Pihakatsaus 2010-2015

Välillä tekee hyvää palata vanhoihin juttuihin ja jämähtää muistelemaan. Vähän samalla tavalla, kun käy romulaatikoita siivotessa, että unohtuu hihittelemään säilötyille leffalipuille ja pläräämään läpi vanhoja valokuva-albumeita.

Kivistössä 2010

2010

Kun löysin yllä olevan vähän suhruisen, poikkitaiteellisen vinoon otetun kuvan ensimmäisiltä Kivistö-kuukausiltamme, nousi kasvoilleni sellainen liikuttunut mieto hymy. Noita vinoon otettuja kuvia löytyi myös myöhemmiltä vuosilta – tyyli johon en taida enää palata. Piha oli päässyt aika villiin kuntoon ja kasvoi pitkää heinää. Ensitöiksemme tartuimmekin viikatteeseen, jota sen jälkeen on tarvittu aniharvoin.  

2011

2011

Vuosi 2011 oli ensimmäinen kokonainen vuotemme mökkiläisinä. Pihalle ei muistaakseni juurikaan tehty mitään. Kasvimaalla oli vähintäänkin vehreää ja perunaa on alla olevasta kuvasta päätellen nautittu kyllästymiseen asti.

Kasvimaa 2011

Kasvimaa 2011

Kuvakansioita selatessa huomasi kehityksen niin valokuvissa kuin kiinnostuksen kohteissa. Vuoden 2012 jälkeen kansioista löytyy pääasiassa ruokakuvia ja näitä pihaotoksia oli todella vaikeaa löytää. Toivon, että Marin arkistoista löytyisi pihakuvia vähän enemmän, sillä on tosi sääli, että emme ole dokumentoineet pihaa systemaattisemmin.

Pihakuvia löytyy kyllä Instagramista mutta teen tässä itselleni pienen lupauksen siitä, että tartun kunnon kameraan tänä vuonna vähän hanakammin. Vaikka otokset eivät olisi kovin onnistuneita (kuten yllä), on niihin silti tosi kiva palata. Erityisesti kaipaan ennen ja jälkeen kuvasarjoja esimerkiksi kasvimaasta tai marjapihan muokkaamisesta.

2012

2012

Vuonna 2012 yksi suurimmista pihaprojekteista oli katajan vinssaaminen suoraan. Se kallistui kenolleen 2011 tapaninpäivän myrskyssä ja pysyi kuitenkin onneksi pystyssä koko kevään pelastusoperaatioon asti. Tukipuut ovat edelleen paikallaan ja katajavanhus näyttää selvinneen haverista yllättävän hyvin, sitkeä kaveri.

2013

2013

Yllä olevassa kuvassa näkyvää marjapihaa on muokattua pikkuhiljaa. Muutama uusi itse pistokkaasta kasvatettu viinimarjapensas on istutettu, pensasmustikoita siirretty ja viimeisimpänä karviaispuskat kaivettiin kokonaan ylös. Ne tuottivat kyllä oikein kivasti satoa, mutta ne olivat hankalasti pensasaidan vieressä ja vähän ränsistyneitä. Isoille herukkapensaille nikkaroitiin myös uudet tuet viime syksynä.

Pienenä huolena on sitkeä äkämäpunkki, jota löytyy niin mustaherukoista kuin vieressä kasvavasta kriikunastakin. Marjapensaasta äkämäsilmut on vielä jotenkin poimittavissa, mutta kriikuna on vähän kinkkisempi tapaus. Tehokkain torjuntakeino lienee pensaiden ylöskaivaminen ja puiden kaataminen, mutta katsotaan nyt vielä ainakin tämä kasvukausi.

2014

2014

Tuo pitkulainen tuuhos kuvan etualalla saa vihdoin tänä vuonna kunnollisen päivityksen. Suunnitelmat ovat suuria mutta yritetään pitää järki kädessä. Edellisen perennapenkkiuudistuksen muistot eivät ole vielä saaneet kultareunusta.

Kirsikkapuun kohtalonhetket saattavat olla käsillä. Se on pihan paraatipaikalla ja ihan onnettoman näköinen risu. Jotain tekoa asian kanssa saattaa olla sillä, että istuttaessa ei kauheasti luettu ohjeita, eikä taimiparkaa taidettu elon ensivuosina kauheasti lannoittaa tai kastellakaan.

2015

2015

Vuonna 2015 oltiin jo sentään sen verran fiksuja, että perennapenkin uudistus kuvattiin alusta loppuun asti. Kuvat olivat kyllä hävöksissä sen verran pitkään, etten koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa aiheeseen liittyvää postausta.

Viime vuoden kuvakansiot päättyvät huhtikuulle. Yhtään pihakuvaa en siis tiettävästi ottanut tai muutenkaan kättäni kameran painolla juuri rasittanut. Tästä on hyvää parantaa tavat ja jatkaa eteenpäin. Toivon Kivistön puutarhavuodesta 2017 väri- ja satokylläistä, innostavaa ja stressivapaata!

 

 

 

 

Kesäkurpitsasadon selättämistä

Kesäkurpitsapensaiden juurella kurkkii harva se päivä syöntikokoisia vihanneksia. Varo vaan, jos ajattelet noukkivasi ne ruoaksi seuraavana päivänä: yön aikana ne paisuvat ihan ilkeyttään kolmanneksen lisää ja saat ruokittua enemmän suita kuin tarvis olisi.

