Ruisleipä

Sain tämän Varpulan juureen tehdyn ruisleivän ohjeen yli 100-vuotiaan ruishapanjuuren kera anopiltani joitakin vuosia sitten. Olen välissä leiponut muillakin ohjeilla, mutta tällä reseptillä syntyy paras ruisleipä. Paperinen resepti alkaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt, joten ajattelin kirjata ohjeen itselleni ylös tänne blogiin. Varpulan ruisleipä hapattimen avulla pala ruisleivän juurta (n. 1/2 dl) 2 litraa vettä... Continue Reading →

Kristallipulla

Loman ekalla viikolla lähdettiin Marin kanssa sateisena päivänä mini road tripille Vääksyyn. Matkan ensisijaisena tarkoituksena oli hakea mainioita Vääksyn Myllyn tuotteita, mutta tottakai törsäsimme samalla pienen omaisuuden Vääksyn Kanavakirppikselle ja erääseen toiseen vanhan tavaran liikkeeseen. Mari oli saanut vinkin Viipurilaisesta kotileipomosta, jonne suuntasimme päiväkahville. Siellä iskin silmäni kristallipullaan, josta olin kyllä kuullut, mutta en ollut... Continue Reading →

Kurpitsasämpylät (ei sis. kurpitsaa)

Jauhojen pöllyttäminen ei ole jaksanut kiinnostaa minua vähään aikaan. Tai ollakseni ihan rehellinen, sitten viime talven. Mitään erityistä syytä tähän ei ole, inspistä ei vaan ole ollut. Vehnähapanjuurikin kuoli laiminlyöytynä Kivistön jääkaapin perukoilla. Uutta en ole vielä tohtinut pistää alulle. Ruisjuuri sentään vielä porskuttaa, vaikka ei sekään viime aikoina tositoimiin ole päässyt. Nämä sämpylät eivät hapanjuurta... Continue Reading →

Suklaababka

Babka tai baba on perinteisesti itäisen Euroopan ja Venäjän keittiöön kuuluva Pääsiäisenä syötävä vehnäinen leipä. Vähän niin kuin pulla mutta ilman kardemummaa ja enemmällä voilla. Perinteisesti babka täytetään rusinoilla tai korinteilla, mutta tällä kertaa sisään leivotaan suklaata. Ohje on yhdistelmä Yotam Ottolenghin ja Sami Tatamin Jerusalem-keittokirjan ja Smitten Kitchen-blogissa julkaistuista resepteistä. Taikinan teko kannattaa ajoittaa... Continue Reading →

Muistojen mustikkapiirakka

Helsingin Tullinpuomin kupeessa sijainneeseen mummolaani liittyy monia makumuistoja. Mieleen ovat jääneet mm. pitkät Oululaisen hapankorput, joista paineltiin juustosiivun avulla voimatoja sileämmälle puolelle ja nuolaistiin ne tyytyväisenä kielen päälle. Hapankorput syötiin vaarin kanssa vahaliinalla peitetyn keittiön pöydän ääressä, jonka pinnalta hän poimi murut sormenpäällän. Se oli pienestä Liisasta jostain syystä todella kiehtova tapa. Se samainen rakas pöytä ja siihen kuuluvat tuolit löytyvät muuten... Continue Reading →

Leipää grillistä

Leivän paistaminen grillissä on kiinnostanut minua jo pitempään mutta tavallisella hiiligrillillä, joita Kivistössä on tähän asti ollut käytössä, en ole jaksanut puuhaan ryhtyä. Big Green Eggin keraamisen kuoren yksi parhaita puolia on lämmön tasainen jakaantuminen, joka helpottaa myös lämmönsäätelyä. Näin ainakin siis oman kokemuksen mukaan. Minullla oli paistamisessa käytössä BGE:hen erikseen myytävä lämmöntasaaja (plate setter),... Continue Reading →

Pretzel-sämpylät

Mari lähetti minulle Pinterestissä jo jokin aika sitten pretzel-sämpylä pinnauksen ja toiveen siitä, että saisin leipoa niitä hänelle ensitilassa. No, ensitilaa sai vähän aikaa odottaa mutta sämpylätilauksen tekijä oli silti oikein tyytyväinen. Tein pretzel-sämpylät samalla ohjeella kuin vuosi sitten helmikuussa esitellyt pretzel-nakkipiilot. Alla ohje vielä kertauksen vuoksi. Pretzel-sämpylät (n. 8 kpl) 3,5 dl lämmintä vettä 1... Continue Reading →

Vuohenjuusto-mustakaalitäytteiset empanadat

Empanadat, espanjankielisestä maailmasta laajalle levinneet pasteijat, tuntuvat hiipivän trendikkäiksi, ainakin jos jotain voi päätellä ulkomaisista ruokalehdistä. Ja mikseivät hiipisi, yhdistyyhän niissä ruokamaailmassa nouseva Etelä-Amerikka ja niin kovin ajankohtainen katuruoka. Kivistössä tartuttiin toimeen keväisissä fiiliksissä, niinpä peri-Argentiinalaiset lihaempanadat saivat odottaa seuraavaan kertaan. Mieli huusi vihreää, joten täytteen tein mustakaalista ja vuohenjuustosta. Kastikkeeksi suunnittelin tekeväni chimichurri-muunnoksen, jonka... Continue Reading →

Hötöleipää

Joskus sitä vaan on pakko saada. Mahdollisimman vaaleaa hötöleipää nimittäin. Juuri sitä oikein epäterveellisen oloista, josta saa mahan pinkeäksi, kun ei malta olla syömättä koko satsia kerralla. Tästä ei kyllä itse asiassa tullut maha pinkeäksi, sillä hiivaa on tässä ohjeessa todella vähän. Humpsautin mukaan vähän vehnähapanjuurta hiivan kaveriksi ja se kyllä myös maistui lopputuloksessa. Ilman juurtakin... Continue Reading →

Blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: