Pihakatsaus 2010-2015

Välillä tekee hyvää palata vanhoihin juttuihin ja jämähtää muistelemaan. Vähän samalla tavalla, kun käy romulaatikoita siivotessa, että unohtuu hihittelemään säilötyille leffalipuille ja pläräämään läpi vanhoja valokuva-albumeita.

Kivistössä 2010

2010

Kun löysin yllä olevan vähän suhruisen, poikkitaiteellisen vinoon otetun kuvan ensimmäisiltä Kivistö-kuukausiltamme, nousi kasvoilleni sellainen liikuttunut mieto hymy. Noita vinoon otettuja kuvia löytyi myös myöhemmiltä vuosilta – tyyli johon en taida enää palata. Piha oli päässyt aika villiin kuntoon ja kasvoi pitkää heinää. Ensitöiksemme tartuimmekin viikatteeseen, jota sen jälkeen on tarvittu aniharvoin.  

2011

2011

Vuosi 2011 oli ensimmäinen kokonainen vuotemme mökkiläisinä. Pihalle ei muistaakseni juurikaan tehty mitään. Kasvimaalla oli vähintäänkin vehreää ja perunaa on alla olevasta kuvasta päätellen nautittu kyllästymiseen asti.

Kasvimaa 2011

Kasvimaa 2011

Kuvakansioita selatessa huomasi kehityksen niin valokuvissa kuin kiinnostuksen kohteissa. Vuoden 2012 jälkeen kansioista löytyy pääasiassa ruokakuvia ja näitä pihaotoksia oli todella vaikeaa löytää. Toivon, että Marin arkistoista löytyisi pihakuvia vähän enemmän, sillä on tosi sääli, että emme ole dokumentoineet pihaa systemaattisemmin.

Pihakuvia löytyy kyllä Instagramista mutta teen tässä itselleni pienen lupauksen siitä, että tartun kunnon kameraan tänä vuonna vähän hanakammin. Vaikka otokset eivät olisi kovin onnistuneita (kuten yllä), on niihin silti tosi kiva palata. Erityisesti kaipaan ennen ja jälkeen kuvasarjoja esimerkiksi kasvimaasta tai marjapihan muokkaamisesta.

2012

2012

Vuonna 2012 yksi suurimmista pihaprojekteista oli katajan vinssaaminen suoraan. Se kallistui kenolleen 2011 tapaninpäivän myrskyssä ja pysyi kuitenkin onneksi pystyssä koko kevään pelastusoperaatioon asti. Tukipuut ovat edelleen paikallaan ja katajavanhus näyttää selvinneen haverista yllättävän hyvin, sitkeä kaveri.

2013

2013

Yllä olevassa kuvassa näkyvää marjapihaa on muokattua pikkuhiljaa. Muutama uusi itse pistokkaasta kasvatettu viinimarjapensas on istutettu, pensasmustikoita siirretty ja viimeisimpänä karviaispuskat kaivettiin kokonaan ylös. Ne tuottivat kyllä oikein kivasti satoa, mutta ne olivat hankalasti pensasaidan vieressä ja vähän ränsistyneitä. Isoille herukkapensaille nikkaroitiin myös uudet tuet viime syksynä.

Pienenä huolena on sitkeä äkämäpunkki, jota löytyy niin mustaherukoista kuin vieressä kasvavasta kriikunastakin. Marjapensaasta äkämäsilmut on vielä jotenkin poimittavissa, mutta kriikuna on vähän kinkkisempi tapaus. Tehokkain torjuntakeino lienee pensaiden ylöskaivaminen ja puiden kaataminen, mutta katsotaan nyt vielä ainakin tämä kasvukausi.

2014

2014

Tuo pitkulainen tuuhos kuvan etualalla saa vihdoin tänä vuonna kunnollisen päivityksen. Suunnitelmat ovat suuria mutta yritetään pitää järki kädessä. Edellisen perennapenkkiuudistuksen muistot eivät ole vielä saaneet kultareunusta.

Kirsikkapuun kohtalonhetket saattavat olla käsillä. Se on pihan paraatipaikalla ja ihan onnettoman näköinen risu. Jotain tekoa asian kanssa saattaa olla sillä, että istuttaessa ei kauheasti luettu ohjeita, eikä taimiparkaa taidettu elon ensivuosina kauheasti lannoittaa tai kastellakaan.

2015

2015

Vuonna 2015 oltiin jo sentään sen verran fiksuja, että perennapenkin uudistus kuvattiin alusta loppuun asti. Kuvat olivat kyllä hävöksissä sen verran pitkään, etten koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa aiheeseen liittyvää postausta.