Kasvattelemme vakikesäkurpitsana vihreää, pyöreää Eight ball-kurpitsaa, joka on parhaimmillaan raakana salaateissa – raakana muutenkin pidän kesäkurpitsasta eniten, kypsennettynä se on minusta helposti tylsä. Kasipallon kaverina on tänäkin vuonna keltainen pitkulainen, kiinteä ja rapea Atena Polka. Niiden kahden satoa on noin kuukauden päivät kulutettu ahkerasti ja annettu poiskin kaikille vieraille, jotka vain ovat niitä vastaan ottaneet.

kasipallo Pohdiskelimme, että jos muillakin on samankaltainen positiivinen ongelma suursadosta, voisimme listata meidän tämän vuoden suosikkejamme – helppoja ja nopeita lisäkesalaatteja. Samalla poimimme mukaan muutaman vanhan hyvän sekä pari kiinnostavaa muualta. Kertokaapas tekin, miten käytätte kesäkurpitsasatoa, tulee sitä sitten kasvimaalta tai kaupan tiskiltä!

Kesäkurpitsa-carpaccio

Tarvitset: ohueksi viipaloitua kesäkurpitsaa (isosta kurpitsasta on hyvä ottaa siemenet pois ennen siivutusta), oliiviöljyä, sitruunamehua, raastettua parmesaani-juustoa, ripauksen suolaa ja mustapippuria.

Tee näin: levitä viipaleet ohuelti vadille. Purista päälle runsaasti sitruunamehua, valuta oliiviöljyä ja mausta suolalla. Raasta kesäkurpitsoille juuri ennen tarjoilua reilulla kädellä parmesaania ja kierittele myllystä mustapippuria.

(Hihii, kurpizakarpazo!)

Kesäkurpitsa-slaw

Tarvitset: muutaman kesäkurpitsan, kepasipulin varsineen, turkkilaista jugurttia, sitruunamehua, tahinia, suolaa ja mustapippuria. Hyvä apuväline on esim. julienne-rauta.

Tee näin: Suikaloi kesäkurpitsat siemenosaa lukuunottamatta ohuiksi joko veitsellä, mandoliinilla tai julienne-raudalla. Viipaloi sipuli ja varret ohuiksi ja sekoita kesäkurpitsasuikaleiden kanssa.

Sekoita kastike 1 dl:sta jugurttia, 2 rkl:sta tahinia ja 1/2 sitruunan mehusta. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kurpitsasuikaleisiin ja anna maustua hetki.

Kesäkurpitsa-fetasalaatti

Tarvitset: muutaman kesäkurpitsan, puolikkaan fetalevyn, tilliä, minttua, sitruunamehua tai valkoviinietikkaa, oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria.

Tee näin: Kuutioi kesäkurpitsat, hienonna kourallinen tilliä ja muutamakymmenen mintun lehteä. Sekoita yrtit ja kurpitsa salaattikulhossa ja murenna päälle feta.

Sekoita kastikkeeseen 2 rkl oliiviöljyä ja puolikkaan sitruunan mehu tai 2 rkl valkoviinietikkaa. Mausta suolalla ja pippurilla ja kaada salaatin päälle.

Kesäkurpitsa1

Muita ihania ja omia vanhoja

Hyväksi havaittu Smitten Kitchenin kesäkurpitsapitsa (hihii, kur-pitsapitsa!), jonka nimeäisimme ehkä paremminkin suolaiseksi piirakaksi kuin pitsaksi, mutta joka maistui hyvältä yhtä kaikki.

Fannin ja Kanelin Tiinan vastajulkaistu, uutuuskirjasta testiin poimittu kesäkurpitsapasta, jota varmasti tehdään meillä piakkoin.

Lisukkeeksi tai hampparin väliin Kivistön keittiöstä pikapikkelöidyt kesäkurpitsat tai kesäkurpitsasalsa.

Liisan sympaattinen ristikkopiiras.

 

Syötävää kukkapenkistä

Syötävät6Viime keväänä päätimme kaivaa ylös Kivistön tontin sisäänajon viereisen heinittyneen ja ruman perennanjäänteen. Koska penkki sijaitsee kasvimaamme vieressä, tuntui luontevalta suunnitella paikalle syötävistä kukista ja kauniista hyötykasveista kasvatettu syötävä kukkapenkki.

Syötävät3Tavoitteena oli rakentaa penkki, joka olisi värikäs, kaunis ja tarjoaisi sekä satoa että kauniita koristeita. Viimevuotiseen penkkiin ryhmittelimme mm. palmukaalia, kääpiösamettikukkaa, kehäkukkia, lehtiselleriä, yrttejä ja mangoldia.

Syötävät5

Heinäkuussa penkki kylmästä kesästä huolimatta alkoi kukoistaa ja satoa päästiin keräilemään vähitellen heinäkuun lopulla. Mangoldia ja lehtiselleriä riitti säilöntään saakka, palmukaalia rapsittiin penkistä vielä pakkasella ja keskitalvella loput söi joku nälkäinen jänö.

Syötävät2

Yksi ehdottomista suosikeistani oli penkin takaosaan riviin kylvetty tilli, joka loi kukkimisvaiheessa äärettömän kauniin kehyksen penkille. Jostain syystä en muistanut sitä ennen kuin kaivoin nämä kuvat esiin, niinpä tilliä ei tänä vuonna syötävässä kukkapenkissä näkynyt.

