Leikkokukkakimpuista haaveilemassa – katso video!

Aiomme loppukesästä olla leikkokukkaomavaraisia! Muutama viikko sitten rakensimme viljelmillemme laatikot ja kylvimme ihanuuksia kasvamaan. Ja teimme siitä videon.

Pahoittelemme tuulen huminaa – vanha kalustomme ei pysy innostuksemme matkassa eikä kummankaan kameraan saa ulkoista mikkiä, joten jouduimme pärjäilemään kameran omalla mikrofonilla. Saatamme jossain vaiheessa panostaa – tuo homma oli tosi kivaa!

Mitäs te tykkäätte?

 

Advertisements

Pihakatsaus 2010-2015

Välillä tekee hyvää palata vanhoihin juttuihin ja jämähtää muistelemaan. Vähän samalla tavalla, kun käy romulaatikoita siivotessa, että unohtuu hihittelemään säilötyille leffalipuille ja pläräämään läpi vanhoja valokuva-albumeita.

Kivistössä 2010

2010

Kun löysin yllä olevan vähän suhruisen, poikkitaiteellisen vinoon otetun kuvan ensimmäisiltä Kivistö-kuukausiltamme, nousi kasvoilleni sellainen liikuttunut mieto hymy. Noita vinoon otettuja kuvia löytyi myös myöhemmiltä vuosilta – tyyli johon en taida enää palata. Piha oli päässyt aika villiin kuntoon ja kasvoi pitkää heinää. Ensitöiksemme tartuimmekin viikatteeseen, jota sen jälkeen on tarvittu aniharvoin.  

2011

2011

Vuosi 2011 oli ensimmäinen kokonainen vuotemme mökkiläisinä. Pihalle ei muistaakseni juurikaan tehty mitään. Kasvimaalla oli vähintäänkin vehreää ja perunaa on alla olevasta kuvasta päätellen nautittu kyllästymiseen asti.

Kasvimaa 2011

Kasvimaa 2011

Kuvakansioita selatessa huomasi kehityksen niin valokuvissa kuin kiinnostuksen kohteissa. Vuoden 2012 jälkeen kansioista löytyy pääasiassa ruokakuvia ja näitä pihaotoksia oli todella vaikeaa löytää. Toivon, että Marin arkistoista löytyisi pihakuvia vähän enemmän, sillä on tosi sääli, että emme ole dokumentoineet pihaa systemaattisemmin.

Pihakuvia löytyy kyllä Instagramista mutta teen tässä itselleni pienen lupauksen siitä, että tartun kunnon kameraan tänä vuonna vähän hanakammin. Vaikka otokset eivät olisi kovin onnistuneita (kuten yllä), on niihin silti tosi kiva palata. Erityisesti kaipaan ennen ja jälkeen kuvasarjoja esimerkiksi kasvimaasta tai marjapihan muokkaamisesta.

2012

2012

Vuonna 2012 yksi suurimmista pihaprojekteista oli katajan vinssaaminen suoraan. Se kallistui kenolleen 2011 tapaninpäivän myrskyssä ja pysyi kuitenkin onneksi pystyssä koko kevään pelastusoperaatioon asti. Tukipuut ovat edelleen paikallaan ja katajavanhus näyttää selvinneen haverista yllättävän hyvin, sitkeä kaveri.

2013

2013

Yllä olevassa kuvassa näkyvää marjapihaa on muokattua pikkuhiljaa. Muutama uusi itse pistokkaasta kasvatettu viinimarjapensas on istutettu, pensasmustikoita siirretty ja viimeisimpänä karviaispuskat kaivettiin kokonaan ylös. Ne tuottivat kyllä oikein kivasti satoa, mutta ne olivat hankalasti pensasaidan vieressä ja vähän ränsistyneitä. Isoille herukkapensaille nikkaroitiin myös uudet tuet viime syksynä.