Viime vuoden kuvakansiot päättyvät huhtikuulle. Yhtään pihakuvaa en siis tiettävästi ottanut tai muutenkaan kättäni kameran painolla juuri rasittanut. Tästä on hyvää parantaa tavat ja jatkaa eteenpäin. Toivon Kivistön puutarhavuodesta 2017 väri- ja satokylläistä, innostavaa ja stressivapaata!

 

 

 

 

Kivistön kesäklassikot: kana-halloumivartaat

Halloumivartaat2

Kivistön kesässä kaikki hyvin. Aurinko kypsyttää vadelmia kiihtyvällä tahdilla, herukat odottavat, että joku tulisi ja poimisi. Kasvimaa lupailee ennätyssatoa kesäkurpitsoista, ja kunhan pavut kerkeävät, olemme niiden kanssa vielä pulassa. Kurkut kasvavat, toisin kuin viime kesänä, ja näyttäisi siltä, että kaalikoivitsauskin olisi vähitellen ohi.

Teimme tänä vuonna kasvimaalle kunnon käytävät ja reunukset. Vaikka ulkoreunatyö odottelee vähemmän helteistä jaksoa, voin tässä kaikkien kuullen myöntää, että kasvimaa on nyt niin kaunis, että tekisi vain mieli hengata sen liepeillä ja tuijotella.

Kaiken työn ja tuijottelun lomassa pitää syödäkin. Keittiössä syntyy nyt lähinnä nopeita ja helppoja, hyväksi todettuja ruokia. Yksi tällaisista on kana-halloumivartaat, joiden alkuperäinen ohje on Donna Hayn Seasons-kirjasta. Usean vuodena jan korvasin ohjeessa olevan säilötyn sitruunan sitruunankuorella, kunnes viime talvena tein itse säilöttyjä sitruunoita. (Ne muuten ovat koukuttavia, laitan niistäkin ohjeen ylös, kunhan ehdin puutarhalta kameran ääreen.) Molempi parempi, kirjaan ohjeeseen kummatkin tavat.

Nämä vartaat riittävät helposti 6:lle, ehkäpä enemmällekin, mikäli lisukkeena on jotain ruokaisaa, kuten vaikka perunasalaattia.

Halloumivartaat1

Kana-halloumivartaat

4-6:lle

4 broilerin rintafileetä
2 pkt halloumia
2 rkl pieneksi hakattua säilöttyä sitruunaa tai puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
2 valkosipulinkynttä
3 rkl tuoretta oreganoa hienonnettuna
0,5 dl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
mustapippuria

Laita grillivartaat likoomaan. Leikkaa broileri ja halloumi suurehkoiksi kuutioiksi. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lavalla. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja nosta puoleksi tunniksi jääkaappiin marinoitumaan.

Varrasta broilerin- ja hallouminpalat tikkuihin väljästi ja grillaa kuumassa grillissä suoralla lämmöllä muutamien minuuttien ajan kaikilta neljältä puolelta, kunnes broileri on kypsää. Tarjoa lempisalaattisi kanssa tai esimerkiksi pitaleipien sisään kääräistynä, jogurttikastikkeella ja babypinaatin lehdillä mehevöitettynä.

ps. vartaat voi kypsentää myös paistinpannulla öljyssä.

Ja hei, kasvimaan ja puutarhan pikakuulumisia löytyy myös Kivistön Instagramista ja Facebookista.

 

Le Creuset-arvonta

Arvonta6

Yhteistyössä Le Creuset

Muutama viikko sitten kehäkukat olivat vielä täydessä kukassa ja viiniköynnös mökin seinustalla vihersi. Syysauringon säteiden alla saattoi vielä nautiskella lounasta. Nyt aurinko paistaa jo niin matalalta, että se lämmittää pihaa seuraavan kerran vasta ensi vuoden puolella. Viimeisten syksynlämpöisten päivien tunnelmiin on mukava palata, kun vihmoo ja maisema on harmaa.

Arvonta5

Rakastamme värejä. Viileän mustavalkoisen sisustuksen ystävät saavat todennäköisesti jo molempien kotona pieniä ahdistuskohtauksia ja Kivistössä homma karkaa ihan käsistä. Pöytäliinat saavat kukkia kaikissa väreissä, mitä kirkkaampi räsymatto, sitä parempi ja kattaukset ovat enemmänkin runsaan iloisia kuin viileän tyylikkäitä. Enemmän on enemmän.