Tillin sijaan kokeilimme nyt uusia kasveja, joista osa jää jatkossakin käyttöön, osa tipahtaa takaisin kasvimaan puolelle. Kahden kokeilevan kesän jälkeen on kuitenkin selvää, että jatkossakin Kivistön kasvimaa jatkuu viereisessä penkissä iloisena värimattona.

Syötävät 7

Syötävään kukkapenkkiin sopivia kukkia

Kehäkukka, kasvimaiden klassikko, jonka kauniilla ja miedon makuisilla terälehdillä voi koristella lähes ruoan kuin ruoan. Kestää myös hyvin maljakossa. Todennäköisesti seuraavana vuonna löydät kehäkukan alkuja tämän vuoden kasvupaikasta.

Samettikukat, erityisesti kääpiösamettikukka. Sitruunaisen parfyymiset lehdet ja kukka käytettäväksi salaatteihin ja lämpimiin ruokiin. Kasvaa kesän mittaan komeaksi tuuhokseksi ja kukkii syksyyn saakka. Kukka on sievä koriste myös leivonnaisille.

Kruunusuvikakkara, kaunis keltavalkoinen korkea ja tukeva kukka, jonka nuoret versot, miedosti kirpeät lehdet ja kukat ovat syötäviä. Myös tätä tuikitaan meillä maljakkoon.

Ruiskaunokki saatavilla sinisen lisäksi vaaleanpunaisen ja violetin sävyissä. Ihana, herkkä koriste ja kaunis maljakossa.

Krassit muodostavat hienoja tiheitä kasvustoja ja lehdet ovat kauniin muotoiset. Ne ovat maultaan raikkaan ja hieman sinappisen kirpeitä, suosikkini maustamaan salaatteja ja muita suolaisia ruokia. Kukka on komea koriste lähes mihin tahansa.

Sarviorvokki, syötävien kukkasten klassikko, joka tekee mistä tahansa kakkuräpellyksestä hetkessä sievän.

Kurkkuyrtti ja sen kaunis sininen kukka. Kasvi on heinäkuussa jo liiankin jykevä ja homssuisen näköinen, ja hylkäsimme sen penkistämme ensimmäisen kesän jälkeen. Siementää niin maan pirusti, varaudu nyppimään seuraavana vuonna pieniä alkuja maasta.

Syötävään kukkapenkkiin sopivia vihanneksia ja yrttejä

Lehtikaalit kasvavat komeiksi, kunhan selviävät kaikista ötököistä. Tykkään erityisesti laittaa palmukaalien väliin kasvamaan jotain oranssia tai punaista, väriyhdistelmä on komea. Samettikukat myös torjuvat lehtikaalin vihollisia. Punainen lehtikaali tuo penkkiin kivaa väriä, jota muista kasveista ei löydy. Kukka- tai parsakaalien kasvusto ei ole riittävän kaunis tähän penkkiin.

Salaatit muodostavat kauniita muotoja ja väriyhdistelmiä ja ovat nopeakasvuisia.

Yrtit. Tilli on upea kukkivana loppukesästä, lehtipersilja kasvaa tuuheaksi ja kauniiksi. Myös mm. timjamin ja laventelin kukat ovat kauniita penkissä. Harkitse minttua hyvin tarkkaan, ettet menetä isoa osaa penkistäsi ajankuluun sille.

Varsiselleri kasvaa kauniisti ja ryhdikkäästi ja lehtien sävy on viehättävän tumma.

Mangoldi, etenkin värisekoituksena tuo penkkiin iloa ja rytmiä. Kasvaa nopeasti ja tiheään kylvettynä tuottaa mukavasti harvennussyötävää jo aikaisessa vaiheessa.

Porkkanan naatit kasvavat sympaattisen ryhdikkäänä massana.

Syötävät4

Hyvä muistaa syötävää kukkapenkkiä suunnitellessa

Istuta ja kylvä tiheämpään kuin ohjeissa sanotaan: nyt haetaan näyttävyyttä. Esimerkiksi varsisellerit ja lehtikaalit ovat komeimmillaan tiheänä ryhmänä.

Ota huomioon värin lisäksi kasvien korkeus ja kasvutapa penkkiä suunnitellessasi. Takareunaan istutettu matala timjami ei näy mihinkään ja hentovartiset ruiskaunokit eivät pysy kunnolla pystyssä suurena massana, vaan ensimmäinen sade lakoaa ne pitkin poikin.

Kasvata itse syötävät kukkasi. Kaupan taimet eivät kelpaa, ellei niissä erikseen sanota, että ne on kasvatettu syötäväksi. Jos ei itse jaksa puljata krassien ja hitaasti kasvuun lähtevien samettikukkien kanssa, syötäväksi kasvatettuja taimia löytää todennäköisimmin Hyötykasviyhdistyksen ja vastaavien taimitapahtumista. Kehäkukat, ruiskaunokit, kurkkuyrtit ja kruunusuvikakkarat voi kylvää suoraan maahan.

Hyväksy jo suunnitellessasi, että penkkiä on tarkoitus syödä kesän mittaan. Se muuttaa hieman muotoaan, saattaa väliaikaisesti harveta tai vaatia uusintakylvöä (mangoldit, tilli, salaatti) ollakseen näyttävä vielä syksylläkin.