Pienenä huolena on sitkeä äkämäpunkki, jota löytyy niin mustaherukoista kuin vieressä kasvavasta kriikunastakin. Marjapensaasta äkämäsilmut on vielä jotenkin poimittavissa, mutta kriikuna on vähän kinkkisempi tapaus. Tehokkain torjuntakeino lienee pensaiden ylöskaivaminen ja puiden kaataminen, mutta katsotaan nyt vielä ainakin tämä kasvukausi.

2014

2014

Tuo pitkulainen tuuhos kuvan etualalla saa vihdoin tänä vuonna kunnollisen päivityksen. Suunnitelmat ovat suuria mutta yritetään pitää järki kädessä. Edellisen perennapenkkiuudistuksen muistot eivät ole vielä saaneet kultareunusta.

Kirsikkapuun kohtalonhetket saattavat olla käsillä. Se on pihan paraatipaikalla ja ihan onnettoman näköinen risu. Jotain tekoa asian kanssa saattaa olla sillä, että istuttaessa ei kauheasti luettu ohjeita, eikä taimiparkaa taidettu elon ensivuosina kauheasti lannoittaa tai kastellakaan.

2015

2015

Vuonna 2015 oltiin jo sentään sen verran fiksuja, että perennapenkin uudistus kuvattiin alusta loppuun asti. Kuvat olivat kyllä hävöksissä sen verran pitkään, etten koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa aiheeseen liittyvää postausta.

Viime vuoden kuvakansiot päättyvät huhtikuulle. Yhtään pihakuvaa en siis tiettävästi ottanut tai muutenkaan kättäni kameran painolla juuri rasittanut. Tästä on hyvää parantaa tavat ja jatkaa eteenpäin. Toivon Kivistön puutarhavuodesta 2017 väri- ja satokylläistä, innostavaa ja stressivapaata!

 

 

 

 

Torstain vappudrinkkivinkki – Sano Hugo!

Pirteä Prosecco on nyt muodikas – vilkaiskaa vaikka tämän päivän Helsingin Sanomien vappujuomatestiä*. Viimein muutaman vuoden ajan hurjasta kasvusta nauttinut ja myyntilistojen kärkikahinoihin kiivennyt italialainen kuohuviini sopii hedelmäisessä kepeydessään kevään juhliin kuin vesimyyrä Kivistön pihaan.

Tänä vappuna Kivistössä tehdään Proseccosta kevyt ja keväinen drinkki. Tämä Aperol spriztin perintöprinssi on nimeltään Hugo, ja se maistuu raikkaasti mintulta, keveästi seljankukilta ja kuplii kuin vain vappucocktailin kuuluu. Mieto juoma sopii hyvin vaikkapa vappubrunssin alkuun. Nyt tarvitsee enää odottaa, mitä sääbingo meille arpoo!

Hugo

Hugo

1 annos

2 cl seljankukkasiirappia tai -mehutiivistettä
12 cl proseccoa
n. 5-10 cl kuplavettä
1 viipale limettiä
noin 8 lehteä minttua
jäitä

Laita viinilasiin kourallinen jäitä ja lisää siirappi ja prosecco. Täytä lasi kuplavedellä, lisää minttu ja limetti ja sekoita.

*Jos et usko minua tai hesaria usko tätä ihmisen kokoista todistusta. Ranskalainen appeni kertoi taannoin innoissaan maistelemastaan uudesta kiinnostavasta  italialaisesta kuohuviinistä nimeltään Prosecco (ette te täällä Suomessa sitä varmaan vielä saa..). Jos Italian kuohuva on päässyt tunkeutumaan kohtuullisen viinikonservatiivin burgundilaisen eläkeläisen tietoisuuteen ja lasiin, kyseessä on Ilmiö.

Torstain drinkkivinkki: Veriappelsiini-radler

Veriappelsiini-radler

Koska vielä hetken kaupasta voi kantaa kotiin mehukkaan punaisia ja mukavan kirpeitä veriappelsiineja, lienee selvää, että vuoden ensimmäinen drinkkivinkki maistuu tuolta kirpeänmakealta ihanuudelta.

