 2015 oltiin jo sentään sen verran fiksuja, että perennapenkin uudistus kuvattiin alusta loppuun asti. Kuvat olivat kyllä hävöksissä sen verran pitkään, etten koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa aiheeseen liittyvää postausta.

Viime vuoden kuvakansiot päättyvät huhtikuulle. Yhtään pihakuvaa en siis tiettävästi ottanut tai muutenkaan kättäni kameran painolla juuri rasittanut. Tästä on hyvää parantaa tavat ja jatkaa eteenpäin. Toivon Kivistön puutarhavuodesta 2017 väri- ja satokylläistä, innostavaa ja stressivapaata!

 

 

 

 

Torstain drinkkivinkki – Syyssangria

On ilmoja pidellyt! Me olemme olleet kyynärpäitä myöten mullassa muutamat viime viikonloput: syyskukkia, syysasetelmia, syyskitkemistä, syyshortensioita. Jos siinä on syys ja se liittyy puutarhaan, olemme taatusti sen tehneet. Ja myös syyssangrian syysmölkkyturnauksen vauhdittajaksi.

syyssangria2

Erona tavalliseen sangriaan syysversiossa maistuvat lämmin kaneli, metsäinen rosmariini ja kirpeät omenat. Makeutta ja luonnetta tuo ginger ale. Viikunan satokausikin on juuri nyt ja hinta sen mukainen, niinpä ei tunnu ihan tyhmältä laittaa niitä juomaa kaunistamaan, vaikkeivät ne meillä oikein koskaan herkullisia ole, raakoja yleensä ja hieman happamia. Tässä sekoituksessa se ei kuitenkaan haittaa! (Sitä paitsi rakastan niiden hampaissa rapisevia siemeniä.)

syyssangria1

Syyssangria

1 litra punaviiniä
8 cl sitruslikööriä
2 kanelitankoa
2 rosmariinin oksaa
3 syysomenaa lohkottuna
4 viikunaa lohkottuna
1/2 appelsiinin kuori ilman valkoista osaa

1 appelsiinin mehu
0,33 l plo ginger alea
0,5 l kuplavettä

Tee sangian pohja jo aamulla tai edellisenä päivänä. Kaada kannuun punaviini ja likööri, ja lisää hedelmät ja mausteet. Anna muhia viileässä ainakin 4 tuntia, mieluummin pidempään.

Ennen tarjoilua sekoita joukkoon appelsiinin mehu, ginger ale ja kuplavesi. Tämä versio on vain moderaatisti makea, jos pidät oikein makeasta, korvaa osa kuplavedestä sitruunalimsalla.

Ps. jos punaviinisi on 0,75 l pullossa eikä esim. tonkassa (öhöm), sekoita mukaan hiukan alle pullollinen gingeralea ja vähennä kuplaveden määrä 4 desiin.

syyssangria3

Kesäkurpitsasadon selättämistä

Kesäkurpitsapensaiden juurella kurkkii harva se päivä syöntikokoisia vihanneksia. Varo vaan, jos ajattelet noukkivasi ne ruoaksi seuraavana päivänä: yön aikana ne paisuvat ihan ilkeyttään kolmanneksen lisää ja saat ruokittua enemmän suita kuin tarvis olisi.

Kasvattelemme vakikesäkurpitsana vihreää, pyöreää Eight ball-kurpitsaa, joka on parhaimmillaan raakana salaateissa – raakana muutenkin pidän kesäkurpitsasta eniten, kypsennettynä se on minusta helposti tylsä. Kasipallon kaverina on tänäkin vuonna keltainen pitkulainen, kiinteä ja rapea Atena Polka. Niiden kahden satoa on noin kuukauden päivät kulutettu ahkerasti ja annettu poiskin kaikille vieraille, jotka vain ovat niitä vastaan ottaneet.

kasipallo Pohdiskelimme, että jos muillakin on samankaltainen positiivinen ongelma suursadosta, voisimme listata meidän tämän vuoden suosikkejamme – helppoja ja nopeita lisäkesalaatteja. Samalla poimimme mukaan muutaman vanhan hyvän sekä pari kiinnostavaa muualta. Kertokaapas tekin, miten käytätte kesäkurpitsasatoa, tulee sitä sitten kasvimaalta tai kaupan tiskiltä!

Kesäkurpitsa-carpaccio

Tarvitset: ohueksi viipaloitua kesäkurpitsaa (isosta kurpitsasta on hyvä ottaa siemenet pois ennen siivutusta), oliiviöljyä, sitruunamehua, raastettua parmesaani-juustoa, ripauksen suolaa ja mustapippuria.

Tee näin: levitä viipaleet ohuelti vadille. Purista päälle runsaasti sitruunamehua, valuta oliiviöljyä ja mausta suolalla. Raasta kesäkurpitsoille juuri ennen tarjoilua reilulla kädellä parmesaania ja kierittele myllystä mustapippuria.

(Hihii, kurpizakarpazo!)

Kesäkurpitsa-slaw

Tarvitset: muutaman kesäkurpitsan, kepasipulin varsineen, turkkilaista jugurttia, sitruunamehua, tahinia, suolaa ja mustapippuria. Hyvä apuväline on esim. julienne-rauta.