 

Perennapenkin myllerrys

Reilu vuosi sitten huhtikuussa kirjoitin saunamökin edustan perennapenkin uudistamissuunnitelmista. Pohdiskelin ammattilaisen palkkaamista suunnitelmaa tekemään, mutta loppujenlopuksi tein koko suunnitelman itse. Mari antoi minulle vapaat kädet suunnitelman tekemiseen ja hyväksyi mukisematta luonnokseni uudeksi penkiksi.

www.kivistossa.com

Tästä kuvasta näkee hyvin kuinka kulmassa oleva suuri kivi on täysin mullan ja kasvien peitossa.

Suunnitelma tehtiin mukaillen vanhaa. Esimerkiksi penkin muotoa ei ollut tarpeen muuttaa, mutta halusin tuoda penkin keskellä olevan valtavan kiven paremmin näkyviin.

www.kivistossa.com

Kartta kasveista tulee varmasti tarpeen, kun ensi vuonna taas ihmetellään, että mitäs penkissä olikaan.

Insinöörimiehestä oli apua, kun laskeskeltiin tarvittavaa multamäärää. Päätimme, ettemme käytä penkin vanhaa multaa uudelleen, sillä rikkaruohojen putsaaminen siitä olisi ollut liian iso urakka. Halusimme siis mahdollisimman puhtaan kasvualustan ja päädyimme siksi tilaamaan kolme suursäkkiä multaa pihaan toimitettuna. Se olikin erittäin hyvä ratkaisu, sillä säkit saatiin nostettua kuorma-autosta suoraan perennapenkin viereen, joten multaa ei tarvinnut roudata kottarilla toiselta puolelta pihaa.

Ajoitimme projektin heinäkuun loppuun ja se kesti kokonaisuudessaan noin viikon. Kirjoittelen vielä erikseen postauksen työvaiheista ja teen listaa asioista, joita kannattaa ottaa huomioon ennen projektin aloittamista.

Saunaperenna

Humala-aita koki myllerryksessä pienen järkytyksen mutta emme näköjään onnistuneet tappamaan köynnöstä kokonaan. Toivottavasti jo ensi vuonna se antaa näkösuojaa saunaterassille.

Tänä keväänä minua ja Maria taisi molempia vähän jännittää se, miten kasvit ovat talvehtineet, ja miltä penkki näyttäisi ensimmäisenä kesänään. Märkä syksy ja kovat lumettomat pakkasjaksot tappoivat ainakin pikkutalviota, yhden jaloakileijan, tulikelllukan ja keltavaleunikon sekä osan syysleimuista. Paikkauksia on tehty ja vielä on paikattavaa ainakin pionien osalta. Niitä ei saanut nostettua isona juurakkona ja takaisin istutetut mukulat eivät ole lähteneet kunnolla kasvuun. Laihat lehtivarret nousevat ylös miten sattuu ja lähinnä vääristä paikoista.

Pienistä kauneusvirheistä huolimatta olen melko tyytyväinen suunnitelmaani ja myös siihen, miltä penkki nyt näyttää. Koska toukokuu oli niin lämmin, ovat kasvit kukkineet tosi aikaisin ja sellaista jatkuvaa kukkaloistoa penkissä ei ole ollut. Pitää seurata tilannetta vielä ensi vuosi ja ryhtyä sitten toimenpiteisiin jos näyttää, että kukinta on kovin epätasaista.

Saunaperenna3

Saunan päätyyn halusin alunperin kultapalloa, mutta sitä ei löytynyt mistään. Tilalle istutettiin kahta erilaista päivänsilmää sekä valkoista syysleimua. Reunassa kasvaa kahta erilaista tuoksukurjenpolvea.

Mutta plussan puolella siis ollaan ja vahvasti. Huomaan pysähtyväni tuijottelemaan kukkapenkkiä lähes joka kerta, kun kävelen ohi. Se kultapallo minua edelleen vähän kaivelee, mutta toisaalta paikka on puolivarjoinen, joten ehkä se ei siinä niin menestyisikään. Tänä kesänä on vielä tarkoitus viimeistellä penkin reuna maahan upotettavilla reunuslaatoilla. Se tulee helpottamaan nurmikonleikkuuta ja tekee yleisilmeestä siistimmän. Tarkkasilmäisimmät saattavat nähdä kuvissa penkin reunassa repsottavan juurimaton, joka tullaan piilottamaan laattojen alle.

Saunaperenna5

Suuren kiven taakse istutettiin isotähtiputkea, siperiankurjenmiekkoja ja maksaruohoa. Entisille paikoilleen pääsivät helminukkajäkkärä, jalopähkämö ja japaninjaloangervo.

Vanhoja kasveja on penkissä mukana noin puolet. Kasvilajeista vain yksi (syysasteri) jätettiin kokonaan pois, kun se oli mielestäni niin mitätön. Nyt kun ajattelen asiaa, olisi sitä ehkä voinut säästää johonkin valeistutukseen, mutta rapatessa roiskuu. Alla olevassa listassa suluissa oleva v-kirjain tarkoittaa penkissä aiemmin ollutta vanhaa perennaa.