Arvonta2

Olimme siksi mielissämme, kun saimme vapaat kädet suunnitella syksyisen kattauksen ranskalaisen sipulikeiton oheen. Le Creuset’n valikoima pursuaa kauniita värejä ja poimimme sieltä kuvauksia varten kirjon syysfiiliksiin sopivia astioita. Vielä muutamat kukkaset ja lehdet syksyiseltä pihalta ja meidän näköisemme kattaus oli valmis soppahetkeen.

Arvonta9

Arvonta7

Näiden auringon muistojen ja syystunnelmien ohella saamme teille jaettavaksi myös ihanan arvontalahjan – uskomme että ruudun siltäkin puolelta löytyy värien ja Le Creuset’n arvostajia. Arvomme yhden paketin, joka sisältää 3 kpl Le Creusetin Heritage-sarjan punaisia ovaaleja uunivuokia: 29/24 cm, 35/28 cm ja 42/36 cm. Palkinnon arvo on 165 €. Kauniita ja klassisen mallisia vuokia voi käyttää monipuolisesti: paitsi uunissa, myös vaikka salaattivatina tai tarjoiluastiana. Vuokaa voi käydä kurkkaamassa hiukan tarkemmin täältä.

Arvonta3

Näin osallistut yllä näkyvän vuokasarjan arvontaan:

  • Jätä meille kommentti tämän jutun kommenttikenttään siitä, miten käyttäisit vuokaa: mitä niissä valmistaisit tai tarjoilisit.
  • Pidä huoli, että täytät sähköpostikenttään toimivan osoitteesi, sitä saamme voittajan kiinni.
  • Osallistumisaikaa on yksi viikko eli 7.11. saakka. Voittaja arvotaan 8.11.
  • Ilmoitamme voittajalle henkilökohtaisesti sähköpostitse.

Banh mi-leivät lihapullilla

www.kivistossa.com

Huh helteitä! Eilen oli tiettävästi tämän vuoden viimeinen hellepäivä ja sosiaalinen media oli täynnä kuvia ja kommentteja ihmisiltä, jotka olivat nauttimassa kukin tavallaan lämpimästä illasta. Mekin olimme ulkosalla pelamaassa muutaman erän petankkia ja nauttimassa piknik-eväistä unohdetuista lautasista, vedestä, suolasta ja haarukasta huolimatta (kyllä salaattia voi veitselläkin suuhun lappaa).

Veneretket jäivät meillä säistä johtuen kesälomalla hieman vähiin. Onneksi pääsimme kuitenkin heti loman aluksi nauttimaan helteisestä säästä rantakallioilla. Eväskassista kaivettiin tykötarpeet banh mi-leipäsiin, jotka tällä kertaa täytettiin Vietnam-tyyliin maustetuilla lihapullilla. Autenttisuudesta en mene lainkaan takuuseen mutta niin hyviä ne olivat, ettei yhtään lihapullaa jäänyt rasiaan pyörimään. Pullien ohje on Bon Appétit -lehden verkkosivuilta.

www.kivistossa.com

Banh mi lihapullat (n. 16 kpl)

400 gr porsaan jauhelihaa
0,5 dl tuoretta basilikaa silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 kevätsipulin vartta tai 1 kesäsipuli hienonnettuna
1 rkl kalakastiketta
1 rkl srirachaa
1 rkl sokeria
2 tl  maissitärkkelystä
1 tl suolaa

Laita uuni lämpenemään 200-asteeseen. Sekoita kaikki ainekset kulhossa nopeasti tasaiseksi massaksi. Pyörittele taikinasta kostutetuin käsin mieleisesi kokoisia lihapullia ja aseta ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista pullia n. 20 minuuttia kunnes ne ovat saaneet vähän väriä. Voit halutessasi paistaa lihapullat myös pannulla. Itse suosin uunissa kypsentämistä käryttömyyden vuoksi.

Pikapikkelöity porkkana

4 porkkanaa karkeaksi raastettuna
0,5 dl riisiviinietikkaa
0,5 dl sokeria
1 tl sokeria
1 rkl seesamiöljyä

Sekoita kastikkeen aineksia kannellisessa rasiassa niin kauan, että sokeri liukenee. Lisää porkkana, hölskytä sekaisin ja anna marinoitua jääkaapissa vähintään puoli tuntia ennen tarjoilua.

