Pihakatsaus 2010-2015

Välillä tekee hyvää palata vanhoihin juttuihin ja jämähtää muistelemaan. Vähän samalla tavalla, kun käy romulaatikoita siivotessa, että unohtuu hihittelemään säilötyille leffalipuille ja pläräämään läpi vanhoja valokuva-albumeita.

Kivistössä 2010

2010

Kun löysin yllä olevan vähän suhruisen, poikkitaiteellisen vinoon otetun kuvan ensimmäisiltä Kivistö-kuukausiltamme, nousi kasvoilleni sellainen liikuttunut mieto hymy. Noita vinoon otettuja kuvia löytyi myös myöhemmiltä vuosilta – tyyli johon en taida enää palata. Piha oli päässyt aika villiin kuntoon ja kasvoi pitkää heinää. Ensitöiksemme tartuimmekin viikatteeseen, jota sen jälkeen on tarvittu aniharvoin.  

2011

2011

Vuosi 2011 oli ensimmäinen kokonainen vuotemme mökkiläisinä. Pihalle ei muistaakseni juurikaan tehty mitään. Kasvimaalla oli vähintäänkin vehreää ja perunaa on alla olevasta kuvasta päätellen nautittu kyllästymiseen asti.

Kasvimaa 2011

Kasvimaa 2011

Kuvakansioita selatessa huomasi kehityksen niin valokuvissa kuin kiinnostuksen kohteissa. Vuoden 2012 jälkeen kansioista löytyy pääasiassa ruokakuvia ja näitä pihaotoksia oli todella vaikeaa löytää. Toivon, että Marin arkistoista löytyisi pihakuvia vähän enemmän, sillä on tosi sääli, että emme ole dokumentoineet pihaa systemaattisemmin.

Pihakuvia löytyy kyllä Instagramista mutta teen tässä itselleni pienen lupauksen siitä, että tartun kunnon kameraan tänä vuonna vähän hanakammin. Vaikka otokset eivät olisi kovin onnistuneita (kuten yllä), on niihin silti tosi kiva palata. Erityisesti kaipaan ennen ja jälkeen kuvasarjoja esimerkiksi kasvimaasta tai marjapihan muokkaamisesta.

2012

2012

Vuonna 2012 yksi suurimmista pihaprojekteista oli katajan vinssaaminen suoraan. Se kallistui kenolleen 2011 tapaninpäivän myrskyssä ja pysyi kuitenkin onneksi pystyssä koko kevään pelastusoperaatioon asti. Tukipuut ovat edelleen paikallaan ja katajavanhus näyttää selvinneen haverista yllättävän hyvin, sitkeä kaveri.

2013

2013

Yllä olevassa kuvassa näkyvää marjapihaa on muokattua pikkuhiljaa. Muutama uusi itse pistokkaasta kasvatettu viinimarjapensas on istutettu, pensasmustikoita siirretty ja viimeisimpänä karviaispuskat kaivettiin kokonaan ylös. Ne tuottivat kyllä oikein kivasti satoa, mutta ne olivat hankalasti pensasaidan vieressä ja vähän ränsistyneitä. Isoille herukkapensaille nikkaroitiin myös uudet tuet viime syksynä.

Pienenä huolena on sitkeä äkämäpunkki, jota löytyy niin mustaherukoista kuin vieressä kasvavasta kriikunastakin. Marjapensaasta äkämäsilmut on vielä jotenkin poimittavissa, mutta kriikuna on vähän kinkkisempi tapaus. Tehokkain torjuntakeino lienee pensaiden ylöskaivaminen ja puiden kaataminen, mutta katsotaan nyt vielä ainakin tämä kasvukausi.

2014

2014

Tuo pitkulainen tuuhos kuvan etualalla saa vihdoin tänä vuonna kunnollisen päivityksen. Suunnitelmat ovat suuria mutta yritetään pitää järki kädessä. Edellisen perennapenkkiuudistuksen muistot eivät ole vielä saaneet kultareunusta.

Kirsikkapuun kohtalonhetket saattavat olla käsillä. Se on pihan paraatipaikalla ja ihan onnettoman näköinen risu. Jotain tekoa asian kanssa saattaa olla sillä, että istuttaessa ei kauheasti luettu ohjeita, eikä taimiparkaa taidettu elon ensivuosina kauheasti lannoittaa tai kastellakaan.

2015

2015

Vuonna 2015 oltiin jo sentään sen verran fiksuja, että perennapenkin uudistus kuvattiin alusta loppuun asti. Kuvat olivat kyllä hävöksissä sen verran pitkään, etten koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa aiheeseen liittyvää postausta.

Viime vuoden kuvakansiot päättyvät huhtikuulle. Yhtään pihakuvaa en siis tiettävästi ottanut tai muutenkaan kättäni kameran painolla juuri rasittanut. Tästä on hyvää parantaa tavat ja jatkaa eteenpäin. Toivon Kivistön puutarhavuodesta 2017 väri- ja satokylläistä, innostavaa ja stressivapaata!