Radler on lagerpohjainen olutdrinkki, jossa on puolet sitruunalimonadia. Otimme tällä kertaa hiukan vapauksia nimen käytössä ja teimme juoman pidentämiseen itse veriappelsiineista soodan. Suosittelemme kokeilemaan, mutta varoituksen sana: tässä tulee vähän kesää ikävä.

Veriappelsiinisooda (3-4 drinkkiin)

2 dl veriappelsiinimehua (2-3 appelsiinia)
0,75 dl sokeria
5-6 dl (vahvakuplaista) kuplavettä

Siivilöi puristettu veriappelsiinimehu kattilaan ja sekoita siihen sokeri. Kuumenna ja anna kiehua n. 5 minuuttia, kunnes siirappi on hiukan paksuuntunut. Jäähdytä ja sekoita kuplaveteen. Aloita viidellä desillä, maista ja laimenna tarvittaessa lisää.

Veriappelsiini-radler (yhdelle)

n. 1,5 dl valitsemaasi lageria
n. 1,5 dl veriappelsiinisoodaa
jäitä

Laita korkea lasi täyteen jäitä ja kaada päälle olut. Valuta lasi varovasti täyteen veriappelsiinisoodaa. Koristele veriappelsiiniviipaleella, nautiskele ja haaveile kesästä.

Radler

Karitsapiiras libanonilaisittain

www.kivistossa.com Lebanese Lamb Tart by Delicious MagazineTämä piiras on makuhermot tyydyttävä yhdistelmä lämpöisillä mausteilla ryyditettyä karitsaa, chilin tulisuutta ja granaattiomenasiirapin happoisuutta. Helppotekoinen ja nopea piiras tehdään valmiiseen lehtitaikinapohjaan ja syödään sellaisenaan tai sitruunamehulla ja mintulla maustetun vihreän salaatin seurana.

Ohje on lähes suoraan Delicious-lehdestä, jossa piiras on tehty yhteen suureen lehtitaikinalevyyn. Piiraan täytettä ei ole sidottu millään, joten suuren piiraan leikkaaminen voi olla hankalaa. Siksi päädyin tekemään ruokailijoille henkilökohtaiset annokset pienistä lehtitaikinalevyistä.

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään lammasta, mutta lampaan jauhelihaa on hiukan hankala näiltä leveysasteilta löytää, ja kyllä piiras karitsallakin herkulta maistui. Jos sinä satut löytämään lammasta, kokeile ihmeessä! Tuoreita yrttejä ei tässä ruoassa voi olla liikaa, ja ruukkuyrtit alkavat valitettavasti olla näin marraskuussa aika kitukasvuisia. Jos et löydä tuuheita yksilöitä, ota yrttejä suosiolla kahdet ruukut.

Karitsapiiras

4:lle

4 lehtitaikinalevyä
1 muna
1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
500 g lampaan tai karitsan jauhelihaa
1 chili
2 rkl granaattiomenasiirappia (löytyy marketeista helpoimmin venäläisen ruoan hyllystä)
2 tl jauhettua maustepippuria
1 tl kanelia
25 g pinjansiemeniä
2 dl kuumaa kanalientä
1 tuuhea ruukku lehtipersiljaa hienonnettuna (jätä hiukan koristeeksi)
1 tuuhea ruukku korianteria hienonnettuna

Päälle:
granaattiomenan siemeniä
1 chili viipaloituna
lehtipersiljaa

Tee lehtitaikinalevyihin veitsellä viillot noin 1,5 cm päähän reunoista. Rei’itä keskiosa haarukalla, vatkaa munan rakenne rikki ja voitele levyt munalla. Alkuperäisessä ohjeessa varoiteltiin voitelemasta viiltojen päältä, jotta reunat pääsevät nousemaan. Minä en tietenkään jaksanut lukea ohjetta kunnolla ja huitelin reippaasti koko levyt. Ei se kohoamista estänyt, mutta jos haluat ottaa varman päälle, varo viiltoja. Paista taikinalevyjä 180 asteessa 10-15 minuuttia, kunnes reunat alkavat ruskistua. Jätä odottamaan.