Tykötarpeet:

  • patonkia
  • majoneesia
  • srirachaa
  • tuoretta korianteria silputtuna

Varaa leipiä varten pullamössömäisen pehmeää patonkia. Rapeakuorinen ihanuus kannattaa  tässä unohtaa, sillä pehmeäkuorista lihapullilla täytettyä leipää on helpompi haukata. Tarjoa lihapullat vähän jäähtyneinä tai kylmälaukkukylminä tykötarpeiden kera.

www.kivistossa.com

 

Kaikki paitsi eväät on turhaa

Ei se määränpää mutta ne eväät. Vaikka kyseessä olisi ihan tavallinen juustovoileipä, maistuu se ihan parhaalle, kun sen saa kaivaa rapisevasta eväspussista, ja syödä ulkoilmassa.

www.kivistossa.com

Kivistöläisille on tänä kesänä auennut uusi mahdollisuus niin evästelyyn kuin lähitienoon tutkailluun vesitse. Kesäloman aikana on käyty tutustumassa pariin retkisaareen, joista toisessa eväsapajille pyrki myös joukko lampaita. Ja muutama kymmentä paarmaa niiden vanavedessä. Se ei ehkä ollut kaikkein rentouttavin eväshetki tänä kesänä minulle, sillä olen todella surkea sietämään pörriäisiä. Mutta maistuivat ne Jokihaan postaamat halloumiperunat silti aika herkuille retkikeittimellä valmistettuina.

www.kivistossa.com

Muutamaan otteeseen olemme myös tössäyttäneet veneen kotimatkan varrella olevalla hiekkarannalle. Siellä on nautittu mm. Marin tekemää lapsuusvuosien klassikkoa, makaronisalaattia, suolakurkuilla höystettyä sellaista, tottakai.

www.kivistossa.com

Koska lomasäät ovat todella hellinneet lämmöllä tänä kesänä, on eväiden kylmäsäilytys ollut tavallistakin tärkeämpää. Meillä on veneessä iso kylmäboksi ja se vuorataan eväsmäärästä riippuen parilla tai useammalla kylmäkallella, jotka varmasti pitävät ruuat viileinä siihen asti, kun ne syödään.

www.kivistossa.com

Loma alkaa vedellä viimeisiään, mutta onneksi eväsretkiä ehtii tehdä vielä pitkälle syksyyn ja talvellakin. Pakatkaahan huomenna siis, vaikka lounastarpeet kylmälaukkuun ja suunnatkaa nauttimaan ne ulos. Joskus oma takapihakin on riittävän pitkällä. Ja koska kertaus on opintojen äiti: Ei se määränpää vaan ne eväät!

Psst! Kuvia Karhusaaren lampaista ja muista retkistä löydät minun ja Marin Instagram-tileiltä. Löydät meidät tunnuksilla @hilihe ja @maricadaut sekä hashtagilla #kivistössä.

Kurkkaus Kivistön pihamaalle

Myrsky on nousemassa Kivistön päälle niin kuin kai monessa paikassa tänään. Viikon helteessä sinnitellyt kasvimaa kiittää sateesta: se saa meillä yleensä pärjäillä luonnonvedellä, sillä mitä taivaasta tulee ja mitä saaveihin kerääntyy. Kaivovesi säästetään asukkaille.

Kasvimaalla näyttää hyvältä oikuttelevasta säästä huolimatta ja satoa alkaa vihdoin saada. Ihan kaikki kasvit eivät toenneet yllätyskylmästä, mutta sellaista on harrastushyötyviljelijän elämä. Jos ei omasta pihasta saada kurkkuja, ne ostetaan sitten kaupasta. Kasvimaasta ja -huoneesta kuulumisia kuitenkin lisää tuonnempana, nyt kurkitaan vähän pihamaata.

Pihan neljästä omenapuusta näyttäisi olevan luvassa iso sato. Mehuasemalle pitänee piakkoin tehdä varaus, kaikkea ei jaksa keitellä hilloksi tai soseeksi.

www.kivistossa.com

Valkoherukka ei petä tänäkään vuonna. Kaksi pensasta notkuvat niin marjaisina, että linnuillekin riittää osansa, ilman että jaksaisi niiden hotkimisesta ärsyyntyä. Punaherukka hehkuu jo osin kypsänä ja musta ja vihreäkin ovat oikein tuotteliaita. Liisa kun vielä saataisiin lomalle, voisi mehunkeitto jo pian alkaa. Minä taas ajattelin tehdä  paitsi viime vuodelta tuttua punaherukka-vadelmahilloa, myös pelkää herukkaa, ehkä ihanasta vihreästä Vertistä.