 

 

 

 

Torstain drinkkivinkki – Syyssangria

On ilmoja pidellyt! Me olemme olleet kyynärpäitä myöten mullassa muutamat viime viikonloput: syyskukkia, syysasetelmia, syyskitkemistä, syyshortensioita. Jos siinä on syys ja se liittyy puutarhaan, olemme taatusti sen tehneet. Ja myös syyssangrian syysmölkkyturnauksen vauhdittajaksi.

syyssangria2

Erona tavalliseen sangriaan syysversiossa maistuvat lämmin kaneli, metsäinen rosmariini ja kirpeät omenat. Makeutta ja luonnetta tuo ginger ale. Viikunan satokausikin on juuri nyt ja hinta sen mukainen, niinpä ei tunnu ihan tyhmältä laittaa niitä juomaa kaunistamaan, vaikkeivät ne meillä oikein koskaan herkullisia ole, raakoja yleensä ja hieman happamia. Tässä sekoituksessa se ei kuitenkaan haittaa! (Sitä paitsi rakastan niiden hampaissa rapisevia siemeniä.)

syyssangria1

Syyssangria

1 litra punaviiniä
8 cl sitruslikööriä
2 kanelitankoa
2 rosmariinin oksaa
3 syysomenaa lohkottuna
4 viikunaa lohkottuna
1/2 appelsiinin kuori ilman valkoista osaa

1 appelsiinin mehu
0,33 l plo ginger alea
0,5 l kuplavettä

Tee sangian pohja jo aamulla tai edellisenä päivänä. Kaada kannuun punaviini ja likööri, ja lisää hedelmät ja mausteet. Anna muhia viileässä ainakin 4 tuntia, mieluummin pidempään.

Ennen tarjoilua sekoita joukkoon appelsiinin mehu, ginger ale ja kuplavesi. Tämä versio on vain moderaatisti makea, jos pidät oikein makeasta, korvaa osa kuplavedestä sitruunalimsalla.

Ps. jos punaviinisi on 0,75 l pullossa eikä esim. tonkassa (öhöm), sekoita mukaan hiukan alle pullollinen gingeralea ja vähennä kuplaveden määrä 4 desiin.

syyssangria3

Syötävää kukkapenkistä

Syötävät6Viime keväänä päätimme kaivaa ylös Kivistön tontin sisäänajon viereisen heinittyneen ja ruman perennanjäänteen. Koska penkki sijaitsee kasvimaamme vieressä, tuntui luontevalta suunnitella paikalle syötävistä kukista ja kauniista hyötykasveista kasvatettu syötävä kukkapenkki.

Syötävät3Tavoitteena oli rakentaa penkki, joka olisi värikäs, kaunis ja tarjoaisi sekä satoa että kauniita koristeita. Viimevuotiseen penkkiin ryhmittelimme mm. palmukaalia, kääpiösamettikukkaa, kehäkukkia, lehtiselleriä, yrttejä ja mangoldia.

Syötävät5

Heinäkuussa penkki kylmästä kesästä huolimatta alkoi kukoistaa ja satoa päästiin keräilemään vähitellen heinäkuun lopulla. Mangoldia ja lehtiselleriä riitti säilöntään saakka, palmukaalia rapsittiin penkistä vielä pakkasella ja keskitalvella loput söi joku nälkäinen jänö.

Syötävät2

Yksi ehdottomista suosikeistani oli penkin takaosaan riviin kylvetty tilli, joka loi kukkimisvaiheessa äärettömän kauniin kehyksen penkille. Jostain syystä en muistanut sitä ennen kuin kaivoin nämä kuvat esiin, niinpä tilliä ei tänä vuonna syötävässä kukkapenkissä näkynyt.

Tillin sijaan kokeilimme nyt uusia kasveja, joista osa jää jatkossakin käyttöön, osa tipahtaa takaisin kasvimaan puolelle. Kahden kokeilevan kesän jälkeen on kuitenkin selvää, että jatkossakin Kivistön kasvimaa jatkuu viereisessä penkissä iloisena värimattona.

Syötävät 7

Syötävään kukkapenkkiin sopivia kukkia

Kehäkukka, kasvimaiden klassikko, jonka kauniilla ja miedon makuisilla terälehdillä voi koristella lähes ruoan kuin ruoan. Kestää myös hyvin maljakossa. Todennäköisesti seuraavana vuonna löydät kehäkukan alkuja tämän vuoden kasvupaikasta.

Samettikukat, erityisesti kääpiösamettikukka. Sitruunaisen parfyymiset lehdet ja kukka käytettäväksi salaatteihin ja lämpimiin ruokiin. Kasvaa kesän mittaan komeaksi tuuhokseksi ja kukkii syksyyn saakka. Kukka on sievä koriste myös leivonnaisille.

Kruunusuvikakkara, kaunis keltavalkoinen korkea ja tukeva kukka, jonka nuoret versot, miedosti kirpeät lehdet ja kukat ovat syötäviä. Myös tätä tuikitaan meillä maljakkoon.

Ruiskaunokki saatavilla sinisen lisäksi vaaleanpunaisen ja violetin sävyissä. Ihana, herkkä koriste ja kaunis maljakossa.

Krassit muodostavat hienoja tiheitä kasvustoja ja lehdet ovat kauniin muotoiset. Ne ovat maultaan raikkaan ja hieman sinappisen kirpeitä, suosikkini maustamaan salaatteja ja muita suolaisia ruokia. Kukka on komea koriste lähes mihin tahansa.

Sarviorvokki, syötävien kukkasten klassikko, joka tekee mistä tahansa kakkuräpellyksestä hetkessä sievän.