Tee näin: Suikaloi kesäkurpitsat siemenosaa lukuunottamatta ohuiksi joko veitsellä, mandoliinilla tai julienne-raudalla. Viipaloi sipuli ja varret ohuiksi ja sekoita kesäkurpitsasuikaleiden kanssa.

Sekoita kastike 1 dl:sta jugurttia, 2 rkl:sta tahinia ja 1/2 sitruunan mehusta. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kurpitsasuikaleisiin ja anna maustua hetki.

Kesäkurpitsa-fetasalaatti

Tarvitset: muutaman kesäkurpitsan, puolikkaan fetalevyn, tilliä, minttua, sitruunamehua tai valkoviinietikkaa, oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria.

Tee näin: Kuutioi kesäkurpitsat, hienonna kourallinen tilliä ja muutamakymmenen mintun lehteä. Sekoita yrtit ja kurpitsa salaattikulhossa ja murenna päälle feta.

Sekoita kastikkeeseen 2 rkl oliiviöljyä ja puolikkaan sitruunan mehu tai 2 rkl valkoviinietikkaa. Mausta suolalla ja pippurilla ja kaada salaatin päälle.

Kesäkurpitsa1

Muita ihania ja omia vanhoja

Hyväksi havaittu Smitten Kitchenin kesäkurpitsapitsa (hihii, kur-pitsapitsa!), jonka nimeäisimme ehkä paremminkin suolaiseksi piirakaksi kuin pitsaksi, mutta joka maistui hyvältä yhtä kaikki.

Fannin ja Kanelin Tiinan vastajulkaistu, uutuuskirjasta testiin poimittu kesäkurpitsapasta, jota varmasti tehdään meillä piakkoin.

Lisukkeeksi tai hampparin väliin Kivistön keittiöstä pikapikkelöidyt kesäkurpitsat tai kesäkurpitsasalsa.

Liisan sympaattinen ristikkopiiras.

 

Syötävää kukkapenkistä

Syötävät6Viime keväänä päätimme kaivaa ylös Kivistön tontin sisäänajon viereisen heinittyneen ja ruman perennanjäänteen. Koska penkki sijaitsee kasvimaamme vieressä, tuntui luontevalta suunnitella paikalle syötävistä kukista ja kauniista hyötykasveista kasvatettu syötävä kukkapenkki.

Syötävät3Tavoitteena oli rakentaa penkki, joka olisi värikäs, kaunis ja tarjoaisi sekä satoa että kauniita koristeita. Viimevuotiseen penkkiin ryhmittelimme mm. palmukaalia, kääpiösamettikukkaa, kehäkukkia, lehtiselleriä, yrttejä ja mangoldia.

Syötävät5

Heinäkuussa penkki kylmästä kesästä huolimatta alkoi kukoistaa ja satoa päästiin keräilemään vähitellen heinäkuun lopulla. Mangoldia ja lehtiselleriä riitti säilöntään saakka, palmukaalia rapsittiin penkistä vielä pakkasella ja keskitalvella loput söi joku nälkäinen jänö.

Syötävät2

Yksi ehdottomista suosikeistani oli penkin takaosaan riviin kylvetty tilli, joka loi kukkimisvaiheessa äärettömän kauniin kehyksen penkille. Jostain syystä en muistanut sitä ennen kuin kaivoin nämä kuvat esiin, niinpä tilliä ei tänä vuonna syötävässä kukkapenkissä näkynyt.

Tillin sijaan kokeilimme nyt uusia kasveja, joista osa jää jatkossakin käyttöön, osa tipahtaa takaisin kasvimaan puolelle. Kahden kokeilevan kesän jälkeen on kuitenkin selvää, että jatkossakin Kivistön kasvimaa jatkuu viereisessä penkissä iloisena värimattona.

Syötävät 7

Syötävään kukkapenkkiin sopivia kukkia

Kehäkukka, kasvimaiden klassikko, jonka kauniilla ja miedon makuisilla terälehdillä voi koristella lähes ruoan kuin ruoan. Kestää myös hyvin maljakossa. Todennäköisesti seuraavana vuonna löydät kehäkukan alkuja tämän vuoden kasvupaikasta.

Samettikukat, erityisesti kääpiösamettikukka. Sitruunaisen parfyymiset lehdet ja kukka käytettäväksi salaatteihin ja lämpimiin ruokiin. Kasvaa kesän mittaan komeaksi tuuhokseksi ja kukkii syksyyn saakka. Kukka on sievä koriste myös leivonnaisille.

Kruunusuvikakkara, kaunis keltavalkoinen korkea ja tukeva kukka, jonka nuoret versot, miedosti kirpeät lehdet ja kukat ovat syötäviä. Myös tätä tuikitaan meillä maljakkoon.

Ruiskaunokki saatavilla sinisen lisäksi vaaleanpunaisen ja violetin sävyissä. Ihana, herkkä koriste ja kaunis maljakossa.

Krassit muodostavat hienoja tiheitä kasvustoja ja lehdet ovat kauniin muotoiset. Ne ovat maultaan raikkaan ja hieman sinappisen kirpeitä, suosikkini maustamaan salaatteja ja muita suolaisia ruokia. Kukka on komea koriste lähes mihin tahansa.

Sarviorvokki, syötävien kukkasten klassikko, joka tekee mistä tahansa kakkuräpellyksestä hetkessä sievän.