Kasvilajit:

  • Komeamaksaruoho, Sedum herbstfreunde (v)
  • Komeamaksaruoho, Sedum hybr. “Matrona”
  • Kamtjatkanmaksaruoho, Sedum kamtschaticum variegatum
  • Kaukasian maksaruoho, Sedum spurium “Schorbuster blut”
  • Pikkutalvio, Vinca minor (v)
  • Pikkutalvio, Vinca minor alba
  • Pikkutalvio, Vinca minor illumination
  • Suikeroalpi, Lysimachia nummularia (v)
  • Patjarikko, Saxifraga arendsii “Carpet White”
  • Patjarikko, Saxifraga arendsii “Purpurteppich”
  • Isotähtiputki, Astrantia major “Abbey road”
  • Isotähtiputki, Astrantia major, valkoinen
  • Tarhakurjenmiekka, Iris “Nibelungen” (v)
  • Tarhakurjenmiekka, Iris “Nummentuoksu” (v)
  • Tarhakurjenmiekka, Iris
  • Helminukkajäkkärä, Anaphalis margaritacea “Neuschee” (v)
  • Jalopähkämö, Stachys macrantha (v)
  • Jaloangervo, Astilbe, valkoinen ja vaaleanpunainen (v)
  • Syysleimu, Pholx paniculata “Rembrandt” (v)
  • Tuoksukurjenpolvi, Geranium macrorrhizum
  • Kyläkurjenpolvi, Geranium praterise “Dark reiter”
  • Jättipoimulehti, Alchemilla mollis “Thirller”
  • Parsa, Asparagus (v)
  • Keltavaleunikko, Meconopsis cambrica
  • Morsiusleinikki, Ranunculus aconitifolius
  • Tulikellukka, Geum coccineum “Borisii”
  • Pioni (v)
  • Humala, Humulus lupulus (v)
  • Lehtoakileija, Aquilegia vulgaris (v)
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum rostern
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum maxi
  • Jaloakileija, Aquilegia cultorum koralle
  • Päivänsilmä, Heliopsis helianthoides “Summer nights”
  • Päivänsilmä, Heliopsis helianthoides “Loraine Sunshine”

Yllä listattujen lisäksi penkissä on myös viime syksynä istutettuja sipulikukkia, jotka nousivat ihan älyttömän huonosti märän syksyn ja kovien pakkasten vuoksi. Tänä vuonna tilannetta paikkaillaan varmaan niiltäkin osin, sillä ainakin kirjopikarililjaa soisin penkistä nousevan, kun lumet ovat sulaneet.

Puutarha-zen

Pellossa

Laitoimme toissaviikonloppuna maahan perunat ja sipulit ja kylvimme härkäpavut ja porkkanat. Oltiin liikkeellä ihan hyvissä ajoin, mutta projektia ehti edeltää muutama hätäinen viikon varrella lähetelty tekstiviesti: jotkut on jo kylväneet! Toisilla kasvaa jo! Näitsä ne kuvat?

On paha paikka, kun verkossa näkee niin helposti, mitä muut harrastajat tekevät ja missä vaiheessa tomaatintaimet muiden ikkunoilla ovat – on niin helppo verrata, hötkyillä ja ahdistuilla.

Moisen turhuuden välttämiseksi Kivistössä on jo muutama vuosi opeteltu puutarha-zeniä. Oppisuunnan mukaan ei tule tuijottaa muiden ikkunalautoja, taimien korkeuksia tai kasvimaan uria. Olen vähitellen oppinut, että vaikka toiset laittavat tomaatit jo helmikuussa kasvamaan, minulle riittää hyvin pussin kyljestä tihrustettu maalis-huhtikuu. Toisilla tomaateissa on jo nyt raakileita, mulla ei ole vielä kukkia – sekin on ihan ok, ihan turhaa hermostua tai ruveta salaa kateelliseksi. Syödään ne tomaatit, jotka kesällä kypsyvät, tähän mennessä niitä on ollut oikein mukavasti.

Kun vaan muistaa tarkistaa pussin kyljestä ja muusta lähteestä oikeat esikasvatus- tai kylvöajat, sato varmasti kyllä ehtii ennen kauden loppua, vaikka tehokkaammat olisivatkin olleet noh, tehokkaampia. Tekemällä oppii ja kokemus karttuu vuosi vuodelta. Itselle täytyy välillä muistuttaa, että on aivan turhaa yrittää kiirehtiä harrastusta, joka on luonteeltaan sellainen, että uuden asian oppimiseen ja kokeilemiseen menee yleensä kokonainen kasvukausi.

Yhtenä vuonna olen oppinut, että kurpitsa ei oikein välitä liian pitkästä taimikasvatuksesta, kun sain aikaan vain kukkia muttei ollenkaan hedelmiä tuottavia yksilöitä. Viime vuonna taas vedin zenisti kesäkurpitsan ja kurkun siemenet suoraan kasvimaalle, kun kevät vaan hävisi jonnekin, enkä muistanut esikasvattaa. Saimme erinomaisen kurpitsasadon, mutta emme yhtään kurkkua. Tänä vuonna taimikasvatan kurkut – ja kurpitsatkin, kun kerran riittää energiaa.

Mitäpä muuta? No ainakin, että latva-artisokka on meille liian iso kasvi ja että maapähkinä tukehtuu helposti kasvatuspussissa alkukesän rankkasateisiin. Kirvat ja kirpat ovat luonnonvoimia, joille ei vaan joskus voi mitään. Korianterista tulee auringossa meille liian kitkerää ja se jää syömättä. Kovakouraisuus ei ole valtti koulimisessa. Tsäkälläkin pärjää joskus – mutta ei aina. Että sellaisia viljelijöitä täällä, yleensä ihan onnekkaita, mutta aina onnellisia.