Kurkkuyrtti ja sen kaunis sininen kukka. Kasvi on heinäkuussa jo liiankin jykevä ja homssuisen näköinen, ja hylkäsimme sen penkistämme ensimmäisen kesän jälkeen. Siementää niin maan pirusti, varaudu nyppimään seuraavana vuonna pieniä alkuja maasta.

Syötävään kukkapenkkiin sopivia vihanneksia ja yrttejä

Lehtikaalit kasvavat komeiksi, kunhan selviävät kaikista ötököistä. Tykkään erityisesti laittaa palmukaalien väliin kasvamaan jotain oranssia tai punaista, väriyhdistelmä on komea. Samettikukat myös torjuvat lehtikaalin vihollisia. Punainen lehtikaali tuo penkkiin kivaa väriä, jota muista kasveista ei löydy. Kukka- tai parsakaalien kasvusto ei ole riittävän kaunis tähän penkkiin.

Salaatit muodostavat kauniita muotoja ja väriyhdistelmiä ja ovat nopeakasvuisia.

Yrtit. Tilli on upea kukkivana loppukesästä, lehtipersilja kasvaa tuuheaksi ja kauniiksi. Myös mm. timjamin ja laventelin kukat ovat kauniita penkissä. Harkitse minttua hyvin tarkkaan, ettet menetä isoa osaa penkistäsi ajankuluun sille.

Varsiselleri kasvaa kauniisti ja ryhdikkäästi ja lehtien sävy on viehättävän tumma.

Mangoldi, etenkin värisekoituksena tuo penkkiin iloa ja rytmiä. Kasvaa nopeasti ja tiheään kylvettynä tuottaa mukavasti harvennussyötävää jo aikaisessa vaiheessa.

Porkkanan naatit kasvavat sympaattisen ryhdikkäänä massana.

Syötävät4

Hyvä muistaa syötävää kukkapenkkiä suunnitellessa

Istuta ja kylvä tiheämpään kuin ohjeissa sanotaan: nyt haetaan näyttävyyttä. Esimerkiksi varsisellerit ja lehtikaalit ovat komeimmillaan tiheänä ryhmänä.

Ota huomioon värin lisäksi kasvien korkeus ja kasvutapa penkkiä suunnitellessasi. Takareunaan istutettu matala timjami ei näy mihinkään ja hentovartiset ruiskaunokit eivät pysy kunnolla pystyssä suurena massana, vaan ensimmäinen sade lakoaa ne pitkin poikin.

Kasvata itse syötävät kukkasi. Kaupan taimet eivät kelpaa, ellei niissä erikseen sanota, että ne on kasvatettu syötäväksi. Jos ei itse jaksa puljata krassien ja hitaasti kasvuun lähtevien samettikukkien kanssa, syötäväksi kasvatettuja taimia löytää todennäköisimmin Hyötykasviyhdistyksen ja vastaavien taimitapahtumista. Kehäkukat, ruiskaunokit, kurkkuyrtit ja kruunusuvikakkarat voi kylvää suoraan maahan.

Hyväksy jo suunnitellessasi, että penkkiä on tarkoitus syödä kesän mittaan. Se muuttaa hieman muotoaan, saattaa väliaikaisesti harveta tai vaatia uusintakylvöä (mangoldit, tilli, salaatti) ollakseen näyttävä vielä syksylläkin.

 

Kivistön kesäklassikot: kana-halloumivartaat

Halloumivartaat2

Kivistön kesässä kaikki hyvin. Aurinko kypsyttää vadelmia kiihtyvällä tahdilla, herukat odottavat, että joku tulisi ja poimisi. Kasvimaa lupailee ennätyssatoa kesäkurpitsoista, ja kunhan pavut kerkeävät, olemme niiden kanssa vielä pulassa. Kurkut kasvavat, toisin kuin viime kesänä, ja näyttäisi siltä, että kaalikoivitsauskin olisi vähitellen ohi.

Teimme tänä vuonna kasvimaalle kunnon käytävät ja reunukset. Vaikka ulkoreunatyö odottelee vähemmän helteistä jaksoa, voin tässä kaikkien kuullen myöntää, että kasvimaa on nyt niin kaunis, että tekisi vain mieli hengata sen liepeillä ja tuijotella.

Kaiken työn ja tuijottelun lomassa pitää syödäkin. Keittiössä syntyy nyt lähinnä nopeita ja helppoja, hyväksi todettuja ruokia. Yksi tällaisista on kana-halloumivartaat, joiden alkuperäinen ohje on Donna Hayn Seasons-kirjasta. Usean vuodena jan korvasin ohjeessa olevan säilötyn sitruunan sitruunankuorella, kunnes viime talvena tein itse säilöttyjä sitruunoita. (Ne muuten ovat koukuttavia, laitan niistäkin ohjeen ylös, kunhan ehdin puutarhalta kameran ääreen.) Molempi parempi, kirjaan ohjeeseen kummatkin tavat.

Nämä vartaat riittävät helposti 6:lle, ehkäpä enemmällekin, mikäli lisukkeena on jotain ruokaisaa, kuten vaikka perunasalaattia.

Halloumivartaat1

Kana-halloumivartaat

4-6:lle

4 broilerin rintafileetä
2 pkt halloumia
2 rkl pieneksi hakattua säilöttyä sitruunaa tai puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
2 valkosipulinkynttä
3 rkl tuoretta oreganoa hienonnettuna
0,5 dl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
mustapippuria

Laita grillivartaat likoomaan. Leikkaa broileri ja halloumi suurehkoiksi kuutioiksi. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lavalla. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja nosta puoleksi tunniksi jääkaappiin marinoitumaan.