Kurkkuyrtti ja sen kaunis sininen kukka. Kasvi on heinäkuussa jo liiankin jykevä ja homssuisen näköinen, ja hylkäsimme sen penkistämme ensimmäisen kesän jälkeen. Siementää niin maan pirusti, varaudu nyppimään seuraavana vuonna pieniä alkuja maasta.

Syötävään kukkapenkkiin sopivia vihanneksia ja yrttejä

Lehtikaalit kasvavat komeiksi, kunhan selviävät kaikista ötököistä. Tykkään erityisesti laittaa palmukaalien väliin kasvamaan jotain oranssia tai punaista, väriyhdistelmä on komea. Samettikukat myös torjuvat lehtikaalin vihollisia. Punainen lehtikaali tuo penkkiin kivaa väriä, jota muista kasveista ei löydy. Kukka- tai parsakaalien kasvusto ei ole riittävän kaunis tähän penkkiin.

Salaatit muodostavat kauniita muotoja ja väriyhdistelmiä ja ovat nopeakasvuisia.

Yrtit. Tilli on upea kukkivana loppukesästä, lehtipersilja kasvaa tuuheaksi ja kauniiksi. Myös mm. timjamin ja laventelin kukat ovat kauniita penkissä. Harkitse minttua hyvin tarkkaan, ettet menetä isoa osaa penkistäsi ajankuluun sille.

Varsiselleri kasvaa kauniisti ja ryhdikkäästi ja lehtien sävy on viehättävän tumma.

Mangoldi, etenkin värisekoituksena tuo penkkiin iloa ja rytmiä. Kasvaa nopeasti ja tiheään kylvettynä tuottaa mukavasti harvennussyötävää jo aikaisessa vaiheessa.

Porkkanan naatit kasvavat sympaattisen ryhdikkäänä massana.

Syötävät4

Hyvä muistaa syötävää kukkapenkkiä suunnitellessa

Istuta ja kylvä tiheämpään kuin ohjeissa sanotaan: nyt haetaan näyttävyyttä. Esimerkiksi varsisellerit ja lehtikaalit ovat komeimmillaan tiheänä ryhmänä.

Ota huomioon värin lisäksi kasvien korkeus ja kasvutapa penkkiä suunnitellessasi. Takareunaan istutettu matala timjami ei näy mihinkään ja hentovartiset ruiskaunokit eivät pysy kunnolla pystyssä suurena massana, vaan ensimmäinen sade lakoaa ne pitkin poikin.

Kasvata itse syötävät kukkasi. Kaupan taimet eivät kelpaa, ellei niissä erikseen sanota, että ne on kasvatettu syötäväksi. Jos ei itse jaksa puljata krassien ja hitaasti kasvuun lähtevien samettikukkien kanssa, syötäväksi kasvatettuja taimia löytää todennäköisimmin Hyötykasviyhdistyksen ja vastaavien taimitapahtumista. Kehäkukat, ruiskaunokit, kurkkuyrtit ja kruunusuvikakkarat voi kylvää suoraan maahan.

Hyväksy jo suunnitellessasi, että penkkiä on tarkoitus syödä kesän mittaan. Se muuttaa hieman muotoaan, saattaa väliaikaisesti harveta tai vaatia uusintakylvöä (mangoldit, tilli, salaatti) ollakseen näyttävä vielä syksylläkin.

 

Kivistön kesäklassikot: kana-halloumivartaat

Halloumivartaat2

Kivistön kesässä kaikki hyvin. Aurinko kypsyttää vadelmia kiihtyvällä tahdilla, herukat odottavat, että joku tulisi ja poimisi. Kasvimaa lupailee ennätyssatoa kesäkurpitsoista, ja kunhan pavut kerkeävät, olemme niiden kanssa vielä pulassa. Kurkut kasvavat, toisin kuin viime kesänä, ja näyttäisi siltä, että kaalikoivitsauskin olisi vähitellen ohi.

Teimme tänä vuonna kasvimaalle kunnon käytävät ja reunukset. Vaikka ulkoreunatyö odottelee vähemmän helteistä jaksoa, voin tässä kaikkien kuullen myöntää, että kasvimaa on nyt niin kaunis, että tekisi vain mieli hengata sen liepeillä ja tuijotella.

Kaiken työn ja tuijottelun lomassa pitää syödäkin. Keittiössä syntyy nyt lähinnä nopeita ja helppoja, hyväksi todettuja ruokia. Yksi tällaisista on kana-halloumivartaat, joiden alkuperäinen ohje on Donna Hayn Seasons-kirjasta. Usean vuodena jan korvasin ohjeessa olevan säilötyn sitruunan sitruunankuorella, kunnes viime talvena tein itse säilöttyjä sitruunoita. (Ne muuten ovat koukuttavia, laitan niistäkin ohjeen ylös, kunhan ehdin puutarhalta kameran ääreen.) Molempi parempi, kirjaan ohjeeseen kummatkin tavat.

Nämä vartaat riittävät helposti 6:lle, ehkäpä enemmällekin, mikäli lisukkeena on jotain ruokaisaa, kuten vaikka perunasalaattia.

Halloumivartaat1

Kana-halloumivartaat

4-6:lle

4 broilerin rintafileetä
2 pkt halloumia
2 rkl pieneksi hakattua säilöttyä sitruunaa tai puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
2 valkosipulinkynttä
3 rkl tuoretta oreganoa hienonnettuna
0,5 dl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
mustapippuria

Laita grillivartaat likoomaan. Leikkaa broileri ja halloumi suurehkoiksi kuutioiksi. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lavalla. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja nosta puoleksi tunniksi jääkaappiin marinoitumaan.