Paahda pinjansiemeniä hetki kuivalla pannulla. Poista chilistä kanta, siemenet ja valkoiset kalvot ja hienonna. Hienonna sipuli ja kuullota chilin kanssa paistokasarissa tai suurella pannulla öljyssä. Nosta sipuli lautaselle odottamaan ja paista jauheliha muutamassa erässä. Kaada kaikki liha, sipuli ja chili kasariin ja mausta granaattiomenasiirapilla, kanelilla ja maustepippurilla. Lisää pinjansiemenet ja kuuma kanaliemi. Hauduta noin 10 minuuttia, kunnes seos ei ole enää kosteaa.

Sekoita jauhelihaan hienonnetut yrtit ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa, tarve riippuu kanaliemen suolaisuudesta – minä laitoin lisää noin 0,5 tl.

Nosta jauhelihaseos neljälle taikinapohjalle ja paista 180-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Nosta lautasille ja koristele granaattiomenansiemenillä, chilirenkailla ja lehtipersiljalla.

Ps. Ohjeesta saa myös 8 kpl pientä piirasta vaikka pikkujoulun buffapöytään!

 

Kivistön marraskuun suosikit

marraskuunsuosikit

Perjantaina laitetaan ensi töiksi takkaan tuli, villasukat jalkaan ja kynttilät palamaan. Juodaan pieni lasi punaista tai jos oikein kylmyyttää, viskiä. Lauantaina hiljaiselo jatkuu, sauna lämmitetään aikaisin, kynttilöitä poltetaan, keksitään jotain pientä pihahommaa. Ainakin lintulauta täytyy täyttää, vähän halkoja hakata. Illalla syödään, pelataan korttia tai lautapelejä. Ei tarvitse hötkyillä mihinkään.

Sunnuntaina auton nokka kääntyy kohti kaupunkia aikaisin, sitä ennen nostetaan vielä puita katoksesta sisään kuivumaan seuraavan perjantain takkatulta varten.

Yhtenä tällaisena viikonloppuna syötiin kampasimpukoita Riitan ohjeella. Erinomaisen ihania – ja kastike jää käyttöön vaikka kalalle silloin, kun ei tohdi kampasimpukoihin törsätä.

Olimme taannoin juhlistamassa Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin Hyvää Joulua-kirjan julkkareita. Siellä lasiin ravistettiin maistuva Kardemumma Sour, joka sopii hyvin vähemmän glögiä, enemmän cocktaileja -teemaamme. Kokeilkaa vaikka! Myös itse kirja on ihanan tunnelmallinen pala joulun odotusta kaikille joulufaneille.

Kivistön kirjahyllyn toinen uusi tulokas on syyskuun lopussa julkaistu Teemun ja Markuksen leipäkirja. Kauniita kuvia mutta ennen kaikkea inspiroivia ohjeita. Ruispuuro-hapanjuurileipä on jo testattu ja hyväksi todettu.

Kaikkien arkiruokien helppo pelastaja löytyi marraskuussa! Espanjalainen Caldo Natural de Puchero on erinomainen ja makua pursuava liemi paitsi padoille (siitä tuo puchero-nimikin), myös kastikkeille. Kokeile vaikka maksakastikkeen pohjana, taivas miten hyvää. Lientä myy Helsingissä Hella ja Herkku, Tampereella sitä voinee kysellä Keittiöelämästä.

Kivistö on saanut Hyvää joulua-kirjan arvostelukappaleena kustantajalta.

Torstain drinkkivinkki: Shrub

Viikko humahti taas. On drinkkivinkin aika, vaikka tässä ei ole muusta ehtinyt edes välillä vinkata. Onneksi uskallan luvata lähitulevaisuuteen bbq:ta ja aamiaisherkkuja, eihän tänne oikein muuten kehtaisi drinkkivinkkejään tulla edes huutelemaan.

Tällä kertaa drinkkivinkissä ei muuten ole sitten alkoholia – välttämättä.

