Syötävää kukkapenkistä

Syötävät6Viime keväänä päätimme kaivaa ylös Kivistön tontin sisäänajon viereisen heinittyneen ja ruman perennanjäänteen. Koska penkki sijaitsee kasvimaamme vieressä, tuntui luontevalta suunnitella paikalle syötävistä kukista ja kauniista hyötykasveista kasvatettu syötävä kukkapenkki.

Syötävät3Tavoitteena oli rakentaa penkki, joka olisi värikäs, kaunis ja tarjoaisi sekä satoa että kauniita koristeita. Viimevuotiseen penkkiin ryhmittelimme mm. palmukaalia, kääpiösamettikukkaa, kehäkukkia, lehtiselleriä, yrttejä ja mangoldia.

Syötävät5

Heinäkuussa penkki kylmästä kesästä huolimatta alkoi kukoistaa ja satoa päästiin keräilemään vähitellen heinäkuun lopulla. Mangoldia ja lehtiselleriä riitti säilöntään saakka, palmukaalia rapsittiin penkistä vielä pakkasella ja keskitalvella loput söi joku nälkäinen jänö.

Syötävät2

Yksi ehdottomista suosikeistani oli penkin takaosaan riviin kylvetty tilli, joka loi kukkimisvaiheessa äärettömän kauniin kehyksen penkille. Jostain syystä en muistanut sitä ennen kuin kaivoin nämä kuvat esiin, niinpä tilliä ei tänä vuonna syötävässä kukkapenkissä näkynyt.

Tillin sijaan kokeilimme nyt uusia kasveja, joista osa jää jatkossakin käyttöön, osa tipahtaa takaisin kasvimaan puolelle. Kahden kokeilevan kesän jälkeen on kuitenkin selvää, että jatkossakin Kivistön kasvimaa jatkuu viereisessä penkissä iloisena värimattona.

Syötävät 7

Syötävään kukkapenkkiin sopivia kukkia

Kehäkukka, kasvimaiden klassikko, jonka kauniilla ja miedon makuisilla terälehdillä voi koristella lähes ruoan kuin ruoan. Kestää myös hyvin maljakossa. Todennäköisesti seuraavana vuonna löydät kehäkukan alkuja tämän vuoden kasvupaikasta.

Samettikukat, erityisesti kääpiösamettikukka. Sitruunaisen parfyymiset lehdet ja kukka käytettäväksi salaatteihin ja lämpimiin ruokiin. Kasvaa kesän mittaan komeaksi tuuhokseksi ja kukkii syksyyn saakka. Kukka on sievä koriste myös leivonnaisille.

Kruunusuvikakkara, kaunis keltavalkoinen korkea ja tukeva kukka, jonka nuoret versot, miedosti kirpeät lehdet ja kukat ovat syötäviä. Myös tätä tuikitaan meillä maljakkoon.

Ruiskaunokki saatavilla sinisen lisäksi vaaleanpunaisen ja violetin sävyissä. Ihana, herkkä koriste ja kaunis maljakossa.

Krassit muodostavat hienoja tiheitä kasvustoja ja lehdet ovat kauniin muotoiset. Ne ovat maultaan raikkaan ja hieman sinappisen kirpeitä, suosikkini maustamaan salaatteja ja muita suolaisia ruokia. Kukka on komea koriste lähes mihin tahansa.

Sarviorvokki, syötävien kukkasten klassikko, joka tekee mistä tahansa kakkuräpellyksestä hetkessä sievän.

Kurkkuyrtti ja sen kaunis sininen kukka. Kasvi on heinäkuussa jo liiankin jykevä ja homssuisen näköinen, ja hylkäsimme sen penkistämme ensimmäisen kesän jälkeen. Siementää niin maan pirusti, varaudu nyppimään seuraavana vuonna pieniä alkuja maasta.

Syötävään kukkapenkkiin sopivia vihanneksia ja yrttejä

Lehtikaalit kasvavat komeiksi, kunhan selviävät kaikista ötököistä. Tykkään erityisesti laittaa palmukaalien väliin kasvamaan jotain oranssia tai punaista, väriyhdistelmä on komea. Samettikukat myös torjuvat lehtikaalin vihollisia. Punainen lehtikaali tuo penkkiin kivaa väriä, jota muista kasveista ei löydy. Kukka- tai parsakaalien kasvusto ei ole riittävän kaunis tähän penkkiin.