Varrasta broilerin- ja hallouminpalat tikkuihin väljästi ja grillaa kuumassa grillissä suoralla lämmöllä muutamien minuuttien ajan kaikilta neljältä puolelta, kunnes broileri on kypsää. Tarjoa lempisalaattisi kanssa tai esimerkiksi pitaleipien sisään kääräistynä, jogurttikastikkeella ja babypinaatin lehdillä mehevöitettynä.

ps. vartaat voi kypsentää myös paistinpannulla öljyssä.

Ja hei, kasvimaan ja puutarhan pikakuulumisia löytyy myös Kivistön Instagramista ja Facebookista.

 

Perennapenkin myllerrys

Reilu vuosi sitten huhtikuussa kirjoitin saunamökin edustan perennapenkin uudistamissuunnitelmista. Pohdiskelin ammattilaisen palkkaamista suunnitelmaa tekemään, mutta loppujenlopuksi tein koko suunnitelman itse. Mari antoi minulle vapaat kädet suunnitelman tekemiseen ja hyväksyi mukisematta luonnokseni uudeksi penkiksi.

www.kivistossa.com

Tästä kuvasta näkee hyvin kuinka kulmassa oleva suuri kivi on täysin mullan ja kasvien peitossa.

Suunnitelma tehtiin mukaillen vanhaa. Esimerkiksi penkin muotoa ei ollut tarpeen muuttaa, mutta halusin tuoda penkin keskellä olevan valtavan kiven paremmin näkyviin.

www.kivistossa.com

Kartta kasveista tulee varmasti tarpeen, kun ensi vuonna taas ihmetellään, että mitäs penkissä olikaan.

Insinöörimiehestä oli apua, kun laskeskeltiin tarvittavaa multamäärää. Päätimme, ettemme käytä penkin vanhaa multaa uudelleen, sillä rikkaruohojen putsaaminen siitä olisi ollut liian iso urakka. Halusimme siis mahdollisimman puhtaan kasvualustan ja päädyimme siksi tilaamaan kolme suursäkkiä multaa pihaan toimitettuna. Se olikin erittäin hyvä ratkaisu, sillä säkit saatiin nostettua kuorma-autosta suoraan perennapenkin viereen, joten multaa ei tarvinnut roudata kottarilla toiselta puolelta pihaa.

Ajoitimme projektin heinäkuun loppuun ja se kesti kokonaisuudessaan noin viikon. Kirjoittelen vielä erikseen postauksen työvaiheista ja teen listaa asioista, joita kannattaa ottaa huomioon ennen projektin aloittamista.

Saunaperenna

Humala-aita koki myllerryksessä pienen järkytyksen mutta emme näköjään onnistuneet tappamaan köynnöstä kokonaan. Toivottavasti jo ensi vuonna se antaa näkösuojaa saunaterassille.

Tänä keväänä minua ja Maria taisi molempia vähän jännittää se, miten kasvit ovat talvehtineet, ja miltä penkki näyttäisi ensimmäisenä kesänään. Märkä syksy ja kovat lumettomat pakkasjaksot tappoivat ainakin pikkutalviota, yhden jaloakileijan, tulikelllukan ja keltavaleunikon sekä osan syysleimuista. Paikkauksia on tehty ja vielä on paikattavaa ainakin pionien osalta. Niitä ei saanut nostettua isona juurakkona ja takaisin istutetut mukulat eivät ole lähteneet kunnolla kasvuun. Laihat lehtivarret nousevat ylös miten sattuu ja lähinnä vääristä paikoista.

Pienistä kauneusvirheistä huolimatta olen melko tyytyväinen suunnitelmaani ja myös siihen, miltä penkki nyt näyttää. Koska toukokuu oli niin lämmin, ovat kasvit kukkineet tosi aikaisin ja sellaista jatkuvaa kukkaloistoa penkissä ei ole ollut. Pitää seurata tilannetta vielä ensi vuosi ja ryhtyä sitten toimenpiteisiin jos näyttää, että kukinta on kovin epätasaista.

Saunaperenna3

Saunan päätyyn halusin alunperin kultapalloa, mutta sitä ei löytynyt mistään. Tilalle istutettiin kahta erilaista päivänsilmää sekä valkoista syysleimua. Reunassa kasvaa kahta erilaista tuoksukurjenpolvea.

Mutta plussan puolella siis ollaan ja vahvasti. Huomaan pysähtyväni tuijottelemaan kukkapenkkiä lähes joka kerta, kun kävelen ohi. Se kultapallo minua edelleen vähän kaivelee, mutta toisaalta paikka on puolivarjoinen, joten ehkä se ei siinä niin menestyisikään. Tänä kesänä on vielä tarkoitus viimeistellä penkin reuna maahan upotettavilla reunuslaatoilla. Se tulee helpottamaan nurmikonleikkuuta ja tekee yleisilmeestä siistimmän. Tarkkasilmäisimmät saattavat nähdä kuvissa penkin reunassa repsottavan juurimaton, joka tullaan piilottamaan laattojen alle.