Varrasta broilerin- ja hallouminpalat tikkuihin väljästi ja grillaa kuumassa grillissä suoralla lämmöllä muutamien minuuttien ajan kaikilta neljältä puolelta, kunnes broileri on kypsää. Tarjoa lempisalaattisi kanssa tai esimerkiksi pitaleipien sisään kääräistynä, jogurttikastikkeella ja babypinaatin lehdillä mehevöitettynä.

ps. vartaat voi kypsentää myös paistinpannulla öljyssä.

Ja hei, kasvimaan ja puutarhan pikakuulumisia löytyy myös Kivistön Instagramista ja Facebookista.

 

Perennapenkin myllerrys

Reilu vuosi sitten huhtikuussa kirjoitin saunamökin edustan perennapenkin uudistamissuunnitelmista. Pohdiskelin ammattilaisen palkkaamista suunnitelmaa tekemään, mutta loppujenlopuksi tein koko suunnitelman itse. Mari antoi minulle vapaat kädet suunnitelman tekemiseen ja hyväksyi mukisematta luonnokseni uudeksi penkiksi.

www.kivistossa.com

Tästä kuvasta näkee hyvin kuinka kulmassa oleva suuri kivi on täysin mullan ja kasvien peitossa.

Suunnitelma tehtiin mukaillen vanhaa. Esimerkiksi penkin muotoa ei ollut tarpeen muuttaa, mutta halusin tuoda penkin keskellä olevan valtavan kiven paremmin näkyviin.

www.kivistossa.com

Kartta kasveista tulee varmasti tarpeen, kun ensi vuonna taas ihmetellään, että mitäs penkissä olikaan.

Insinöörimiehestä oli apua, kun laskeskeltiin tarvittavaa multamäärää. Päätimme, ettemme käytä penkin vanhaa multaa uudelleen, sillä rikkaruohojen putsaaminen siitä olisi ollut liian iso urakka. Halusimme siis mahdollisimman puhtaan kasvualustan ja päädyimme siksi tilaamaan kolme suursäkkiä multaa pihaan toimitettuna. Se olikin erittäin hyvä ratkaisu, sillä säkit saatiin nostettua kuorma-autosta suoraan perennapenkin viereen, joten multaa ei tarvinnut roudata kottarilla toiselta puolelta pihaa.

Ajoitimme projektin heinäkuun loppuun ja se kesti kokonaisuudessaan noin viikon. Kirjoittelen vielä erikseen postauksen työvaiheista ja teen listaa asioista, joita kannattaa ottaa huomioon ennen projektin aloittamista.

Saunaperenna

Humala-aita koki myllerryksessä pienen järkytyksen mutta emme näköjään onnistuneet tappamaan köynnöstä kokonaan. Toivottavasti jo ensi vuonna se antaa näkösuojaa saunaterassille.

Tänä keväänä minua ja Maria taisi molempia vähän jännittää se, miten kasvit ovat talvehtineet, ja miltä penkki näyttäisi ensimmäisenä kesänään. Märkä syksy ja kovat lumettomat pakkasjaksot tappoivat ainakin pikkutalviota, yhden jaloakileijan, tulikelllukan ja keltavaleunikon sekä osan syysleimuista. Paikkauksia on tehty ja vielä on paikattavaa ainakin pionien osalta. Niitä ei saanut nostettua isona juurakkona ja takaisin istutetut mukulat eivät ole lähteneet kunnolla kasvuun. Laihat lehtivarret nousevat ylös miten sattuu ja lähinnä vääristä paikoista.

Pienistä kauneusvirheistä huolimatta olen melko tyytyväinen suunnitelmaani ja myös siihen, miltä penkki nyt näyttää. Koska toukokuu oli niin lämmin, ovat kasvit kukkineet tosi aikaisin ja sellaista jatkuvaa kukkaloistoa penkissä ei ole ollut. Pitää seurata tilannetta vielä ensi vuosi ja ryhtyä sitten toimenpiteisiin jos näyttää, että kukinta on kovin epätasaista.

Saunaperenna3

Saunan päätyyn halusin alunperin kultapalloa, mutta sitä ei löytynyt mistään. Tilalle istutettiin kahta erilaista päivänsilmää sekä valkoista syysleimua. Reunassa kasvaa kahta erilaista tuoksukurjenpolvea.

Mutta plussan puolella siis ollaan ja vahvasti. Huomaan pysähtyväni tuijottelemaan kukkapenkkiä lähes joka kerta, kun kävelen ohi. Se kultapallo minua edelleen vähän kaivelee, mutta toisaalta paikka on puolivarjoinen, joten ehkä se ei siinä niin menestyisikään. Tänä kesänä on vielä tarkoitus viimeistellä penkin reuna maahan upotettavilla reunuslaatoilla. Se tulee helpottamaan nurmikonleikkuuta ja tekee yleisilmeestä siistimmän. Tarkkasilmäisimmät saattavat nähdä kuvissa penkin reunassa repsottavan juurimaton, joka tullaan piilottamaan laattojen alle.

Saunaperenna5

Suuren kiven taakse istutettiin isotähtiputkea, siperiankurjenmiekkoja ja maksaruohoa. Entisille paikoilleen pääsivät helminukkajäkkärä, jalopähkämö ja japaninjaloangervo.