Joka kerta ei idä, kasva tai muuten vaan onnistu. Sellaista se on, ja ensi vuonna uusiksi (tai tänä vuonna taimitorille). Aika vapauttava ajatus, eikö?

DSC_2253Nämäkään spagettikurpitsat eivät koskaan kypsyneet vaikka saivat muhitella kasvihuoneessa.

Perennat puntarissa

Enpä muista milloin olen viimeksi nauttinut ulkopuuhastelusta yhtä paljon kuin viime viikonloppuna. Luultavasti näihin aikoihin vuosi sitten, ihanaa kun on kevät!

Noin neljän puutarhavuoden jälkeen olen edelleen melkoisen noviisi mitä tulee perennapenkkien hoitoon. Tiedän, että Kivistössä on joskus ollut tiptop voikukkanypitty piha, ja perennapenkit ovat kukkineet runsaasti läpi kesän. Omistajavaihdoksien myötä kukkapenkit ovat jääneet hieman retuperälle ja uudistus- tai ehkä paremminkin elvytysyrityksistä huolimatta nyt on tullut aika tehdä niille jotain. En missään nimessä halua täysin rikkaruohotonta pihaa (vaikka vuohenputkea soisinkin näkeväni hieman vähemmän) vaan suhteellisen helppohoitoiset, läpi kasvukauden kukkivat penkit.

www.kivistossa.com

Kivistössä on täällä hetkellä neljä isompaa kukkapenkkiä ja kuutisen pienempää. Lajikirjo on hyvin perinteinen ja sellaisena haluaisin sen myös pitää. Yllä olevassa kuvassa on penkeistä suurin, joka levittäytyy saunatuvan ympärille. Se on myös surkeimmassa kunnossa ja kasvaa pääasiassa vuohenputkea, nokkosta ja puna-apilaa.

Joudun joka vuosi opettelemaan tiettyjen lajien nimet uudelleen, kun Mari kyselee “että mikäs tää tässä on ja millainen kukka siinä on”. Luotan siihen, että lajit tulevat tutummaksi sitä kautta, että pääsee itse tekemään penkkiä. Suosikkejani tämänhetkisistä lajeista ovat palavarakkaus, syysleimu, sammalleimu, maksaruoho, saksankurjenmiekka, akileijat, pionit, keijunkukka ja kurjenpolvi. Näiden lisäksi haluaisin ainakin päivänhattuja ja kultapalloja.

www.kivistossa.com

Ajattelin turvautua ammattilaisen apuun mutta sellainen pitäisi löytää jostain. Haluaisin selkeän suunnitelman, jonka perusteella pystyn itse (Marin avustuksella) toteuttamaan uudet penkit. Suunnitelma saisi mielellään pitää sisällään myös jatkohoito-ohjeet, jotta puutarhuri voisi joskus olla yhtä onnellisen näköinen kuin nostaessaan omia pottuja kasvimaalta.

www.kivistossa.com

Onko teillä lukijoilla kokemuksia perennapenkkien perustamisesta ja oletteko turvautuneet ammattilaisiin? Olen selannut läpi useita perennoihin keskittyviä puutarhakirjoja mutta en edelleenkään ole löytänyt hyvää teosta vasta-alkajalle, sellaisistakin saa mieluusti vinkata!

 

Kevätpuuhissa: vadelman leikkaaminen

Vadelma3Kevät! Taimikasvatus, pihan siivous, kevätpuuhat ja inspiroivat puutarhaohjelmat. Ihana ruotsalainen Puutarhamaanantai, joka on vuosien varrella vaihtanut päiväänsä niin monta kertaa, että se on meillä enää vain Puutarhantai. Jokaisella ohjelmankatselukerralla, jokaisella siemenluettelon selaamisella, jokaisella puutarhablogin lukemisella niin valtavasti uusia ideoita, että aina istutus- ja kylvöaikaan on pakko myöntää, että tila loppuu kesken, taas pääsi mopo karkuun ja siemeniä ja taimia on liikaa.

Se on Kivistön kevään pahin tauti, ja siihen tehoaa vain pihahommien aloittaminen.

Viime viikonlopun lämmössä pääsin mielihommaani, vadelmapensaiden leikkaamiseen. Sen voi tehdä syksyllä tai keväällä, mutta olemme jättäneet sen alusta asti suosiolla kevään ensimmäiseksi puutarhatehtäväksi; syksyllä töitä riittää ja turnausväsymyskin yleensä iskee.

Kun saimme Kivistön ja sen vanhat vattupuskat haltuumme, tiesimme lähinnä, että vadelmaa leikataan. Miten tai miksi, siitä ei ollut mitään hajua. Niinpä nyt, kun voimme jo väittää olevamme kokeneita vattupuskien kuningattaria, ajattelin, että voisimme myös jakaa tietoa niille, jotka pähkäilevät samaa.

Miksi?

Leikkaamaton puska on aikamoinen sekasotku, kuten jutun ensimmäisestä kuvasta näkyy. Vadelmat tuottavat marjoja toisen kesän versoihin. Sen jälkeen ne eivät enää tuota mitään. Nämä edellisen vuoden vattuja tuottaneet versot pitää leikata pois, ja samalla vatukkoa tarpeen mukaan harvennetaan ja kaitsemisleikataan niin, että on hyvin tilaa kasvaa, eivätkä versot karkaile penkkien ulkopuolelle.