Saunaperenna5

Suuren kiven taakse istutettiin isotähtiputkea, siperiankurjenmiekkoja ja maksaruohoa. Entisille paikoilleen pääsivät helminukkajäkkärä, jalopähkämö ja japaninjaloangervo.

Vanhoja kasveja on penkissä mukana noin puolet. Kasvilajeista vain yksi (syysasteri) jätettiin kokonaan pois, kun se oli mielestäni niin mitätön. Nyt kun ajattelen asiaa, olisi sitä ehkä voinut säästää johonkin valeistutukseen, mutta rapatessa roiskuu. Alla olevassa listassa suluissa oleva v-kirjain tarkoittaa penkissä aiemmin ollutta vanhaa perennaa.

Kasvilajit:

  • Komeamaksaruoho, Sedum herbstfreunde (v)
  • Komeamaksaruoho, Sedum hybr. “Matrona”
  • Kamtjatkanmaksaruoho, Sedum kamtschaticum variegatum
  • Kaukasian maksaruoho, Sedum spurium “Schorbuster blut”
  • Pikkutalvio, Vinca minor (v)
  • Pikkutalvio, Vinca minor alba
  • Pikkutalvio, Vinca minor illumination
  • Suikeroalpi, Lysimachia nummularia (v)
  • Patjarikko, Saxifraga arendsii “Carpet White”
  • Patjarikko, Saxifraga arendsii “Purpurteppich”
  • Isotähtiputki, Astrantia major “Abbey road”
  • Isotähtiputki, Astrantia major, valkoinen
  • Tarhakurjenmiekka, Iris “Nibelungen” (v)
  • Tarhakurjenmiekka, Iris “Nummentuoksu” (v)
  • Tarhakurjenmiekka, Iris
  • Helminukkajäkkärä, Anaphalis margaritacea “Neuschee” (v)
  • Jalopähkämö, Stachys macrantha (v)
  • Jaloangervo, Astilbe, valkoinen ja vaaleanpunainen (v)
  • Syysleimu, Pholx paniculata “Rembrandt” (v)
  • Tuoksukurjenpolvi, Geranium macrorrhizum
  • Kyläkurjenpolvi, Geranium praterise “Dark reiter”
  • Jättipoimulehti, Alchemilla mollis “Thirller”
  • Parsa, Asparagus (v)
  • Keltavaleunikko, Meconopsis cambrica
  • Morsiusleinikki, Ranunculus aconitifolius
  • Tulikellukka, Geum coccineum “Borisii”
  • Pioni (v)
  • Humala, Humulus lupulus (v)
  • Lehtoakileija, Aquilegia vulgaris (v)
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum rostern
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum maxi
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum koralle
  • Päivänsilmä, Heliopsis helianthoides “Summer nights”
  • Päivänsilmä, Heliopsis helianthoides “Loraine Sunshine”

Yllä listattujen lisäksi penkissä on myös viime syksynä istutettuja sipulikukkia, jotka nousivat ihan älyttömän huonosti märän syksyn ja kovien pakkasten vuoksi. Tänä vuonna tilannetta paikkaillaan varmaan niiltäkin osin, sillä ainakin kirjopikarililjaa soisin penkistä nousevan, kun lumet ovat sulaneet.

Kevätmietteitä ja herkullista parsaa

Sardelliparsat2

Viimeksi, kun olimme Kivistössä, oli täysi talvi. Liisa ja Juha viettivät pääsiäisen tienoilla  useamman viikonlopun Ranskassa, minä olin kiireinen What’s cooking Helsingin parissa. Kivistö jäi kakkoseksi.

Pitkän poissaolon jälkeen paluun kruunasi aurinko ja lintujen kuoro. Kivistöönkin oli saapunut kevät! Lunta oli vain kaksi pikkuista lämpärettä ja tulppaaninalkujen terävät kärjet törröttivät sieltä täältä. Laitoimme Liisan kanssa syksyllä maahan sata sipulikukkaa ja nyt kuljimme pitkin vanhoja jälkiämme ihastelemassa niitä, jotka jo olivat uskaltautuneet mullan päälle.

Puutarhatöiden lista on ilahduttavan pitkä ja raksimme siitä aurinkoisen lauantain aikana paljon puuhia tehdyiksi. Talvikukat saivat kyytiä, vadelmat on leikattu ja niillä on uudet komeat ja tukevat tuet. Tänään aamulla teimme lopullisen viljelysuunnitelman kasvimaalle ja laitoimme kasvit järjestykseen syötävän kukkapenkin piirustuksiin.

Lounaaksi herkuttelimme grillatuilla parsoilla. Tämän vuoden suosikkiparsareseptini on napattu Italiasta, ja Liisa tuomitsi sen parhaaksi heti hollandaise-kastikkeen jälkeen. Tämä kannattaa siis ottaa talteen ainakin niiksi hetkiksi, kun ei jaksa vatkailla emulsiokastikkeita.

Sardelliparsat

Vihreää parsaa ja sardellivoita

4:lle

2 nippua vihreää parsaa
öljyä

Sardellivoi:
75 g voita
3 suurta tai 4 pientä sardellifileetä
1 pieni valkosipulinkynsi
4 lehteä basilikaa
pari kierrosta mustapippurimyllystä

Lisäksi:
parmesaanilastuja

Ota voi hyvissä ajoin pehmenemään. Hienonna sardelli ja basilika ja hienonna tai raasta valkosipuli. Sekoita kaikki ainekset pehmeään voihin ja nosta jääkaappiin maustumaan ja kovettumaan.