Vanhoja kasveja on penkissä mukana noin puolet. Kasvilajeista vain yksi (syysasteri) jätettiin kokonaan pois, kun se oli mielestäni niin mitätön. Nyt kun ajattelen asiaa, olisi sitä ehkä voinut säästää johonkin valeistutukseen, mutta rapatessa roiskuu. Alla olevassa listassa suluissa oleva v-kirjain tarkoittaa penkissä aiemmin ollutta vanhaa perennaa.

Kasvilajit:

  • Komeamaksaruoho, Sedum herbstfreunde (v)
  • Komeamaksaruoho, Sedum hybr. “Matrona”
  • Kamtjatkanmaksaruoho, Sedum kamtschaticum variegatum
  • Kaukasian maksaruoho, Sedum spurium “Schorbuster blut”
  • Pikkutalvio, Vinca minor (v)
  • Pikkutalvio, Vinca minor alba
  • Pikkutalvio, Vinca minor illumination
  • Suikeroalpi, Lysimachia nummularia (v)
  • Patjarikko, Saxifraga arendsii “Carpet White”
  • Patjarikko, Saxifraga arendsii “Purpurteppich”
  • Isotähtiputki, Astrantia major “Abbey road”
  • Isotähtiputki, Astrantia major, valkoinen
  • Tarhakurjenmiekka, Iris “Nibelungen” (v)
  • Tarhakurjenmiekka, Iris “Nummentuoksu” (v)
  • Tarhakurjenmiekka, Iris
  • Helminukkajäkkärä, Anaphalis margaritacea “Neuschee” (v)
  • Jalopähkämö, Stachys macrantha (v)
  • Jaloangervo, Astilbe, valkoinen ja vaaleanpunainen (v)
  • Syysleimu, Pholx paniculata “Rembrandt” (v)
  • Tuoksukurjenpolvi, Geranium macrorrhizum
  • Kyläkurjenpolvi, Geranium praterise “Dark reiter”
  • Jättipoimulehti, Alchemilla mollis “Thirller”
  • Parsa, Asparagus (v)
  • Keltavaleunikko, Meconopsis cambrica
  • Morsiusleinikki, Ranunculus aconitifolius
  • Tulikellukka, Geum coccineum “Borisii”
  • Pioni (v)
  • Humala, Humulus lupulus (v)
  • Lehtoakileija, Aquilegia vulgaris (v)
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum rostern
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum maxi
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum koralle
  • Päivänsilmä, Heliopsis helianthoides “Summer nights”
  • Päivänsilmä, Heliopsis helianthoides “Loraine Sunshine”

Yllä listattujen lisäksi penkissä on myös viime syksynä istutettuja sipulikukkia, jotka nousivat ihan älyttömän huonosti märän syksyn ja kovien pakkasten vuoksi. Tänä vuonna tilannetta paikkaillaan varmaan niiltäkin osin, sillä ainakin kirjopikarililjaa soisin penkistä nousevan, kun lumet ovat sulaneet.

Yksinkertaisuuden ylistys

Istun Kivistön kuistilla ja käyn läpi kameran muistikortteja. On pitänyt sataa jo pari päivää, mutta aurinko on useimmiten ottanut sateesta voiton. Nytkin paistaa, kasvimaa kaipaisi kuopsuttamista ja pieni tuuli pitäisi pahimmat hyttykset loitolla. En kuitenkaan malta, olen niin inspiroitunut kortilta löytyneistä kuvista.

Olen kuvaillut ja kirjoitellut reseptejä paljon ylös kevään mittaan. Puutarhastakin on paljon kerrottavaa, kun vain oppisi puutarhabloggauksen jalon taidon. Se on niin erilaista kuin ruokakirjoittaminen; jutuista tahtoo tulla kilometrin pituisia jaaritteluja, eikä innoissaan oikein osaa karsia.

Tänään oli tarkoituksenani aloittaa kuvavarastoista poimittu Kivistön kesäklassikot-minisarja, mutta inspiraatiovoiton vei taannoinen iltaruoka, jonka ei edes ollut tarkoitus päätyä blogattavaksi.

Nyt tuntuu olevan tapana listata keittokirjoja, jotka ovat niin hyviä, että ne haluaa kokata kokonaan läpi. Jos listaisin, laittaisin listalleni Nigel Slaterin The Kitchen Diaries III:n. Rakastan sitä, miten Slater rakentaa reseptinsä ja maailmansa kirjoissaan. Yksinkertaista ruokaa, muutamia hyviä raaka-aineita, puhtaita makuja. (Todellisuudessa en tekisi kirjasta kaikkia kakkuja ja torttuja, sillä epäilen, että näistä läpikokattavista keittokirjoista oikeasti on tarkoitus ihan jokainen resepti kokata. Ainakin minä huijaisin hitusen.)

Kirjaa lukiessani olen tajunnut, että yksinkertaistaminen on oikeastaan uskaltamista. Mitä vähemmän raaka-aineita, sitä paljastavampaa, osaako todella rakentaa hyviä reseptejä, kokata hyviä ruokia. Ruoan sielu on helppo piilottaa monien makukerrosten ja komponettien alle.