Niin, meillä kun on näitä muutamia luontaisesti asettuneita päävastuita: perennat ja mehut, Lissu-Lisbeth; keittiötarha ja hillot, Marsu. Muu työ jaetaan suunnilleen tasan, tai juuri sen hetkisen huvituksen mukaan.

www.kivistossa.com

Viime vuonna menetimme lopullisesti yhden pihan vanhuksista, kriikunan, joka vielä pari vuotta sitten teki meille likööri- ja hillohedelmiään. Emme hennonneet kaataa, se saa nyt toimia kesäkukkien kotina.

www.kivistossa.com

Itse kasvatetut kukatkin alkavat vihdoin kukkia. Vuokot ovat suloisia sinisen eri sävyissään, krassi avasi eilen ensimmäisen kukkansa ja Liisan silmäterät, perinteiset pelargoniat ovat täynnä nuppuja ikkunoiden alla.

www.kivistossa.com

www.kivistossa.com

www.kivistossa.com

Samovaari toimii käsienpesupaikkana pihalla, saippuana koivuntuoksuinen saunasaippua. Kädet kuivataan hauskaan porkkanapyyhkeeseen, jonka Sillä Sipulan Merituuli toi tuliaiksiksi, kun tarjosimme juhlatilan ruokabloggarien kokoontumiseen keväällä.

www.kivistossa.com

Sisäänkäynnin perenna on suloinen sekamelska kirkkaita kukkasia. Liisan mielestä siinä on vielä paljon hommaa, minä tykkään siitä salaa tuollaisena, puolivillinä ja iloisena.

www.kivistossa.com

Tätä kirjoittaessa ensimmäinen myrsynpuuska tuli ja meni. Aurinko paistoi hetken ja nyt taas pimenee ja sade yltyy. Jostain läheltä nousee savun haju ja paloautot ajoivat lujaa rauhallista tietämme. Ambulansseja ei onneksi näyttäisi tarvittavan. Luonto muistuttelee mahdistaan.

LIsää tuokiokuvia löytyy meidän Instagram-tileiltämme. Löydät Liisan sieltä nimellä hilihe ja minut maricadaut. Myös sivupalkista löytyvä Facebook-sivumme jakaa pieniä tunnelmapaloja aina silloin tällöin.

Mitä viedä mökkituliaisiksi? (Sis. kesäarvonnan)

www.kivistossa.com

Kesä on mökkivierailuiden kiireisintä aikaa, ja viemisten keksiminen saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia. Päänvaivaa aiheuttaa erityisesti ihka ensimmäinen kyläily, jos ei ollenkaan tiedä minkä tyyppiselle mökille on menossa. Niinpä me täällä Kivistössä päätimme auttaa asiassa ja kokosimme ideoita mökkituliaisiksi. Osa ideoista löytyy pienemmänkin pitäjän kyläkaupasta tai pitkäripaisesta, osa taas vaatii hieman ennakkosuunnittelua.

www.kivistossa.com

Kun mökki tai mökkiläinen on uusi tuttavuus

  • Kahvi- tai teepaketti (ihan oikeasti!) toimii aina, jos ei muuta keksi. Ainakin Kivistössä kahvia kuluu lähes paketillinen viikossa, joten tämä tuliainen tulee yleensä tarpeeseen.
  • Viini ja saunaolut ovat myös hyviä tuliaisia. Astetta persoonallisemman tuliaisen saat pakkaamalla pullon esimerkiksi viilentäjäpussiin.
  • Useimmilla mökeillä myös saunotaan ahkerasti. Tulitikut, saunatuoksut ja laudeliinat ovat kivoja tuliaisia saunojille.
  • Kuka ei tykkäisi kukista? Kesäkukkia on hyvin saatavilla jopa ruokakaupoista mutta suosittelemme vierailua pienempien taimitarhojen myymälään jos sellainen matkalle sattuu. Niistä löytää usein vähän erikoisempia kesäkukkia kuin perusmarketeista.
  • Kun porukkaa on enemmän, on tiskivuori väistämättömästi edessä jossain vaiheessa. Useimmilla mökeillä ulkotiskataan eikä luontoon viitsi kaataa kuormittavia pesuaineita. Esim. Lilly’s Eco Cleaniltä löytyy luontoystävällinen pesuainesarja. Mummi ja minä -sarjan tuotteille taas erityismaininta sievistä pakkauksista.
  • Porkkananippu, mansikkatuokkonen, sieviä nauriita, pussillinen makeita herneitä. Torituliaiset toimivat aina.