Amerikassa shrubit tarkoittavat viinietikkapohjaisia hedelmä- tai marjauutoksista makunsa saaneita siirappeja, jotka rantautuivat mantereelle Brittiläisen siirtomaakauden aikana. Kauden marjoja ja hedelmiä säilöttiin usein viinietikkaan talven varalle uuttamalla  ja sen jälkeen makeuttamalla seos sokerilla tai hunajalla. Niitä juotiin vedellä laimennettuna ja cocktailien pohjana. Jääkaappien yleistyminen painoi vähitellen shrubit unholaan.

Home made shrubs - Kivistössä Foodblog www.kivistossa.comJa arvatkaas, nyt ne ovat tulleet takaisin. Baareissa on itsetehtyjä shrubeja, niistä kirjoitellaan lehtien sivuilla ja ainakin yksi kirjakin on tekeillä. Tietysti niistä piti minunkin kiinnostua, ihan jo siksi, että ne antavat paljon uudenlaisia mahdollisuuksia erilaisiin juomasekoituksiin, mutta myös ihan limuina. Kuulemma aivan erinomaiset ominaisuudet hellepäivien vilvoitteluun. Sitä pohdin, kun kuuraisella terassilla niitä viime viikonloppuna kuvailin.

Tein kahta eri versiota, Imbibe-juomalehdestä katsottua sitruuna-minttushrubia ja shrubintekotapoja tutkimalla itsekehitettyä kriikunashrubia. (Joo, anteeksi, en löytänyt suomenkielistä vastinetta. Fennisti tuskailee shrubiensa kanssa). Ensin mainittu on erinomaista, jaan ohjeen kanssanne. Jälkimmäinen – noh, sanotaanko vaikka, että kehittelen näppituntumataitojani vielä. Voisin kertoa, että yhden kommentin mukaan se maistui juotavalta suolistontyhjennysaineelta, mutten kerro, koska kommentti oli niin nöyryyttävä.

Home made shrubs - Kivistössä Foodblog www.kivistossa.comSitruuna-minttushurb

3 sitruunan kuori ilman valkoista osaa
1/2 sitruunan mehu
10 tuoretta suurta mintunlehteä
3,75 dl sokeria
ripaus suolaa
2 dl valkoviinietikkaa

Kuori sitruunat ohuelti kuorimaveitsellä pieneen kulhoon ja purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu sekä mintunlehdet. Kääntele mukaan sokeri ja suola, peitä kulho hyvin ja nosta se mehustumaan jääkaappiin yön yli.

Sekoita seuraavana päivänä paksuun sokeritahnaan valkoviinietikka ja siivilöi seoksesta pois kuoret ja minttu. Sekoita vielä kunnolla niin, että sokeri ei ole astian pohjalla, pullota hyvin pestyyn pulloon ja säilytä jääkaapissa. Se säilyy hyvänä noin kaksi kuukautta. Nauti sekoittamalla tavalliseen tai kuplaveteen tai käytä sitruunamehun ja sokeriliemen asemesta drinkeissä.

Ps. etikkapohjainen shrub ei sameuta juomaa ravistettaessa samalla tavalla kuin sitruunamehu.

Kivistö suosittelee: Syyskuu

Kivistössä inspiroidutaan valtavasti muista ruokablogeista ja halusimme jakaa muutaman suosikin syyskuun ajalta.

www.kivistossa.com

Suvi sur le vif ihastuttaa tunnetta ja tunnelmaa täynnä olevilla kuvillaan ja reseptioivalluksillaan. Paahdetut porkkanat ja oliiviöljyn kanssa hierottu lehtikaali oli todella helppo valmistaa ja maistui taivaallisen hyvälle, vaikka annoksesta unohtuikin za’aatar-mauste ja vuohenjuusto. Tähän asti lehtikaali on minusta ollut enemmän tai vähemmän sitkeää ja siksi vähän vastenmielistä, mutta Suvin salaatti teki minustakin lehtikaalifanin.

www.kivistossa.com

Kauniita ja veden suuhun herauttavia kuvia tarjoilee myös Jokihaka Kokkaa-blogi, jonka simpukat chorizon ja fregula sardan kera ovat ruokalistalla luultavasti tämän viikon perjantaina. Täydellistä ruokaa hämärtyvässä syysillassa nautittavaksi!