Vadelma4Miten?

Tärkeintä on leikata tyvestä kaikki vanhat oksat pois. Niiden löytäminen ei ole lainkaan vaikeaa: ne ovat kuivan oloisia, usein vaaleita, eikä niissä ole elonmerkkejä lehtisilmuista. Kun vain lähtee rohkeasti leikkamaan, tatsi löytyy kyllä nopeasti. Yllä kuva, jossa vasemmalla vanha satoa tuottanut, kuiva ja ränsistyneen näköinen leikattava verso, oikealla säilytettävä, jossa lehtisilmut näkyvät selvästi.

Leikkauksen voi tehdä syksyllä tai keväällä ennen kuin lehtisilmut puhkeavat. Kuten sanottu, suosimme käytännön syistä alkukevättä, ja joissain lähteissä mainitaan, että se onkin järkevämpi leikkuuaika, koska silloin vanhoista versoista ravinteet palautuvat juuristoon. Leikkauksen yhteydessä pensaistoa harvennetaan tarvittaessa niin, että pensasmetrillä on 15-20 versoa, ja yli 2-metriset versot typistetään, jotta sadon kerääminen on helpompaa.
Vadelma5Lopuksi talvella karkuun päässeet versot taivutellaan varovasti narutukien sisään ja löystyneet tuet kiristetään. Meidän ikivanhat perintötukemme antoivat viimein periksi kiristysoperaatiossa ja viime vuonna valmistellut uudet lienee pakko viritellä vihdoin paikoilleen.

Vadelma1Vanhat versot suositellaan polttamaan, jotta taudit eivät leviä. Eikös olekin aikamoisen tyydyttävän näköinen projekti, kun kaikki risut ovat kasassa, pensaat ojennuksessa ja alustat siistinä kevään tulla?

PS. Ylävalikosta löytyy nyt Puutarha-täppä. Kivistö on jonkinlaisessa uusiutumisprosessissa ja palailee todennäköisesti vähitellen takaisin alkuperäiseen ideaansa blogista, jossa puhutaan ruoan ja juoman lisäksi mökkielämästä, puutarhajutuista ja ehkäpä vielä myös DIY-projekteistamme.

Onneksi on vuodenajat

Kaksi vuotta sitten Kivistön sisääntulon kohdalta avautuva näkymä naapurin pellolle näytti huurteisen usvaiselta.

www.kivistossa.com

Huomasin tänään vanhoja kuvia selatessani, että tästä näkymästä on tullut otettua kuvia jokaisena vuodenaikana.

www.kivistossa.com

Vaikka viime talven lumikasat näyttävät sanalla sanoen hirmuisilta, ajatus lumenluonnista ei kuitenkaan kauhistuta. Mieluummin lunta kuin loskasta litisevä piha. Sisääntuloa reunustava perennapenkki on kokenut jo muutaman hapuilevan muodonmuutoksen ja sellainen olisi taas tiedossa. Kolmen vuoden harjoittelun jälkeen alan pikkuhiljaa hahmottamaan mitä oikeastaan haluaisin siinä kasvavan. Ainakin kukinta saisi olla jaksotetumpaa niin, että kukkaloistoa riittäisi vielä syksyllekin.

Onneksi tässä on vielä koko talvi aikaa hioa suunnitelmat loppuun mutta ihan vielä en luovu punaisista kesäkumppareista.

Vihreä ketsuppi quebeciläisittäin

Vihreät kypsymättömät tomaatit ovat aiheuttaneet Kivistössä päänvaivaa aina kylmien tultua. Niitä on yritetty kypsyttää vaikka millä keinoin villasukista lähtien ja lopputulos on aina ollut vähän niin ja näin.

Green-Ketchup-Kivistössä-Blog

Tämän vuoden raa’at tomaatit keittelimme vihreäksi quebeciläistyyppiseksi ketsupiksi, mikä osoittautui oikein toimivaksi. Tämä kirpeä ketsuppi sopii erinomaisesti esimerkiksi uunissa haudutetulle possulle ja grilli- ja bbq-lihalle.

Vihreä ketsuppi

n. 5 dl ketsuppia

1 l raakoja tomaatteja (pieneksi leikattuna)
5 dl sipulia (hienonnettuna)
n. 3 tl suolaa
2 dl valkoviinietikkaa
1,5 dl sokeria
2 laakerilehteä
1 tl sinapinsiemeniä
1,5 tl maustepippureita
1 tl mustapippureita
(1 tl tillinsiemeniä)

1. päivä
Kalttaa tai kuori kuorimaveitsellä isot raa’at tomaatit. Voit kuoria myös kirsikkatomaatit, mutta me emme viitsineet siihen ryhtyä. Viitseliäisyydellä ja kuorimalla saat lopputuloksesta sileämmän. Hienonna tomaatit ja sipulit.

Lado kulhoon sipulia ja tomaattia kerroksittain ja ripottele väleihin suolaa. Peitä hyvin ja jätä viileään n. 8 tunniksi, mieluiten seuraavaan päivään.

2. päivä
Pese säilöntäpurkit hyvin ja nosta 130-asteiseen uuniin kuumenemaan noin 30 minuutiksi. Keitä kannet.

Kaada tomaatti-sipuliseos lävikköön, valuta pois irronnut neste ja huutele hyvin. Kaada huudellut tomaatit ja sipulit kattilaan. Lisää valkoviinietikka ja sokeri sekä mausteet harsokangasnyytissä. Kuumenna kiehuvaksi.