Kun tunnet jo kesäpaikan ja omistajat

  • Yrttien tai muiden hyötykasvien taimet sopivat erityisesti silloin, kun tiedät vastaanottajan harrastavan hyötyviljelyä.
  • Jos mökillä ollaan ruokasuuntautuneita, erilaiset keittiötekstiilit kuluvat kovassa käytössä. Miksi et veisi tuliaisiksi iloisen väristä keittiöpyyhettäPatalapuille ja pannunalusillekin on aina käyttöä.
  • Mökin kirjahyllyä voi täydentää mökkiläisten kiinnostuksen mukaan. Luonnosta kiinnostuneille voi viedä tarkkailun tueksi erilaisia luontokirjoja. Vaikkapa Suomen luonto-tunnistusoppaan, joka esittelee 800 lajia, jonkin sopivan värikasvion, tai Kivistön suuren suosikin – tuliaisiksi saadun soivan lintukirjan, jonka parissa viihtyvät kaikenikäiset. Puutarhatonkijan iloksi löytyy paljon kirjoja, yksi meidän luetuimmistamme on Onnellisen puutarhurin vuosi. Aloittelevalla sienestäjällä ei voi olla liian monta sienentunnistusopasta, kokeneempi sienestäjä taas saattaisi arvostaa vaikkapa kiinnostavaa ja viihdyttävää uutuutta Sieniä ja ihmisiä –kirjaa.
  • Vaikka kesällä ei juurikaan tule kynttilöitä poltettua, voi syksyn varastoja kartuttaa jo silloin. Paketillinen kruunukynttilöitä on kiva kaivaa ensimmäisinä pimeinä iltoina esiin, sytyttää kynttilät ja muistella kesän leppeitä iltoja.
  • Haluatko saada mökkikuulumisia silloinkin, kun et ole kylässä? Vie tuliaisiksi nippu postikortteja ja arkillinen postimerkkejä. Lomalaisella on aikaa kytätä posteljoonin saapumista ja kortin voi tuikata hänelle matkaan jos ei jaksa lähteä kylille asti viemään.
  • Jos tiedät mökkiläisen hamstraavan kirppislöytöjä ja tykkäät niistä itsekin, voit piipahtaa matkan varrella olevalle kirpputorille ja tuoda mukanasi vaikka jonkin nätin yksittäisen lautasen.

Mitä taas ei kannata viedä? Jos et ollenkaan tunne mökkiä, ei ainakaan kannata lahjoittaa sisustustavaroita. Romantillisen pienen pitsiverhomummonmökin omistaja ei välttämättä arvosta puisia kylttejä, joissa on jokin sauna- tai kossunjuontiloru. (Huumori on yleensäkin kovin vaikea laji sisustuksessa.) Luonnontilaisen harmaan lautamökin erähenkinen omistaja ei taas ehkä halua sieviä elokuiseen tummaan iltaan istuvia sisustusvaloja tai paperilyhtyjä nurkkiinsa. Kesäkassillinen keksejä hapantuu helposti kaapissa pehmeäksi mössöksi jos mökillä ei satu olemaan joukkueellinen keksimonstereita. Hätäpäissä marketista mukaan napattu mökkituliaisina mainostettu muovisälä hyydyttää kesähymyä. Ja tarvitseeko joku oikeasti ilmapuntaria?

Kesän ja mökkivieraiden ilostuttamina haluamme antaa tuliaisia teille ja arpoa taannoisesta yhteistyöstämme yli jääneitä Karkkipäivä-keittiötekstiilejä. Paketissa on neljä tablettia, keittiöpyyhe, patalappu ja -kinnas sekä essu. Arvomme 2 pakettia.

Arvontapalkinto

Jätä meille kommentti 20. heinäkuuta mennessä niin olet mukana arvonnassa. Voit vaikka kertoa lisää hyviä tai huonoja tuliaisideoita, niin saadaan vinkkilistaa pidemmäksi! Liitä kommenttisi yhteyteen myös sähköpostiosoite, josta sinut tavoittaa. Arvomme kaksi pakettia ja voittajille ilmoitamme voitosta henkilökohtaisesti.

Onneksi on vuodenajat

Kaksi vuotta sitten Kivistön sisääntulon kohdalta avautuva näkymä naapurin pellolle näytti huurteisen usvaiselta.

www.kivistossa.com

Huomasin tänään vanhoja kuvia selatessani, että tästä näkymästä on tullut otettua kuvia jokaisena vuodenaikana.

www.kivistossa.com

Vaikka viime talven lumikasat näyttävät sanalla sanoen hirmuisilta, ajatus lumenluonnista ei kuitenkaan kauhistuta. Mieluummin lunta kuin loskasta litisevä piha. Sisääntuloa reunustava perennapenkki on kokenut jo muutaman hapuilevan muodonmuutoksen ja sellainen olisi taas tiedossa. Kolmen vuoden harjoittelun jälkeen alan pikkuhiljaa hahmottamaan mitä oikeastaan haluaisin siinä kasvavan. Ainakin kukinta saisi olla jaksotetumpaa niin, että kukkaloistoa riittäisi vielä syksyllekin.