Siispä: yhä parempia reseptejä yhä yksinkertaisemmin Slaterin innoittamana, siinä minulle tavoitetta. Aloitan harjoitteluni kokkaamalla keittiöpäiväkirjasta tomaatti-papusalaatin. Slater käyttää alkuperäisessä ohjeessaan useita erilaisia papuja, minulla on laatikossa vain voipapuja. Ehkäpä hän ei pahastu.

Tomaatti-papusalaatti

Tomaatti-voipapusalaatti ja ricottaa

2-3:lle

300 g kuivattuja voipapuja tai/ja esimerkiksi cannellini- ja borlottipapuja*
2 laakerinlehteä
2 suurta oksaa rosmariinia
4 kypsää kesätomaattia
6 kirsikkatomaattia
0,5 dl oliiviöljyä
kourallinen silopersiljaa karkeasti silputtuna
suolaa ja mustapippuria
100 g ricottaa

Liota papuja yön ajan runsaassa kylmässä vedessä. Seuraavana päivänä laita pavut kattilaan runsaaseen veteen ja kuumenna kiehuvaksi. Kuori vaahto pois ja vähennä lämpöä niin, että pavut kiehuvat keveästi. Lisää laakerinlehdet. Keitä 45-60 minuttia, kunnes pavut ovat kypsiä, mutta eivät rikkimenevän pehmeitä. Lisää keitinveteen suola vasta noin 30 minuutin keittämisen jälkeen, ettei suola koveta kypsyviä papuja. Valuta kypsät pavut.

Huom! Jos keität erilaisia papuja, liota ja keitä kukin paputyyppi erikseen, koska keittoajat vaihtelevat hurjasti riippuen pavuista ja myös siitä, kuinka kauan ne ovat olleet kuivattuina tai koska ne on kerätty.

Kuumenna syvällä pannulla oliiviöljy ja rosmariinin oksat. Lisää pannulle tomaatit ja kypsennä kannen alla noin 15 minuuttia, kunnes tomaatit alkavat hiukan halkeilla. Ravistele pannua muutaman kerran kypsymisen aikana. Lisää pannulle pavut ja persilja, mausta suolalla ja pippurilla ja kääntele varovasti sekaisin. Lisää annosten päälle ricottanokareita ja tarjoa leivän kanssa.

*Reseptiä voi nopeuttaa käyttämällä purkkipapuja ja huuhtomalla ne ennen pannulle lisäämistä. Kääntele silloin erityisen varovasti, purkkipapujen rakenne on pehmeämpi kuin tällä ohjeella keitettyjen.

 

Torstain drinkkivinkki:raparperia ja ruusua

lavieenroseMelkoinen kevät! Lämpö on ajanut kivistöläiset pihalle jo useamman viikon putkeen, eikä juuri muulle ole jäänyt aikaa. Kasvimaalta puuttuvat enää kurkut ja kurpitsat, kesäkukkia alkaa olla jo parin talouden tarpeisiin ja syötävä kukkapenkki on istutettu ja kylvetty täyteen.

Syötävästä kukkapenkistä kerron lisää tuonnempana, nyt aiheena on  hienostunut cocktail, jota on mukava siemailla, kun röhnöttää auringossa ihailemassa ahkeruuttaan ja kaivelee multaa kynsien alta. Raparperia ja ruusua, huumaavan keväistä ja tyttömäistä, mutta ginillä ja pienellä sumakkilisällä riittävän luonteikasta myös niille, jotka eivät sievistelystä innostu.

Raparperia ja ruusua. R&R, Ruuperi, ruusarperi, rapasu, raparpesu – drinkin nimen keksiminen on minulle torstain drinkkivinkin epämiellyttävin vaihe. Ehkäpä se on vain pinkki, pinksu, tai ehkä la vie en rose. Hmm, joo, miksikäs ei, ostatteko?

lavieenrose2

La vie en rose

yksi annos

2 cl raparperisiirappia
2 cl vastapuristettua sitruunamehua
4 cl giniä
Ruusulimonadia tai -soodaa
Jäitä

Koristeeksi kuivattuja tai tuoreita syötäväksi kasvatetun ruusun lehtiä ja sumakkia.
Lasi on the rocks tai muu lyhyt lasi.

Täytä lasi sekä ravistin jäillä. Kaada ravistimeen siirappi, sitruunamehu ja gini ja ravista voimaakkaasti. Siivilöi lasiin jäiden päälle ja pidennä ruusulimulla. Koristele murskatuilla kuivatuilla tai kokonaisilla tuoreilla ruusunlehdillä ja ripauksella sumakkia.

Raparperisiirappi

3 dl raparperinpalasia, n. 2 tuhtia raparperin vartta
4 dl vettä
2 dl sokeria

Laita raparperi ja vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä muutaman minuutin ajan ja lisää sokeri. Keitä sekoitellen, kunnes kaikki sokeri on liuennut, jäähdytä ja siivilöi. Säilytä jääkaapissa.

 

 

Kevätmietteitä ja herkullista parsaa

Sardelliparsat2

Viimeksi, kun olimme Kivistössä, oli täysi talvi. Liisa ja Juha viettivät pääsiäisen tienoilla  useamman viikonlopun Ranskassa, minä olin kiireinen What’s cooking Helsingin parissa. Kivistö jäi kakkoseksi.