Napsauta parsojen kova pää pois. Öljyä parsat kevyesti ja grillaa tai paahda ne uunissa. Grillissä ne vaativat suoralla lämmöllä 3-4 minuuttia per puoli. Halsteri tai parsarivistön päiden läpi työnnetyt tikut auttavat kääntämään parsat ilman, että ne tippuvat grillin ritilän väleistä hiilille. 225-asteisessa uunissa taas riittää 12-15 minuuttia.

Nosta kuumat parsat vadille ja leikkaa päälle maustevoi. Höylää ruoan kruunuksi runsaasti parmesaanilastuja. Voin määrä saattaa tuntua hurjalta, mutta uskokaapa vain, joka tippa menee viimeistään siinä vaiheessa, kun seurue taistelee leivänpaloilla aseistettuna tyhjentyneen vadin pyyhkimisestä.

Vinkki 1: Sardelli löytyy kaupan kylmähyllystä öljyyn säilöttynä yleensä pienestä lasipurkista. Jos englanninkielisessä reseptissä käytetään anchovya tai ranskaksi anchoisia, on kyse tästä kalasta, ei Janssonin kiusaus -anjoviksesta! Parhaan sardellin olen löytänyt Hella&Herkusta, jos visiteeraatte, kannattaa ottaa purkillinen matkaan.

Vinkki 2: Kannattaa valita oikeasti pieni valkosipulinkynsi, raaka valkosipuli voi olla hurja, jos sitä on liikaa. Jos tarjolla on vain suuria, käytä puolikas.

 

Muistiinpanoja esikasvatuksesta

Tein viime vuonna paljon muistiinpanoja hyötykasvien kasvatuksesta. Ajattelin jakaa joitain niistä myös täällä, ehkäpä yrityksistäni, erehdyksistä ja kokeiluistani on jollekulle muullekin pienessä mittakaavassa kasvattavalle tai siitä haaveilevalle hyötyä!

Materiaalit

Viime vuonna erityisessä testailussa olivat esikasvatusastiat ja -tavat. Yllä olevassa kuvassa ylinnä kasvavat purjot multarullassa, joka vie huomattavasti vähemmän kasvatustilaa kuin 12 kappaletta erillisiä purkkeja. Kasvatus oli näppärää ja säästi ikkunalautaa muille kasveille, ja rullakasvatuksen saaneet purjontaimet olivat hyvinvoivia, joskin laihanlaisia. Satokin oli laiha, mutta siitä en voi syyttää esikasvatusta vaan typerää kasvimaasijoittamista isokasvuisten kasvisten varjoon. Kasvatuskikan löysin Eilistä paistoa -blogista, ja kokeilu oli ihan palkitseva. Tänä vuonna tosin päädyn ostamaan purjon taimet valmiiksi kasvatettuna Annalan puutarhan taimitorilta.

Kylvö

Osan esikasvatuksesta tein viime keväänä vanhaan tuttuun tapaani muovisiin minikasvihuoneisiin kylvämällä pari siementä per potti, joista isompaan purkkiin kouliessani nyppäsin heikomman kuivaan kuolemaansa. Varsi- ja juurisellerit taas kokeilunomaisesti hajakylvin ajatuksenani säästää ikkunatilaa, mutta näillä meidän noin yhdeksän taimen tarvemäärillä se osoittautui turhaksi. Hajakylvetyt koulin kahteen otteeseen, ensin pikkupottiin ja myöhemmin isompiin purkkeihin – missä vaiheessa tuossa yläkuvassa siis mennään.

Pikkupoteista testailin muovin lisäksi munakennoja sillä ajatuksella, että niitä voisi hyötykäyttää sen sijaan, että ostaa muutaman vuoden välein uudet minikasvihuoneet hapertuneen muovin tilalle. Ne eivät kuitenkaan ole mitenkään optimaalisia taimikasvatusta varten, pahvi haihduttaa vettä tehokkaasti ja kuivumisvaara on ilmeinen – mikä näkyi myös pikkuruisten kasvamisvauhdissa muovissa kasvaviin verrattuna. En suosittele ollenkaan munakennoja jatkossa itselleni, enkä sinullekaan, ellet ole erityisen huolehtivainen ja jaksa sumutella ja kastella jatkuvasti.

Viime vuonna ihastuin suunnattomasti pellettikasvatukseen. Turvepelletti turvotetaan vedessä ja siihen laitetaan yksi siemen pellettiä kohti. Pellettiastian muovikansi kiinni ja kastelua. Siemen itää kiltisti ja taimi kasvaa, kunnes juuret tulevat verkon läpi. Siinä vaiheessa on aika laittaa kasvi pelletteineen suurempaan astiaan. Hyvin vaivaton tapa osoittautui hiukan ärsyttäväksi myöhemmässä vaiheessa: pellettiä ympäröivä verkko oli hyvinvoivana maassa vielä syksylläkin, kun oli aika tyhjentää kasvimaa.