Salaatit muodostavat kauniita muotoja ja väriyhdistelmiä ja ovat nopeakasvuisia.

Yrtit. Tilli on upea kukkivana loppukesästä, lehtipersilja kasvaa tuuheaksi ja kauniiksi. Myös mm. timjamin ja laventelin kukat ovat kauniita penkissä. Harkitse minttua hyvin tarkkaan, ettet menetä isoa osaa penkistäsi ajankuluun sille.

Varsiselleri kasvaa kauniisti ja ryhdikkäästi ja lehtien sävy on viehättävän tumma.

Mangoldi, etenkin värisekoituksena tuo penkkiin iloa ja rytmiä. Kasvaa nopeasti ja tiheään kylvettynä tuottaa mukavasti harvennussyötävää jo aikaisessa vaiheessa.

Porkkanan naatit kasvavat sympaattisen ryhdikkäänä massana.

Syötävät4

Hyvä muistaa syötävää kukkapenkkiä suunnitellessa

Istuta ja kylvä tiheämpään kuin ohjeissa sanotaan: nyt haetaan näyttävyyttä. Esimerkiksi varsisellerit ja lehtikaalit ovat komeimmillaan tiheänä ryhmänä.

Ota huomioon värin lisäksi kasvien korkeus ja kasvutapa penkkiä suunnitellessasi. Takareunaan istutettu matala timjami ei näy mihinkään ja hentovartiset ruiskaunokit eivät pysy kunnolla pystyssä suurena massana, vaan ensimmäinen sade lakoaa ne pitkin poikin.

Kasvata itse syötävät kukkasi. Kaupan taimet eivät kelpaa, ellei niissä erikseen sanota, että ne on kasvatettu syötäväksi. Jos ei itse jaksa puljata krassien ja hitaasti kasvuun lähtevien samettikukkien kanssa, syötäväksi kasvatettuja taimia löytää todennäköisimmin Hyötykasviyhdistyksen ja vastaavien taimitapahtumista. Kehäkukat, ruiskaunokit, kurkkuyrtit ja kruunusuvikakkarat voi kylvää suoraan maahan.

Hyväksy jo suunnitellessasi, että penkkiä on tarkoitus syödä kesän mittaan. Se muuttaa hieman muotoaan, saattaa väliaikaisesti harveta tai vaatia uusintakylvöä (mangoldit, tilli, salaatti) ollakseen näyttävä vielä syksylläkin.

 

Muistiinpanoja esikasvatuksesta

Tein viime vuonna paljon muistiinpanoja hyötykasvien kasvatuksesta. Ajattelin jakaa joitain niistä myös täällä, ehkäpä yrityksistäni, erehdyksistä ja kokeiluistani on jollekulle muullekin pienessä mittakaavassa kasvattavalle tai siitä haaveilevalle hyötyä!

Materiaalit

Viime vuonna erityisessä testailussa olivat esikasvatusastiat ja -tavat. Yllä olevassa kuvassa ylinnä kasvavat purjot multarullassa, joka vie huomattavasti vähemmän kasvatustilaa kuin 12 kappaletta erillisiä purkkeja. Kasvatus oli näppärää ja säästi ikkunalautaa muille kasveille, ja rullakasvatuksen saaneet purjontaimet olivat hyvinvoivia, joskin laihanlaisia. Satokin oli laiha, mutta siitä en voi syyttää esikasvatusta vaan typerää kasvimaasijoittamista isokasvuisten kasvisten varjoon. Kasvatuskikan löysin Eilistä paistoa -blogista, ja kokeilu oli ihan palkitseva. Tänä vuonna tosin päädyn ostamaan purjon taimet valmiiksi kasvatettuna Annalan puutarhan taimitorilta.