Helteiden helpotettua tuvan sähköuuniakin kehtaa jo käyttää. Viimeksi sinne pääsi muhimaan Kiusauksessa-blogista napattu tuhti kasvislasagne. Lasagnen juju on sitruunalla maustettu ricotta-juusto, joka korvaa perinteisen béchamel-kastikkeen. Tein lasagnen torstai-iltana uunia vaille valmiiksi, joten perjantaina mökille päästyämme ei tarvinnut kuin napsauttaa uuni päälle ja tuikata vuoka sinne paistumaan. Paistamisen aikana ehtii kattaa pöydän ja turista viikon kuulumiset viinilasillisen äärellä.

Kylmien hiipiessä tarvitaan lämpöä myös sielulle, vaikka baletin muodossa. Arjen yläpuolelle nousu viimeistellään kauniilla vaatteilla, pienellä suihkauksella lempihajuvettä ja lasillisella samppanjaa alkuun.

www.kivistossa.com

Ps. Silkan juhlan tavallisesta arki-illasta saa kauniilla Opera Afternoon Tea- väliaikatarjoilulla. Koskaan ei kannata aliarvioida itsensä hemmottelun terveysvaikutuksia!

Kivistö kävi koekatsomassa kauniin Onegin-baletin ja maistamassa Afternoon Tean Suomen Kansallisoopperan ja Kanrestan kutsumana.

Kaikki paitsi eväät on turhaa

Ei se määränpää mutta ne eväät. Vaikka kyseessä olisi ihan tavallinen juustovoileipä, maistuu se ihan parhaalle, kun sen saa kaivaa rapisevasta eväspussista, ja syödä ulkoilmassa.

www.kivistossa.com

Kivistöläisille on tänä kesänä auennut uusi mahdollisuus niin evästelyyn kuin lähitienoon tutkailluun vesitse. Kesäloman aikana on käyty tutustumassa pariin retkisaareen, joista toisessa eväsapajille pyrki myös joukko lampaita. Ja muutama kymmentä paarmaa niiden vanavedessä. Se ei ehkä ollut kaikkein rentouttavin eväshetki tänä kesänä minulle, sillä olen todella surkea sietämään pörriäisiä. Mutta maistuivat ne Jokihaan postaamat halloumiperunat silti aika herkuille retkikeittimellä valmistettuina.

www.kivistossa.com

Muutamaan otteeseen olemme myös tössäyttäneet veneen kotimatkan varrella olevalla hiekkarannalle. Siellä on nautittu mm. Marin tekemää lapsuusvuosien klassikkoa, makaronisalaattia, suolakurkuilla höystettyä sellaista, tottakai.

www.kivistossa.com

Koska lomasäät ovat todella hellinneet lämmöllä tänä kesänä, on eväiden kylmäsäilytys ollut tavallistakin tärkeämpää. Meillä on veneessä iso kylmäboksi ja se vuorataan eväsmäärästä riippuen parilla tai useammalla kylmäkallella, jotka varmasti pitävät ruuat viileinä siihen asti, kun ne syödään.

www.kivistossa.com

Loma alkaa vedellä viimeisiään, mutta onneksi eväsretkiä ehtii tehdä vielä pitkälle syksyyn ja talvellakin. Pakatkaahan huomenna siis, vaikka lounastarpeet kylmälaukkuun ja suunnatkaa nauttimaan ne ulos. Joskus oma takapihakin on riittävän pitkällä. Ja koska kertaus on opintojen äiti: Ei se määränpää vaan ne eväät!

Psst! Kuvia Karhusaaren lampaista ja muista retkistä löydät minun ja Marin Instagram-tileiltä. Löydät meidät tunnuksilla @hilihe ja @maricadaut sekä hashtagilla #kivistössä.