Keitä pienellä lämmöllä noin 30-40 minuuttia välillä sekoitellen, kunnes tomaatit ja sipulit ovat kypsiä ja seos on jäykistynyt hiukan hillomaiseksi. Nosta maustepussi pois ja aja tehosekoittimessa tasaiseksi.

Kaada ketsuppi takaisin kattilaan ja kiehauta. Purkita kuumiin säilöntäpurkkeihin ja jätä jäähtymään. Säilytä viileässä ja pimeässä.

Vihreät-tomaatit-Kivistössä-Blog

Haukihodarit

Hot-dog-and-pike-sausage-Kivistössä-blog

Hauki, hauki, hauki. Ruokablogit ovat menneenä kesänä tehneet toinen toistaan herkullisempia haukiburgereita. Jonkinmoista lisäsysäystä joukkoburgerointiin tuntui antaneen Bistro O Matin Taste of Helsingissä tarjoama burgeri, joka kehuttiin maasta taivaisiin. Kivistökin teki omat haukiburgerinsa juhannuksena, mutta emme nälässämme jaksaneet reseptiä dokumentoida. Niinpä ei myöskään jäänyt muistikuvaa sitä, mitä pihveihin tuli laitettua.

Loppukesästä leikkuulaudalla oli taas puoli kiloa haukea. Se piti käyttää, vaikka takaraivossa jyskytti hodarihimo. Muistin jollain Ranskan-matkallani tilanneeni haukimakkaraa, joka itseasiassa oli suoletta makkaran muotoon kypsennettä haukimassaa. Siitä se ajatus sitten lähti. Tilasin Liisalta hodarisämpylät, se laittoi jauhohihat heilumaan, ja minä ryhdyin pohtimaan, miten löysähköstä haukimassasta saa nakkia ilman suolta.

Kuinka hienoa muuten on, että mulla on viikonloppuisin oma leipomo, josta saa tilaustuotteena lähes mitä tahansa. Äsken juuri lähti tekstiviesti, jossa tilasin ensi viikonloppuaamuiksi omenasoseella täytettyä pull apart -leipää. Onnistuu kuulemma.

Hetken pähkäiltyäni päädyin käärimään massan tuorekelmussa nakkimaiseksi ja sitomaan kelmun päistä solmuun. Nämä kelmukääröt ensin keitettäisiin, sitten kuorittaisiin ja pannulla otettaisiin lopuksi väri pintaan. Lisäkkeeksi sämpylän sisään pikapikkelöityä kesäkurpitsaa ja tuoreella hienonnetulla basilikalla maustettua ranskankermaa. Idea oli valmis, päästiin toteuttamaan.

Pike-sausage-Kivistössä-Blog

Hotdogit hauesta

Haukinakit

n. 8 kpl

500 g haukifileetä
75 g pekonia
yhden pienen sitruunan kuori raastettuna
1/2 miedohko (mielellään hedelmäinen) chili
1 kananmuna
2 dl kuohukermaa
kourallinen (fenkoli)tilliä
(suolaa)
voita paistamiseen

Pilko hauki, pekoni ja chili palasiksi ja hienonna tilli. Laita ne sitruunan kuoren kanssa tehosekoittimeen ja jauha tasaiseksi massaksi. Lisää kananmuna ja kaada joukkoon kerma tasaisena nauhana. Paista pieni koekakku ja lisää suolaa tarpeen mukaan. Laita massa lepäämään jääkaappiin noin vartiksi.

Leikkaa tuorekelmusta noin 15 cm levyisiä paloja. Lusikoi massaa keskelle kelmua ja levitä  pitkänmallisesti. Kääri kelmu tiukasti massan ympärille, kieritä nakki molemmista päistä kiinni ja sido päät solmulle.

Kiehauta kattilallinen vettä ja nosta nakit kiehumaan noin 5 minuutiksi. Nosta sitten hetkeksi jäähtymään, jotta voit kuoria kelmun pois. Kuumenna voi paistinpannulla ja paista nakit kauniin värisiksi. Leikkaa hodarisämpylät halki, mausta ranskankerma basilikalla, nosta pikkelöidyt kesäkurpitsat jääkaapista, laita mukaan marinoitua punasipulia ja pistä hodarikestit pystyyn!

Pikapikkelöity kesäkurpitsa

1 pienehkö kiinteä kesäkurpitsa (me käytimme kasvimaalta 3 pienenpientä söpöstystä)
1 dl riisiviinietikkaa
0,5 dl sokeria
1 tl suolaa
1/2 sitruunan mehu
2 pientä valkosipulin kynttä
1 tl korianterin siemeniä

Suikaloi kesäkurpitsa pitkittäin viipaleiksi. Jos kurpitsa on kovin iso, siemenet kannattaa poistaa. Hienonna valkosipuli ja murskaa korianterin siemenet kevyesti. Voit käyttää myös jauhetta.

Sekoita sokeri, suola, etikka ja sitruunamehu pienessä kannellisessa astiassa, kunnes sokeri on suunnilleen sulanut. Lisää mausteet, sekoita ja laita astiaan lopuksi kesäkurpitsaviipaleet. Laita kansi kiinni, ravista kunnolla ja nosta jääkaappiin tekeytymään vähintään kahdeksi tunniksi.

Haukinakki-Kivistössä-Blog