Pitkän poissaolon jälkeen paluun kruunasi aurinko ja lintujen kuoro. Kivistöönkin oli saapunut kevät! Lunta oli vain kaksi pikkuista lämpärettä ja tulppaaninalkujen terävät kärjet törröttivät sieltä täältä. Laitoimme Liisan kanssa syksyllä maahan sata sipulikukkaa ja nyt kuljimme pitkin vanhoja jälkiämme ihastelemassa niitä, jotka jo olivat uskaltautuneet mullan päälle.

Puutarhatöiden lista on ilahduttavan pitkä ja raksimme siitä aurinkoisen lauantain aikana paljon puuhia tehdyiksi. Talvikukat saivat kyytiä, vadelmat on leikattu ja niillä on uudet komeat ja tukevat tuet. Tänään aamulla teimme lopullisen viljelysuunnitelman kasvimaalle ja laitoimme kasvit järjestykseen syötävän kukkapenkin piirustuksiin.

Lounaaksi herkuttelimme grillatuilla parsoilla. Tämän vuoden suosikkiparsareseptini on napattu Italiasta, ja Liisa tuomitsi sen parhaaksi heti hollandaise-kastikkeen jälkeen. Tämä kannattaa siis ottaa talteen ainakin niiksi hetkiksi, kun ei jaksa vatkailla emulsiokastikkeita.

Sardelliparsat

Vihreää parsaa ja sardellivoita

4:lle

2 nippua vihreää parsaa
öljyä

Sardellivoi:
75 g voita
3 suurta tai 4 pientä sardellifileetä
1 pieni valkosipulinkynsi
4 lehteä basilikaa
pari kierrosta mustapippurimyllystä

Lisäksi:
parmesaanilastuja

Ota voi hyvissä ajoin pehmenemään. Hienonna sardelli ja basilika ja hienonna tai raasta valkosipuli. Sekoita kaikki ainekset pehmeään voihin ja nosta jääkaappiin maustumaan ja kovettumaan.

Napsauta parsojen kova pää pois. Öljyä parsat kevyesti ja grillaa tai paahda ne uunissa. Grillissä ne vaativat suoralla lämmöllä 3-4 minuuttia per puoli. Halsteri tai parsarivistön päiden läpi työnnetyt tikut auttavat kääntämään parsat ilman, että ne tippuvat grillin ritilän väleistä hiilille. 225-asteisessa uunissa taas riittää 12-15 minuuttia.

Nosta kuumat parsat vadille ja leikkaa päälle maustevoi. Höylää ruoan kruunuksi runsaasti parmesaanilastuja. Voin määrä saattaa tuntua hurjalta, mutta uskokaapa vain, joka tippa menee viimeistään siinä vaiheessa, kun seurue taistelee leivänpaloilla aseistettuna tyhjentyneen vadin pyyhkimisestä.

Vinkki 1: Sardelli löytyy kaupan kylmähyllystä öljyyn säilöttynä yleensä pienestä lasipurkista. Jos englanninkielisessä reseptissä käytetään anchovya tai ranskaksi anchoisia, on kyse tästä kalasta, ei Janssonin kiusaus -anjoviksesta! Parhaan sardellin olen löytänyt Hella&Herkusta, jos visiteeraatte, kannattaa ottaa purkillinen matkaan.

Vinkki 2: Kannattaa valita oikeasti pieni valkosipulinkynsi, raaka valkosipuli voi olla hurja, jos sitä on liikaa. Jos tarjolla on vain suuria, käytä puolikas.

 

Väriä pääsiäiseen!

Pääsiäismunat2016

Muutamalla maustekaapin ja vihanneshyllyn raaka-aineella saa komean värien kirjon pääsiäisaamun aamiaiskananmuniin. Leikittelimme Kivistössä viikonloppuna punajuurella, punakaalilla ja kurkumalla ja liottelimme 10 erisävyistä ja -väristä pääsiäismunaa.

Punajuurella saa aikaan burgundin sävyjä, punakaalilla ihania sinisiä ja kurkumalla sävyjä vaalean keltaisesta tummaan. Värin vahvuus riippuu liotusajasta, ja keltaisesta, punaisesta ja sinisestä liotusliemestä saa näppärästi muita värejä dippaamalla kananmunaa toiseen liemeen pohjaliotuksen jälkeen. Alla olevasta kuvasta voi kurkata vinkkejä liotusaikoihin.

Pääsiäismunien värjäysKeitä munat ensin koviksi ja anna kuivua ja jäähtyä. Alla olevan oheen 5 desin liemi riittää noin 4 munan värjäämiseen. Käytä värjäysastiana pienehköä kulhoa, johon neljä munaa mahtuu mukavasti niin, että viisi desiä lientä peittää munat kokonaan. Munia kannattaa sekoittaa muutamia kertoja liotuksen aikana, jotta väristä tulee mahdollisimman tasainen. Vaalea väri syntyy kahdessa-kolmessa tunnissa ja yön yli liottamalla saa aikaa vahvan sävyn.

Liemi siniselle 
noin 1 kg punakaalia suikaleina
5 dl kiehuvaa vettä
2 tl väkiviinaetikkaa

Liemi punaiselle 
2 punajuurta lohkoina
5 dl kiehuvaa vettä
2 tl väkiviinaetikkaa

Liemi keltaiselle 
3 rkl kurkumajauhetta
5 dl kiehuvaa vettä
2 tl väkiviinaetikkaa

Kaada valitsemasi raaka-aineen päälle kiehuva vesi, lisää etikka ja anna jäähtyä rauhassa huoneenlämpöiseksi. Siivilöi pieneen kulhoon ja upota 3-4 munaa värjäytymään. Kun olet saavuttanut haluamasi sävyn, dippaa toiseen liemeen tai nosta ritilälle kuivumaan. Pinnan kuivuttua kuivaa alapuoli vielä varovasti talouspaperilla, jottei ritilä jätä jälkeä.