Tänä vuonna hankin ensimmäisen kerran rootmasterin, jossa siemenet kylvetään vahvaa muovia olevaan kehikkoon, jossa on alakastelusysteemi. Taimet koulitaan myöhemmin näppärästi avaamalla kehikko ja poimimalla koko kasvi vahvoine juurineen suurempaan astiaan. Saa nähdä, onko tämä vihdoin minulle se oikea. Ainakin muovijätettä tullee vähemmän, vahva kehikko ei taatusti haperru yhtä nopeasti kuin ohutkuoriset minikasvihuoneet ja systeemi kestää konepesun.

Koulinnan jälkeen

Halusin viime vuonna kokeilla mahdollisimman paljon muovitonta kasvattamista. Käytännössä tein elämästäni aika hankalaa: maatuvat suuremmat taimikasvatusruukut kärsivät samasta pulmasta kuin munakennot.  Kaunis ajatus muovisälän käytön sijaan maahan maatuvista esikasvatusastioista osoittautui käytännössä jatkuvaksi veden holvaamiseksi ja erityisen harmittavasti taimien hitaaksi kasvuksi.

Oikean puolimmaisessa ylimmässä kuvassa näkyvät erilaiset käyttämäni purkit: puristepahviset pyöreät jäävät jatkossa kauppaan, samoin kuin neliön malliset pahviset, jotka ovat kätevän korkeita tomaateille, mutta homehtuvat nopeasti reunoiltaan ja päästävät liikaa kosteutta. Nämä pahviset purkit lupasivat myös kätevän istutustavan, jossa repäistään alaosa katkoviivaa pitkin irti ja laitetaan kasvi pahveineen kasvamaan. Käytännössä pohjan irrottaminen oli tuhertamista ja päättyi tyypillisesti siihen, että taimi sujahti purkista ulos ja mätkähti maahan. Niinpä säilyttelen jatkossakin kesän aikana kerääntyviä muovisia ostotaimista jääneitä purkkeja seuraavan vuoden omille taimille, ja maitopurkit kannattaa yhä pestä tomaattien kasvatukseen, rumathan ne ovat ikkunalaudalla, mutta kätevät.

Valo ja merkitseminen

Sinnittelin usean vuoden vailla kasvivaloa, olohuoneemme kun on melko valoisa ja se kasvilampun väri on niin ruma. Muutamana viime vuonna olen kuitenkin hylännyt turhamaisuuden taimikasvatuksen tieltä. Kasvilampulla taimet kasvavat selkeästi vahvemmiksi kuin ilman, etenkin, kun kasvuolosuhteet ovat kerrostaloasunnossa optimaalia lämpimämmät. Suosittelen investointia!

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä oppina taimien merkitseminen. Todennäköisesti kaikki muut tässä maailmassa ovatkin siinä huolellisia, mutta Kivistössä on ollut tapana vähän alisuoriutua merkitsemisessä, on sitten kyse hilloista tai kasveista.

Hyvä merkitseminen on kaiken A ja O. Sitä ei todellakaan sitten myöhemmin muista, että tässä vasemmanpuolimmaisena ovat punaiset kääpiösamettikukat ja oikealla keltaiset, ja ikkunan puolella kasvavat juurisellerit, seinän puolella lehti-. Ei todellakaan. Tussi kauniiseen käteen, kuten viime vuonna vihdoin jaksoin huolella tehdä. Pysyy homma hanskassa. Vaikka taisin minä ainakin yhden tomaatin taimen antaa eteenpäin saatesanoilla “en nyt oo ihan varma, onko se violetti keskikokoinen vai keltainen kirsikkatomaatti”.

Taimien merkintä

 

Rapujuhlat taivaan alla

RApujuhlat9Kivistön hankkimisesta lähtien olen haaveillut pöydän kattamisesta omenapuun oksien alle elokuisessa lämpöisessä pimeässä illassa. Tänä vuonna kaikki tähdet olivat vihdoin oikeassa asennossa: kattila täynnä punaisia tuoksuvia rapuja, lämmin ilta ja kirkas taivas eikä hyttysiä missään.

Rapujuhlat2

Pihan suurimpaan omenapuuhun tuvan nurkalle viriteltiin lamppurivistö odottelemaan pimenevää iltaa.

Rapujuhlat1Kivistön juhlia varten hankitut retkipöydät kaivettiin esiin ja kannettiin penkkeineen  omenapuun alle. Penkeille levitettiin lampaantaljat ja kattaminen aloitettiin valkoisilla liinoilla.

Rapujuhlat6

Pöytään katettiin alkuun Österbottens-juustopiirakalle lautaset ja lasit Burgundin punaviinille. Rapuja varten riveihin järjestettiin veitset ja välineet, vanerialustat ja samppanja- ja snapsilasit.

Rapujuhlat8

Kellarista haettiin parin vuoden takaisen viininhakureissun viimeisiä samppanjapulloja. Juhlapöytään pääsevät aina myös Kivistön lasiaarteet, vanhat ja ohuet Sarpanevan siniset ja violetit juomalasit, joita kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä.

Rapujuhlat4

Rapujuhlat10

Ravut nosteltiin jalalliselle vadille ja niille laitettiin pieni sivupöytä rautajalkaisesta lasipöydästä, joka pääsee aina juhlissa tositoimiin. Rapuja valaisivat tämän vuoden kirpputoriostokset, sympaattiset pienet Nanny Stillin Riihimäen lasille 80-luvun alussa suunnittelemat kirsikkakuvioiset Kirsi-öljylyhdyt.