Onneksi tässä on vielä koko talvi aikaa hioa suunnitelmat loppuun mutta ihan vielä en luovu punaisista kesäkumppareista.

Syksystä ja omenahyytelöstä

Valkosipulit-Kivistössä-Blog

Viime viikonloppuna tyhjennettiin suurin osa kasvimaasta. Paikalleen jäivät enää lehtikaalit, lehtisellerit ja uutta hedelmää vieläkin tuottavat kesäkurpitsat. Viimeisetkin punajuuret ja porkkanat kiskottiin maasta, härkäpavun palot kerättiin ja kasvit käännettiin maahan antamaan ensi vuodeksi voimaa. Kurkut saivat lähtöpassit myös, iso rikkaruohourakka hoidettiin samalla ja raahattiin tyhjiin osioihin lehtisilppua katteeksi.

Valkosipulipenkistä nostetut tuoksuvat aarteet olivat tänä vuonna pieniä mutta mehukkaita. Marjapihalle kaivettiin kaksi itsekasvatettua hyvin juurtunutta herukantainta ja kasvihuoneen tomaateilta poistettiin kastelujärjestelmä. Eivät ne enää jaksaneet kypsyttää loppuja. Viimeiset vihreät kerätään tulevana viikonloppuna vihreään ketsuppiin, joka on mielestäni ehdottomasti paras paikka upottaa kypsymättömät tomaatit. Lupaan reseptin!

Metsästä löytyi jättipitsallisen verran kantarelleja ja torvisieniäkin kuivattavaksi asti. Tattiaika lienee jo näillä nurkilla ohi. Vaikka kaapin päällä on 1,5 isoa purkillista kuivatettuna, ahneelle se ei riittäisi.

Sienimetsällä-Kivistössä-Blog

Illalla sai syödä kynttilän valossa vaikka päivä oli vielä lämmin ja muistutteli kesästä. En tiedä, pitääkö paikkansa, että syntymävuodenaika jättää leimansa ja tuomitsee ikuiseen rakkauteen. Ainakin minä, syksyllä syntynyt, olen seesteisimmilläni syksyn tuoksuissa ja valossa, ja menneen viikonlopun kaltaisina päivinä pakahduttavan onnellinen.

Ai niin, lupasinhan minä siitä omenahyytelöstäkin. Sen keittelin osto-omenoista, oma sato kun jäi tänä vuonna säälittäväksi. Tein tämänkin kahtena päivänä, kuten muutaman muunkin hillon tänä vuonna, mutta ihan hyvin saa oikoa asiat yhdelle päivälle. Tee tämä ehdottomasti kirpeimmistä ompuista, jotka löydät. Suuri sokerimäärä vaatii hedelmältä kipakkaa luonnetta.

Omenahyytelö-Kivistössä-Blog

Omenahyytelö

n. 10 dl hyytelöä

Omenamehu:
1 kg omenoita
1,5 l vettä
1/2 sitruuna

Hyytelö:
50 g sokeria/1 dl omenamehua
1/2 sitruunan mehu

1. päivä
Pilko omenat kuorineen ja siemenkotineen teräskattilaan. Kaada päälle vesi ja laita sekaan puolikas sitruuna. Keitä mehua maltillisella lämmöllä n. 45 minuuttia. Kaada mehu siivilän läpi astiaan ja jätä omenamuhju valumaan peitettynä yön yli.

Jos et malta odotella, voit valuttaa hyvin, puristella lopuksi massasta viimeiset mehut ja jatkaa suoraan hyytelön keittoon. Silloin kannattaa pitää huolta siitä, ettei mehu pääse sameaksi omenamassasta.

2. päivä
Mittaa mehu ja kaada hillonkeittokattilaan. Kaada mukaan 50 g sokeria mehudesiä kohti ja purista joukkoon sitruunamehu. Anna kiehua ja keitä sekoittamatta ensimmäinen puoli tuntia. Sen jälkeen sekoita tarvittaessa, jos vaikuttaa, että hyytelö tarttuu kattilan pohjaan.

