Kynnenaluset mullassa

IMG_0235 kopio

Kun sunnuntaina päivä valkeni aurinkoisena, päivän ohjelma oli kirkkaana mielessä. Tänään laitettaisiin syötävä kukkapenkki kuntoon ja kylvettäisiin ensimmäiset siemenet. Vanhan perennan tilalle kasvimaan viereen tehty kukkapenkki viettää tänä vuonna kolmevuotisjuhliaan ja viime vuosista olemme oppineet jo yhtä ja toista.

Kuten että kukkapenkkimäistä kauneutta ja tuuheutta haettaessa ei kannata välittää ohjeistetuista rivi- ja taimiväleistä. Tai että riviin kylvettynä ja istutettuna syötävä kukkapenkki on vähän tylsä. Ja että suuri massa pitkäksi kasvanutta hentoista ruiskaunokkia lakoaa ensimmäisessä sateessa ja on loppukauden penkin rumistus, vaikka kimpuissa näyttääkin kauniilta.

IMG_0236 kopio

Tänä vuonna ryhmittelemme kasveja niin, että korkeille ja loppukesästä homssuiseksi heittäytyville kukille on tukea – esimerkiksi korkeaa kruunusuvikakkaraa ympäröivät erilaiset tukevat lehtikaalit. Lehtikaalit taas suojataan ötökkähyökkäyksillä keltaisella ja punaisella kääpiösamettikukalla. Ruiskaunokki saa tukea vahvoilta kehäkukilta – samalla saamme ihanan värien sekamelskan.

Hennonvihreä lehtiselleriryöpsähdys reunustetaan erilaisilla punaisilla salaateilla ja punaisella salaattisikurilla. Sen vieressä kasvaa mangoldia, jota kesän mittaan tulee todennäköisesti kaksi kylvöä, pelkkää punaista nyt pikkuisina taimina ja moniväristä siemenistä sitten myöhemmin.

Myös tilli pääsee kukkapenkkiin sipulien kanssa tiuhana istutuksena. Istukassipuleita meillä on tänä vuonna vahingossa niin paljon, että näiden on tarkoitus antaa kasvattaa kauniit kukat – katsotaan kuinka meidän käy. Krassi saa vielä hetken kasvaa taimipotissaan ja sarviorvokkeja vielä metsästetään. Muuten alkaa hallaharsoitetun kaaren suojassa olla valmista!

IMG_0234 kopio

Lehtiselleriä, mangoldia ja tilliä kävimme hakemassa paikalliselta taimitarhalta huokeina paakkutaimina. Samalla hankimme kesän rosmariinit ja silopersiljat. Ja koska hyvä taimitarhareissu vaatii heräteostokset, otimme mukaamme myös punaisen raparperin ja karhunlaukan.

Edelliselle ei ole mitään paikkaa tiedossa, jälkimmäinen ei ole koskaan vielä tontillamme menestynyt. Tälläistä impulsiivista tämä puutarhurointi meillä joskus (aina) on, joten eiköhän tuollekin raparperille saada joku penkki kaivastua!

Viime vuoden opit syötävästä kukkapenkistä löydät täältä.

Advertisements