Mietteitä ja mozzarellaa

teeta-ja-keittokirjoja

Aika ajaa välillä ohi nopeasti ja yhtäkkiä huomaa, että juuri otetut kuvat ovatkin jo pari kuukautta vanhoja. Siltä ajalta, kun pihatöistä ei voinut edes haaveilla, lumi peitti maan ja viikonloput olivat verkkaisia.

Nyt kevät on vihdoin meidän varjoisalla tontillammekin pitkällä. Olemme ehtineet leikata omenapuut ja vadelmapensaat. Ihailla penkeistä pilkistäviä syksyllä maahan piilotettujen sipulikukkien alkuja, joiden pelkäsimme jo mädäntyneen. Kaupungissa ikkunalaudoilla ja Kivistön kasvihuoneessa kasvavat tomaatit, chilit, kesäkukat ja kaalit. Viikon, parin päästä on kurpitsojen ja kurkkujen esikasvatuksen vuoro, eikä siitä ole enää kuin henkäys, niin kasvimaa on riittävän lämmin ottaakseen vastaan kaikki loputkin kesän kasvit.

Tänä vuonna kasvimaan täyttäminen on erityisen kutkuttavaa. Plänttimme otti viime syksynä harppauksen kohti potageria, kun rakensimme kivistä reunat ja sorasta käytävät. Nyt puuhaamme pavuille näyttäviä tukia ja haaveilemme löytävämme yhden latvaan vaikka kasvimaata vartioivan kukon – katsotaan, mitä saamme aikaan!

kiviston-talvi

Vanha talvinen kuvakin sai vappuna uudelleen oikeutuksen julkaisulleen, kun lunta satoi viikonlopun aikana lähes vuorokauden putkeen. Muutamina hetkinä, silloin kun ei satanut tai tuullut jäätävästi, saimme laitettua ulkona daalian mukulat ruukkuihin ja kylvettyä tuoksuherneen ja kaalit itämään.

Vaikka blogi on ollut hiljainen, Kivistössä aika kulkee kuin ennenkin. Puuhastelua, saunomista, ruokailoa. Puutarhaprojektien suunnittelua ja iltoja pelilautojen ääressä. Kesän lämpöisten iltojen odottelua.

Ruoasta en ole innostut vapaa-ajalla kirjoittamaan pitkään aikaan. En ole lakannut rakastamasta ruokaa, olen vain ollut väsynyt äyräiden yli kuohuavaan tohinaan ja trendeihin. Juuri nyt kaipaan ruoalta ajattomuutta, rauhaa, verkkaisuutta ja nautintoa – tekemisessä ja syömisessä. Haluan seesteisyyttä ja teeskentelemättömyyttä. Sitä että ruoka on herkullista, mietittyä mutta ei väkinäistä. Yksi asia, tärkeä hyvän elämän osanen, muttei itseisarvo. Ihmisten yhdistäjä.

mozzarella_appelsiini

Niinpä keittiössä inspiroivat edelleen yksinkertaisuudet. Samat, joista kirjoitin jo viime vuonna. Sellainen on tuokin mozzarella-appelsiiniannos.

Emme ole olleet lainkaan varmoja, miten palaamme Kivistön pariin vai palaammeko. Tämä teksti on kuitenkin ollut tuloillaan ja sen potkaisi lopullisesti matkaan Jonnan omalla tekstillään antama inspiraatio.  Jatkossa Kivistö saattaa päivittyä ahkerasti tai harvakseltaan, saattaa viettää aikaa enemmän puutarhassa kuin keittiössä – tai sitten ei. Katsotaan, mitä kesä tullessaan tuo.

******
Tee näin: Nostele vadille neljälle hengelle kaksi buffalomozzarellaa revittynä tai leikattuna ja niiden päälle kaksi kalvottomaksi fileoitua appelsiinia. Kastike sekoitetaan appelsiineista irronneesta mehusta ja ruokalusikallisesta valkoviinietikkaa ja oliiviöljyä sekä mustapippurista ja suolaripauksesta. Annoksen viimeistelevät 10 salvian lehteä ja 2 ruokalusikallista kapriksia, jotka on paistettu rapeaksi muutamassa ruokalusikallisessa oliiviöljyä.