Kylvö

Osan esikasvatuksesta tein viime keväänä vanhaan tuttuun tapaani muovisiin minikasvihuoneisiin kylvämällä pari siementä per potti, joista isompaan purkkiin kouliessani nyppäsin heikomman kuivaan kuolemaansa. Varsi- ja juurisellerit taas kokeilunomaisesti hajakylvin ajatuksenani säästää ikkunatilaa, mutta näillä meidän noin yhdeksän taimen tarvemäärillä se osoittautui turhaksi. Hajakylvetyt koulin kahteen otteeseen, ensin pikkupottiin ja myöhemmin isompiin purkkeihin – missä vaiheessa tuossa yläkuvassa siis mennään.

Pikkupoteista testailin muovin lisäksi munakennoja sillä ajatuksella, että niitä voisi hyötykäyttää sen sijaan, että ostaa muutaman vuoden välein uudet minikasvihuoneet hapertuneen muovin tilalle. Ne eivät kuitenkaan ole mitenkään optimaalisia taimikasvatusta varten, pahvi haihduttaa vettä tehokkaasti ja kuivumisvaara on ilmeinen – mikä näkyi myös pikkuruisten kasvamisvauhdissa muovissa kasvaviin verrattuna. En suosittele ollenkaan munakennoja jatkossa itselleni, enkä sinullekaan, ellet ole erityisen huolehtivainen ja jaksa sumutella ja kastella jatkuvasti.

Viime vuonna ihastuin suunnattomasti pellettikasvatukseen. Turvepelletti turvotetaan vedessä ja siihen laitetaan yksi siemen pellettiä kohti. Pellettiastian muovikansi kiinni ja kastelua. Siemen itää kiltisti ja taimi kasvaa, kunnes juuret tulevat verkon läpi. Siinä vaiheessa on aika laittaa kasvi pelletteineen suurempaan astiaan. Hyvin vaivaton tapa osoittautui hiukan ärsyttäväksi myöhemmässä vaiheessa: pellettiä ympäröivä verkko oli hyvinvoivana maassa vielä syksylläkin, kun oli aika tyhjentää kasvimaa.

Tänä vuonna hankin ensimmäisen kerran rootmasterin, jossa siemenet kylvetään vahvaa muovia olevaan kehikkoon, jossa on alakastelusysteemi. Taimet koulitaan myöhemmin näppärästi avaamalla kehikko ja poimimalla koko kasvi vahvoine juurineen suurempaan astiaan. Saa nähdä, onko tämä vihdoin minulle se oikea. Ainakin muovijätettä tullee vähemmän, vahva kehikko ei taatusti haperru yhtä nopeasti kuin ohutkuoriset minikasvihuoneet ja systeemi kestää konepesun.

Koulinnan jälkeen

Halusin viime vuonna kokeilla mahdollisimman paljon muovitonta kasvattamista. Käytännössä tein elämästäni aika hankalaa: maatuvat suuremmat taimikasvatusruukut kärsivät samasta pulmasta kuin munakennot.  Kaunis ajatus muovisälän käytön sijaan maahan maatuvista esikasvatusastioista osoittautui käytännössä jatkuvaksi veden holvaamiseksi ja erityisen harmittavasti taimien hitaaksi kasvuksi.

Oikean puolimmaisessa ylimmässä kuvassa näkyvät erilaiset käyttämäni purkit: puristepahviset pyöreät jäävät jatkossa kauppaan, samoin kuin neliön malliset pahviset, jotka ovat kätevän korkeita tomaateille, mutta homehtuvat nopeasti reunoiltaan ja päästävät liikaa kosteutta. Nämä pahviset purkit lupasivat myös kätevän istutustavan, jossa repäistään alaosa katkoviivaa pitkin irti ja laitetaan kasvi pahveineen kasvamaan. Käytännössä pohjan irrottaminen oli tuhertamista ja päättyi tyypillisesti siihen, että taimi sujahti purkista ulos ja mätkähti maahan. Niinpä säilyttelen jatkossakin kesän aikana kerääntyviä muovisia ostotaimista jääneitä purkkeja seuraavan vuoden omille taimille, ja maitopurkit kannattaa yhä pestä tomaattien kasvatukseen, rumathan ne ovat ikkunalaudalla, mutta kätevät.