Rapujuhlat3

Rapujuhlat7

Illan hämärtyessä nostelimme lyhtyjä puun oksille ja telineisiin. Kaivon kannelle ja pöytään sytytettiin kynttilät. Istahdettiin alas ja nautittiin. Hämärä vaihtui pimeäksi, paahtoleipiä rakennettiin, rapujen päitä laskettiin, maarianheinällä maustettua snapsia maisteltiin, suunniteltiin seuraavaa viininhakureissua Ranskaan, kerrottiin tyhmiä vitsejä ja käkäteltiin niille. Kun rapuvati saatiin vihdoin yöllä tyhjäksi, raivattiin pöytä ja pelattiin yksi peli pimeämölkkyä ennen pehkuja.

Seuraavana aamuna hymyilytti, kun noukin kyydistä tipahtaneita saksia pihamaalta.

 

Syyssalaatti: ankkaa, karviaisia ja kurpitsaa

Ankkasalaatti

Kivistön omenasato on tänä vuonna surkea. Viime vuoden jättisadosta uupuneet puut pitävät lepovuotta ja ne muutamat omput, jotka ressukat ovat jaksaneet kasvattaa, ovat täynnä pihlajanmarjakoita. Eipä taida hammasrivistö upota tänä syksynä yhteenkään oman puun omenaan. Karviaisista sen sijaan ei ole pulaa.

Niitä on muussattu soseeksi litroittain, pakastettu mehua varten ja osasta tehtiin taivaallisen hyvää karviaisviinietikkaa. Kauniin punainen etikka on helppoakin helpompi valmistaa ja se sopii hyvin muun muassa tämänkertaisen ankkasalaatin kastikkeeksi.

Kirpeänmakeat karviaiset itsessäänkin ovat oiva ankan rasvaisuuden taittaja. Niinpä kävin poimimassa tähän salaattiin muutaman desin verran marjoja, löysimme metsästä sopivasti pari kourallista kantarelleja ja kaupasta myskikurpitsaa. Lopputuloksena herkuttelimme muhkean syksyisellä salaatilla. Jos sienistä ei piittaa tai niitä ei ole, salaatti toimii mainiosti ilmankin.

Ankka-karviaissalaatti

4-6:lle

2 ankanrintaa
1 pieni myskikurpitsa
1 rkl öljyä sekä suolaa ja mustapippuria
1 dl cashew-pähkinöitä
n. 5 dl kantarelleja
1 pkt (80-100 g) nuoria pinaatinlehtiä (babypinaatti)
1,5-2 dl karviaisia

Kastike:
3 rkl karviais- tai omenaviinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
2 tl hunajaa
mustapippuria ja suolaa

Ota ankanrinnat n. 1-1,5 tuntia ennen paistamista huoneenlämpöön.

Kuori myskikurpitsa, leikkaa se halki, poista siemenet ja leikkaa puolikkaat noin 1,5 cm paksuisiksi viipaleiksi. Laita viipaleet uunipannulle, pirskottele öljyllä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda 180 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes viipaleet ovat kypsiä. Nosta odottamaan, kurpitsa saa olla haaleaakin tässä salaatissa.

Paahda cashew-pähkinöitä hetki kuumalla kuivalla pannulla ja kaada pieneen kulhoon jäähtymään. Paahda kantarelleja pannulla, kunnes niistä on irronnut suurin osa nesteestä.

Huuhtele pinaatti hyvin ja kuivaa se. Sekoita kastikkeen ainekset pienessä kulhossa.

Viillä ankanrintoihin nahkapuolelle viiltoja lihaan saakka. Laita rinnat kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin ja kuumenna. Ruskista, kunnes nahka on ruskeaa ja rapeaa kauttaaltaan. Käännä fileet ympäri ja ruskista toiseltakin puolelta.

Mausta ankarinnat suolalla ja pippurilla ja laita 180-asteiseen uuniin 10 minuutiksi. Jos käytössäsi on lihalämpömittari, nosta rinnat uunista, kun sisälämpö on karvan yli 50 astetta. Kääräise liha folioon ja anna vetäytyä hetki.

Ota ankanpaistopannulta noin ruokalusikallinen rasvaa paistinpannulle ja kuumenna. Paista kantarellit ankanrasvassa ja mausta keveästi suolalla.

Kokoa salaatti isolle vadille: nosta pohjalle pinaatti ja sen päälle kurpitsaviipaleet. Kaada kastike salaattipohjalle. Lisää kantarellit. Viipaloi ankka ja nosta viipaleet salaatin päälle, kaada vielä lihasta irronneet nesteet viipaleille. Ripottele päälle pähkinät ja karviaiset ja tarjoa.

Karviaisviinietikka

5 dl karviaisia
7,5 dl valkoviinietikkaa
1,5 rkl sokeria

Laita huuhdellut karviaiset sopivan kokoiseen lasipurkkiin. Tuiki marjoihin reikiä esim. teräväpiikkisellä haarukalla. Kaada perään sokeri ja valkoviinietikka ja ravistele purkkia niin, että sokeri sulaa. Jätä huoneenlämpöön 2 viikoksi. Siivilöi lasipulloon ja säilytä, kuten muitakin viinietikoita.

P.S. Tryffelilässä on myös tänä syksynä nautittu suuresta sadosta ja yhdistetty ankkaa ja karviaisia.