Käsi ylös kuka tykkää voileipäkakusta! Veikkaan, että ruudun takana nousee useampi käsi. Miksi tätä herkkua ei sitten tule juuri koskaan tehtyä itse. Eihän se edes ole kovin vaivalloista, hieman aikaavievää kylläkin. Mutta suurimman osan tuosta ajasta voi käyttää nukkumiseen, joka näin kevätväsymyksen riivaamana olisi parasta ajanvietettä. Jos vain malttaisi nukkua esim. viikonloppuisin. Minä en malta,... Continue Reading →
Pääsiäiseen on enää vain muutama viikko aikaa. En totta puhuen suonut ajatustakaan pääsiäisen ruokasuunnittelulle tätä lammaspiirasta tehdessäni. Tajusin sen sopivan tulevaan juhlapyhään vasta, kun naputtelin otsikon paikalleen. Vietämme tänäkin vuonna pääsiäisen Ranskassa, joten mitään perinteistä pääsiäiskattausta ei ole tiedossa. Perinteitä kunnioittaen lupaamme nauttia viiniä ja juustoja niin, että napa paukkuu. Tällä kertaa suuntaamme viinialueiden sijaan... Continue Reading →
Postiluukusta on tipahdellut tappavan tasaiseen tahtiin eri puutarhaliikkeiden siemen- ja taimikuvastoja, jotka saavat minut hulluuden partaalle. Haluaisin valehtelematta ostaa lähes kaikki ihanat kerrotut ja moniväriset petuniat ja miljoonakellot. Hyperventilointi ei ole kaukana, kun pitäisi tehdä päätöksiä virtuaaliseen ostoskoriin kertyneiden taimien ja siemenpussukoiden välillä. Yksi kevään merkki on tietysti joka päivä lisääntyvän valon päivittely, joko jollekulle... Continue Reading →
Maailmankirjat on nyt kuulkaa sekaisin, kun pannukakkukaan ei enää ole pannukakku. Kivistössä testattiin popovereita eli vuoissa paistettuja pieniä pannukakkusia. Amerikkalaiset popoverit ovat sukua perienglantilaiselle Yorkshire puddingille ja ovat siitä kivoja, että näihin löytyy yleensä tarveaineet lähes kaikista kodeista ja niistä saa helposti sekä suolaisia että makeita versioita. Nämä on helppo pyöräyttää vaikka kahvipöytään jos ei ole pakkasessa... Continue Reading →
Sunnuntai-aamuna oli saatava jotain muuta aamiaiseksi kuin voileipää ja kahvia. Sain ahaa-elämyksen aamiaispastasta ja nopealla netin selailulla totesin, etten ollut yksin ideani kanssa. Kaivoin jääkaapista pekonia ja parmesania, kipaisin yrttipenkistä vähän timjamia ja ruohosipulia ja pistin pastaveden porisemaan. Tuossa tuokiossa oli aamiaista pöydässä, ja miten hyvää se olikaan! Sen kummempaa ohjetta en kirjaa ylös mutta... Continue Reading →
Babka tai baba on perinteisesti itäisen Euroopan ja Venäjän keittiöön kuuluva Pääsiäisenä syötävä vehnäinen leipä. Vähän niin kuin pulla mutta ilman kardemummaa ja enemmällä voilla. Perinteisesti babka täytetään rusinoilla tai korinteilla, mutta tällä kertaa sisään leivotaan suklaata. Ohje on yhdistelmä Yotam Ottolenghin ja Sami Tatamin Jerusalem-keittokirjan ja Smitten Kitchen-blogissa julkaistuista resepteistä. Taikinan teko kannattaa ajoittaa... Continue Reading →
Aijjai, yhtään ei kaduta, että päätin testata kahta remoulade-kastiketta katkaravuille. Yhtään ei kaduta sekään, että keitin katkaravunpyrstöt itse, vaikka valintaani epäilinkin pyrstöjä kuoriessa. Ihan mieletön ero valmiiksi keitettyihin! Aika monet tietävät intohimoisesta suhteestani majoneesiin, joten ei siis ihme, että huhtikuun Saveur-lehteä selatessa huomioni kiinnittyi ensimmäisenä vaaleaan rapu-remouladeen, jonka kastike siis pohjaa majoneesiin. Rapu-remoulade on New... Continue Reading →
Pihassa on enää pieni kerros lunta, ja yksi kerros villasukkia riittää pitämään varpaat lämpiminä. Linnut laulavat kuin viimeistä päivää ja jokin perenna nostaa jo vihreää pintaan lumesta paljaalle maalle. Pilkkireissulla tekee mieli huolellisesti kuulostella jään paksuutta. Meidän Kivistön-historiamme ensimmäinen puolivillainen talvi. Hei talvi, jos et kerran kunnolla vaivautunut paikalle, ei tarvitse tulla enää. Kasvukauteen siirrytään... Continue Reading →
Joskus sitä vaan on pakko saada. Mahdollisimman vaaleaa hötöleipää nimittäin. Juuri sitä oikein epäterveellisen oloista, josta saa mahan pinkeäksi, kun ei malta olla syömättä koko satsia kerralla. Tästä ei kyllä itse asiassa tullut maha pinkeäksi, sillä hiivaa on tässä ohjeessa todella vähän. Humpsautin mukaan vähän vehnähapanjuurta hiivan kaveriksi ja se kyllä myös maistui lopputuloksessa. Ilman juurtakin... Continue Reading →
Käsin syöminen on ihanaa, semmoinen herkuttelu, minkä voisi hoitaa vaikka seisten tai kivennokassa istuen. Kun voi nostaa ruoan sellaisenaan nenän alle, tuntea sen kaikki tuoksut samalla, kun avaa suunsa. Aina miettiä, että onpa vähän hankalaa ja pysyyköhän tämä koossa. Pyyhkiä kastikkeita suupielestä tai kaalinpalaa solisluulta (kyllä, tämä tapahtui). Se on sellaista hyvänmielen ruokaa. Niin kuin... Continue Reading →
Kivistössä 