Kurkkaus Kivistön pihamaalle

Myrsky on nousemassa Kivistön päälle niin kuin kai monessa paikassa tänään. Viikon helteessä sinnitellyt kasvimaa kiittää sateesta: se saa meillä yleensä pärjäillä luonnonvedellä, sillä mitä taivaasta tulee ja mitä saaveihin kerääntyy. Kaivovesi säästetään asukkaille.

Kasvimaalla näyttää hyvältä oikuttelevasta säästä huolimatta ja satoa alkaa vihdoin saada. Ihan kaikki kasvit eivät toenneet yllätyskylmästä, mutta sellaista on harrastushyötyviljelijän elämä. Jos ei omasta pihasta saada kurkkuja, ne ostetaan sitten kaupasta. Kasvimaasta ja -huoneesta kuulumisia kuitenkin lisää tuonnempana, nyt kurkitaan vähän pihamaata.

Pihan neljästä omenapuusta näyttäisi olevan luvassa iso sato. Mehuasemalle pitänee piakkoin tehdä varaus, kaikkea ei jaksa keitellä hilloksi tai soseeksi.

www.kivistossa.com

Valkoherukka ei petä tänäkään vuonna. Kaksi pensasta notkuvat niin marjaisina, että linnuillekin riittää osansa, ilman että jaksaisi niiden hotkimisesta ärsyyntyä. Punaherukka hehkuu jo osin kypsänä ja musta ja vihreäkin ovat oikein tuotteliaita. Liisa kun vielä saataisiin lomalle, voisi mehunkeitto jo pian alkaa. Minä taas ajattelin tehdä  paitsi viime vuodelta tuttua punaherukka-vadelmahilloa, myös pelkää herukkaa, ehkä ihanasta vihreästä Vertistä.

Niin, meillä kun on näitä muutamia luontaisesti asettuneita päävastuita: perennat ja mehut, Lissu-Lisbeth; keittiötarha ja hillot, Marsu. Muu työ jaetaan suunnilleen tasan, tai juuri sen hetkisen huvituksen mukaan.

www.kivistossa.com

Viime vuonna menetimme lopullisesti yhden pihan vanhuksista, kriikunan, joka vielä pari vuotta sitten teki meille likööri- ja hillohedelmiään. Emme hennonneet kaataa, se saa nyt toimia kesäkukkien kotina.

www.kivistossa.com

Itse kasvatetut kukatkin alkavat vihdoin kukkia. Vuokot ovat suloisia sinisen eri sävyissään, krassi avasi eilen ensimmäisen kukkansa ja Liisan silmäterät, perinteiset pelargoniat ovat täynnä nuppuja ikkunoiden alla.

www.kivistossa.com

www.kivistossa.com

www.kivistossa.com

Samovaari toimii käsienpesupaikkana pihalla, saippuana koivuntuoksuinen saunasaippua. Kädet kuivataan hauskaan porkkanapyyhkeeseen, jonka Sillä Sipulan Merituuli toi tuliaiksiksi, kun tarjosimme juhlatilan ruokabloggarien kokoontumiseen keväällä.

www.kivistossa.com

Sisäänkäynnin perenna on suloinen sekamelska kirkkaita kukkasia. Liisan mielestä siinä on vielä paljon hommaa, minä tykkään siitä salaa tuollaisena, puolivillinä ja iloisena.

www.kivistossa.com

Tätä kirjoittaessa ensimmäinen myrsynpuuska tuli ja meni. Aurinko paistoi hetken ja nyt taas pimenee ja sade yltyy. Jostain läheltä nousee savun haju ja paloautot ajoivat lujaa rauhallista tietämme. Ambulansseja ei onneksi näyttäisi tarvittavan. Luonto muistuttelee mahdistaan.

LIsää tuokiokuvia löytyy meidän Instagram-tileiltämme. Löydät Liisan sieltä nimellä hilihe ja minut maricadaut. Myös sivupalkista löytyvä Facebook-sivumme jakaa pieniä tunnelmapaloja aina silloin tällöin.