Pääsiäismunat2016_2

 

 

Katkeranmakeaa: Campari-veriappelsiinikakku

Campar-veriappelsiinikakkuTervehdys helmikuu ja samalla Kivistön vuosi 2016! Blogi ja mökki ovat uinuneet alkuvuoden talviunta sievän valkoisen lumivaipan alla. Paukkupakkasilla kylmä hiipi nurkista tupaan ja villasukat olivat tarpeen. Vaikka talvinen Kivistö on hyvin suloinen ja kodikas jäälyhtyineen, takkoineen ja talvisaunoineen, olen jäänyt monena kylmänä viikonloppuna suosiolla kaupunkiin.

Muutama viikko sitten viikonlopun alla pakkanen kävi yli kolmessakymmenessä, mutta lupasi lauantaiksi lauhtumista sen verran, että uskaltauduin viettämään viikonlopun maalla.

Olin juuri ostanut pitkään haaveissa olleen Polpo-keittokirjan, joka on kokoelma samannimisen lontoolaisravintolan kiinnostavia ja sopivan simppeleitä venetsialaisvaikutteisia reseptejä. Kirjan vuoksi pakkasin viikonlopuksi kassiin ison kasan veriappelsiineja.

Iskin heti ensiselailulla silmäni veriappelsiininkuorella maustettuun kakkuun, joka hukutetaan vahvanpunaiseen, suloisen makeaan ja sopivasti katkeraan veriappelsiini-Camparisiirappiin. Eikö kuulostakin just oikealta, sellaiselta, joka kuuluu tällaiseen keskitalven tunnelmaan ja juhlistamaan Kivistön hidasta heräämistä uuteen vuoteen? Etenkin kun ollaan ruokaihmisten keskuudessa hiukan mystistä hulluutta aiheuttavan veriappelsiinisesongin keskellä, tämä on melkoisen pakko-leipoa -resepti.

Olen muuttanut alkuperäisen reseptin grammoja deseiksi ja vähentänyt sokerin määrää, joka tuntui äkkimakean välttelijästä hiukan korkealta. Lopputulos on edelleen makea, mutta maussa tuntuu mukavasti appelsiininkuoren raikkaus ja Camparin keveä katkeruus. Reseptissä kakkuun käytetään hienoa semolinajauhoa, jota täältä on vaikea löytää. Käytin jauhoina pastajauhoja, jotka ovat sekoitus semolinaa ja durumvehnäjauhoja. Jos kokeilet yleis- tai kakkuvehnäjauhoilla, kerro, miten ohje niillä toimii!

Campari-appelsiinikakku

Campari-veriappelsiinikakku

4 veriappelsiinin kuori pestynä ja raastettuna
3,5 dl turkkilaista jogurttia
3 dl sokeria
4 kananmunaa kevyesti vatkattuna
250 g sulatettua ja jäähdytettyä voita
4,25 dl jauhoja
2 dl mantelijauhetta

Siirappi:
8 veriappelsiinin mehu
1 dl Camparia
2,5 dl sokeria

Sekoita appelsiininkuoriraaste, jogurtti, sokeri ja jäähtynyt voisula puuhaarukalla tasaiseksi, lisää kananmunat. Sekoita mantelijauhe ja jauhot keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita tasaiseksi, kaada voideltuun halkaisijaltaan 23 cm kakkuvuokaan ja paista 170 asteessa 30-40 minuuttia, kunnes kakku on keskeltä kypsä (kokeile hammastikulla).

HUOM! Jos tiedät uunisi erityisen tehokkaaksi, voit kokeilla jo 20 minuutin päästä joustaako kakun keskusta takaisin, kun painat keskeltä varovasti sormella – jos joustaa, tee hammastikkutesti. Alkuperäisessä ohjeessa paistoaika on 20 minuuttia, mikä ei meidän uunissamme riittänyt mihinkään.

Kun kakku paistuu uunissa, keitä siirappi: purista veriappelsiinien mehu (muista käyttää myös ne, josta käytit kakkuun kuoret) ja siivilöi mehu kattilaan. Lisää sokeri ja Campari, ja kuumenna kiehuvaksi. Kuori siirapin pinnalta keiton aikana vaahto. Keitä siirappia, kunnes jäljellä on noin 1/3 ja siirappi on paksuuntunut, mutta yhä kohtuullisen juoksevaa.

Nosta lämmin kakku tarjoiluastialle ja rei’itä se kauttaaltaan hammastikulla. Kaada lämmintä siirappia kakulle useammassa erässä. Jos siirappia valuu paljon lautaselle, lusikoi sitä takaisin kakulle.

Kun suurin osa siirapista on imeytynyt, kannattaa ryhtyä herkuttelemaan. Lämpöisenä kakku on parhaimmillaan! Kirja suosittelee seuraksi vaniljajäätelöä, minusta kakku ei kaivannut mitään. Varaudu löytämään itsesi illan mittaan moneen otteeseen kakun ääreltä suoristelemassa reunoja…