Seos alkaa muuttaa väriään punaisen kupariseksi 45 min-1,5 h:n sisällä riippuen mm. mehun määrästä, kattilan pohjan laakeudesta ja omenan pektiinin määrästä. Samaan aikaan kuplat muuttuvat valkoisiksi ja seos kuohahtaa sekoittaessa. Laske silloin lämpöä ja anna kuplia vielä 5-10 minuuttia. Testaa hyytelö pakkasessa olleella lusikalla, jos se ei enää juokse, hyytelö on valmista.

Kuori hyytelön päältä vaahto. Purkita pestyihin ja hyvin kuumennettuihin purkkeihin (130 asteessa vähintään 30 min) ja anna jäähtyä. Säilytä viileähkössä ja pimeässä, ettei valo pääse vaikuttamaan väriin.

Kauniin värinen melkoisen makea herkku sopii hyvin esimerkiksi tosi happaman jugurtin päälle, voin kanssa lämpimälle leivälle tai briossille tai esim. vanhan tiukan parmesaanin kylkeen.

Apple-jelly-Kivistössä-Blog

Cobbler kirsikoista ja persikoista

Kesä on kääntynyt kypsäksi ja loppupuolellaan se jaksaa vielä näyttää meille kauniilta. Olen salaa odotellut syksyn tuloa ja juuri nyt sää on täydellinen. Aamulla ja illalla viileä ja raikas, päivällä auringonpaisteessa vielä muistoja kesästä. Rakastan Kivistön matalalta oksien välistä paistavaa alkusyksyn aurinkoa, josta tulevat mieleen omenakorit, herkkutatit, marjaretket, kantarellinpuhdistustalkoot ja raikas ilma, jota hengittäessä kaupungit kiireet unohtuvat hetkessä. Tunnelman vangitsee täydellisesti viime vuoden ihanimman syyspäivän otos. Ymmärrättehän nyt, mitä tarkoitan?syysvalo

Tällaisen fiilistelyn keskelle sain tilauksen jälkiruoasta rapukekkereillemme. Jotain pehmeää, lämmintä, täyteläistä ja elokuista halusin tehdä. Omenat eivät vielä olleet kypsyneet, marjoissa maistui liikaa kesä ja loman lopun hilloamisen muistot. Rapujuhlat luvattiin cajun-tyyliin, joten minäkin käänsin katseeni valtameren taa. Nyt oli vihdoin aika testata täydellinen cobblerin ohje.

Parasta tästä herkusta tulee, jos sinulla on sopiva astia, jota voit käyttää sekä hellan päällä että uunissa, esimerkiksi iso valurautapannu. Kattilalla ja uunikeramiikallakin pärjää kuitenkin mainiosti.

Cherry_cobbler

Cobbler kirsikoista ja persikoista

8:lle
tai 4:lle ensin jälkkäriksi ja loput aamiaiseksi

500 g kirsikoita
500 g persikoita (tai hyvien persikoiden puuteessa 1 kg kirsikoita)
0,75 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
ripaus tonkapapua raastettuna (kaksi raastimenvetoa riittää)
TAI vaniljajauhetta tai -sokeria
2 rkl vettä
60 g voita

2,5 dl vehnäjauhoja
1,25 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1,25 dl piimää

Leikkaa kirsikat puoliksi ja poista kivet. Leikkaa persikat kivettömiksi lohkoiksi. Sekoita hedelmiin sokeri, perunajauhot, tonkapapu tai vanilja ja lopuksi vesi. Jätä lepäämään siksi aikaa, kun teet taikinan.

Sulata voi lopullisessa paistoastiassa*. Ota syrjään kolme ruokalusikallista taikinaa varten ja anna jäähtyä.

Sekoita taikinan kuivat aineet keskenään. Sekoita puuhaarukalla joukkoon vähitellen piimä ja lisää lopuksi 3 rkl voita.

Kuumenna uudelleen loppu voi ja kaada hedelmä-sokeriseos kypsymään paistovuokaan. Keitä, kunnes seos on kiiltävän kiisselimäistä, noin 3-5 minuuttia.** Nostele taikina hedelmien päälle lusikalla niin, että suurin osa hedelmistä on sen peitossa.

Paista 175 asteessa 45-50 minuuttia, kunnes taikina on kypsä ja kauniin ruskea. Tarjoa haaleana tai kylmänä.

Jos sinulla ei ole uuniin ja hellalle soveltuvaa paistoastiaa, tee näin:
* Sulata voi kattilassa
** Keitä täytettä kattilassa 3-5 minuuttia ja kaada sitten uunivuokaan

Maistusiko mieluummin omenainen jälkkäri? Viime vuonna tähän aikaan tehtiin Rommirusina-omenapiirakkaa.