Valo ja merkitseminen

Sinnittelin usean vuoden vailla kasvivaloa, olohuoneemme kun on melko valoisa ja se kasvilampun väri on niin ruma. Muutamana viime vuonna olen kuitenkin hylännyt turhamaisuuden taimikasvatuksen tieltä. Kasvilampulla taimet kasvavat selkeästi vahvemmiksi kuin ilman, etenkin, kun kasvuolosuhteet ovat kerrostaloasunnossa optimaalia lämpimämmät. Suosittelen investointia!

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä oppina taimien merkitseminen. Todennäköisesti kaikki muut tässä maailmassa ovatkin siinä huolellisia, mutta Kivistössä on ollut tapana vähän alisuoriutua merkitsemisessä, on sitten kyse hilloista tai kasveista.

Hyvä merkitseminen on kaiken A ja O. Sitä ei todellakaan sitten myöhemmin muista, että tässä vasemmanpuolimmaisena ovat punaiset kääpiösamettikukat ja oikealla keltaiset, ja ikkunan puolella kasvavat juurisellerit, seinän puolella lehti-. Ei todellakaan. Tussi kauniiseen käteen, kuten viime vuonna vihdoin jaksoin huolella tehdä. Pysyy homma hanskassa. Vaikka taisin minä ainakin yhden tomaatin taimen antaa eteenpäin saatesanoilla “en nyt oo ihan varma, onko se violetti keskikokoinen vai keltainen kirsikkatomaatti”.

Taimien merkintä

 

Puutarha-zen

Pellossa

Laitoimme toissaviikonloppuna maahan perunat ja sipulit ja kylvimme härkäpavut ja porkkanat. Oltiin liikkeellä ihan hyvissä ajoin, mutta projektia ehti edeltää muutama hätäinen viikon varrella lähetelty tekstiviesti: jotkut on jo kylväneet! Toisilla kasvaa jo! Näitsä ne kuvat?

On paha paikka, kun verkossa näkee niin helposti, mitä muut harrastajat tekevät ja missä vaiheessa tomaatintaimet muiden ikkunoilla ovat – on niin helppo verrata, hötkyillä ja ahdistuilla.

Moisen turhuuden välttämiseksi Kivistössä on jo muutama vuosi opeteltu puutarha-zeniä. Oppisuunnan mukaan ei tule tuijottaa muiden ikkunalautoja, taimien korkeuksia tai kasvimaan uria. Olen vähitellen oppinut, että vaikka toiset laittavat tomaatit jo helmikuussa kasvamaan, minulle riittää hyvin pussin kyljestä tihrustettu maalis-huhtikuu. Toisilla tomaateissa on jo nyt raakileita, mulla ei ole vielä kukkia – sekin on ihan ok, ihan turhaa hermostua tai ruveta salaa kateelliseksi. Syödään ne tomaatit, jotka kesällä kypsyvät, tähän mennessä niitä on ollut oikein mukavasti.

Kun vaan muistaa tarkistaa pussin kyljestä ja muusta lähteestä oikeat esikasvatus- tai kylvöajat, sato varmasti kyllä ehtii ennen kauden loppua, vaikka tehokkaammat olisivatkin olleet noh, tehokkaampia. Tekemällä oppii ja kokemus karttuu vuosi vuodelta. Itselle täytyy välillä muistuttaa, että on aivan turhaa yrittää kiirehtiä harrastusta, joka on luonteeltaan sellainen, että uuden asian oppimiseen ja kokeilemiseen menee yleensä kokonainen kasvukausi.

Yhtenä vuonna olen oppinut, että kurpitsa ei oikein välitä liian pitkästä taimikasvatuksesta, kun sain aikaan vain kukkia muttei ollenkaan hedelmiä tuottavia yksilöitä. Viime vuonna taas vedin zenisti kesäkurpitsan ja kurkun siemenet suoraan kasvimaalle, kun kevät vaan hävisi jonnekin, enkä muistanut esikasvattaa. Saimme erinomaisen kurpitsasadon, mutta emme yhtään kurkkua. Tänä vuonna taimikasvatan kurkut – ja kurpitsatkin, kun kerran riittää energiaa.

Mitäpä muuta? No ainakin, että latva-artisokka on meille liian iso kasvi ja että maapähkinä tukehtuu helposti kasvatuspussissa alkukesän rankkasateisiin. Kirvat ja kirpat ovat luonnonvoimia, joille ei vaan joskus voi mitään. Korianterista tulee auringossa meille liian kitkerää ja se jää syömättä. Kovakouraisuus ei ole valtti koulimisessa. Tsäkälläkin pärjää joskus – mutta ei aina. Että sellaisia viljelijöitä täällä, yleensä ihan onnekkaita, mutta aina onnellisia.

Joka kerta ei idä, kasva tai muuten vaan onnistu. Sellaista se on, ja ensi vuonna uusiksi (tai tänä vuonna taimitorille). Aika vapauttava ajatus, eikö?

DSC_2253Nämäkään spagettikurpitsat eivät koskaan kypsyneet vaikka saivat muhitella kasvihuoneessa.

Kivistön huhtikuun suosikit

www.kivistossa.comViime kuussa ajatukset liikkuivat puutarhassa ja esikasvatuksessa. Siivottiin kevätauringossa kasvihuone kuntoon ja nikkaroitiin kattoon uudet tukipalkit tomaatteja odottamaan. Listailtiin kesän töitä. Leikattiin vadelmat, suunniteltiin perennoja ja syötävää kukkapenkkiä – viimeisestä myöhemmin lisää. Kaupungissa ikkunat täyttyvät vähitellen taimista. Näistä ympyröistä löytyivät myös huhtikuun suosikit.

www.kivistossa.comPelletit. Ihanat, helpot pelletit: kaupungissa ruokailutila ei täyty enää mullasta – ennen koulumisvaihetta. Turpeesta tehdyt pelletit turvotetaan vedellä ja niihin laitetaan 1-2 siementä itämään. Sitten pidetään pallero kosteana ja ihaillaan kasvua. Tomaatit laitoin yhdellä siemenellä ja kaikki itivät. Kuvassa olevissa pelleteissä olevia samettikukkia laitoin muutaman turvepökylää kohden – pian nyppäsen heikomman taimen pois ja koulin. Kouliminenkin on ihanaa: otetaan pelletti, laitetaan se taimetusastiaan ja lisätään multaa. Ei näpräämistä tai pelkoa liian ronskeista otteista.

Vihervalo

Kekkilän Vihervalo, jonka saimme testattavaksi. Valo auttaa pikkuisia alkuja valtavasti, etenkin alkukevään pimeydessä. Ja kaikeksi onneksi se on aika paljon kauniimpi kuin sellainen alumiinipötikkä, joka hohkaa sinistä valoaan toisella ikkunalla. Valo on päällä ajastimella tällä hetkellä 8 tuntia ja tomaatit ovat tukevampia kuin koskaan. Ne ovat päässeet jo toiselle ikkunalle, jossa ne nauttivat yksinoikeudella toisen kasvivalon hehkusta, vihervalon alla paistattelevat samettikukat, purjot ja juuri- ja lehtisellerit.

Samettikukat! Ihanat kääpiösamettikukat, jotka taistelevat kasvimaalla kasvien puolesta: tuoksu harhauttaa kaiken maailman tuholaisia ja juuristo erittää aineita, jotka torjuvat ja tappavat tuholaisia. Sen lisäksi kääpiösamettikukassa on miellyttävä sitruunainen aromi ja sekä sen kukkia että lehtiä voi syödä. Kääpiöversiota ei juuri taimikaupoista löydä, niinpä se pitää kasvattaa itse. Kukka on hiukan huono itämään ja vähän herkkis muutenkin: viime vuonna onnistuin tappamaan 60% koulimistani taimista. Mutta niistä lopuista tulikin upeat ja nopeasti kasvaneet tiheät puskat kasvimaan nurkkiin!

SamettikukkaNämä syötävät kaunottaret on tilattu työprojektia varten Mimikseltä, omia saa odotella vielä jokusen kuukauden.

Kivistö on saanut Vihervalon Kekkilältä.